pp-kyltti.jpg

Kävimme maaliskuun alussa lomailemassa pohjoisessa. Osallistuimme poropaimennusleirille Pellossa Saajomannun porotilalla. Mukana reissulla oli omien lappalaisteni lisäksi sijoituskoirani Tyyne. Kaksi puolivuotiasta lapinporokoiran pentua on ainakin eläväistä matkaseuraa, jos asia kauniisti muotoillaan. Onneksi päivät olivat niin täynnä uusia kokemuksia ja vapaana juoksemista ja painimista, että pennut jopa nukkuivat öisin.

Saajomannussa asustaa jokunen sata poroa. Suurin osa kulkee minne mielii, mutta tulee talveksi ruokintaan pihapiiriin. Osa vaatimista ja vasoista on aidassa. Lisäksi on paimennusharjoittelua varten erillinen aitaus ja siellä hyvin koirattuja poroja. Koirattu paimennettava eläin tarkoittaa, että se on tottunut koiriin ja koirien käyttöön paimennuksessa, jolloin eläin ei stressaa koiran länsäoloa eikä säiky koiraa. Käytännössä tämä tarkoitti, että porot olivat varsin laiskoja liikkumaan ja ne vain mulkoilivat koiria pahasti. Koira joutui tekemään tosissaan töitä, että sai porot liikkumaan.

Talon piha oli porojen valtakuntaa. Pidin aluksi koiriani varmuudeksi hihnassa, mutta pian huomasin, että porot pysyivät rauhallisina eivätkä välittäneet koirista, joten saatoin pitää koirianikin vapaana porojen vieressä ja ne antoivat eläinten ruokailla niitä häiritsemättä.

pp-salka3.jpg

Paimennusharjoitteluun tarkoitetut porot olivat erotusaidan tapaisessa aitauksessa. Aidassa oli isompi metsäinen alue, pieni kirnu erottelua varten sekä pari häkkiä, jossa vaihtoporot saivat lepäillä odottamassa vuoroaan. Silloin kun poroilla ei harjoiteltu, ne saivat olla koko aitauksessa puuhaamassa mitä nyt porot puuhaavatkaan. Käytännössä ne joko etsivät ruokaa, märehtivät tai tuijottavat eteensä vähän hölmön näköisinä.

pp-SKTH.jpg

Porojen lisäksi tilalla oli hyvin kesyjä ja koirista piittaamattomia lampaita pieni lauma. Poropaimennusharjoittelun lisäksi saimme omatoimisesti viedä lampaita kävelylle. Kokeneemmat paimenkoirat pärjäsivät näiden lampaiden kanssa hyvin, mutta meille ne olivat liian haastavia. Lampaita kiinnosti vain karata syömään poronrehua. Saimme ne kuitenkin kulkemaan edes takaisin tietä pari kertaa, mutta en tiedä johtuiko se enemmän siitä, että ne seurasivat kutsuvaa ihmistä vai koirien epämääräisistä paimennusyrityksistä. Kävelytimme kuitenkin lampaita, koska se oli pennuille hyvää harjoitusta. Ne saivat tarkkailla eläimiä, tutustua niihin rennossa mielentilassa ja oppivat, ettei lampaitakaan kuulu ajattaa eikä niihin käydä kiinni. Pennuista Tyyne osoitti selvää mielenkiintoa ja yritystä lampaiden kiertämiseen ja ajamiseen. Hekla ei juurikaan piitannut lampaista, vaikka kulkikin porukan mukana juoksetelemassa.

Katla kuuntelee ohjeita, pennuilla on pieniä keskittymisongelmia?
pp-lampailla1.jpg

Olin varannut kahdelle koiralle leiripaikan. Tarkoitus oli treenata Katlan kanssa molempina päivinä ja jakaa toinen leiripaikka pentujen kesken. Kaikki osallistuneet koirat pääsivät poroille kaksi kertaa kumpanakin päivänä ja lisäksi sai harjoitella lampailla. Ajattelin, että pennuille riittää varmasti yksin harjoitus päivässä, kun niille kaikki oli niin uutta ja reissuelämä väsytti muutenkin. Lopulta kuitenkin molemmat pennut pääsivät useamman kerran poroillekin, koska otin ensimmäisenä päivän Heklan kaksi kertaa "omalla vuorollaan" harjoittelemaan ja lisäksi Tyynen mukaan Katlan jälkimmäiselle harjoituskerralle mallioppimaan, ja seuraavana päivänä pennut pääsivät kumpikin osaavan aikuisen koiran mukaan sekä kolmen kimppana Katlan kanssa harjoittelemaan. Lisäksi pennut hengasivat kummankin leiripäivän päätteeksi mukana kun ruokimme porot ja saivat kuljeskella vapaasti eläinten keskellä. Samalla ne oppivat lukemaan eläimiä ja ymmärtämään miten lähelle ne voivat mennä ilman että paimennettava eläin reagoi koiraan.

Katlan aiemmat kokemukset poroilla on olleet hyvin eri tyyppistä tekemistä. Se on käynyt porokoirakerhon järjestämässä paimennuskokeessa sekä osallistunut kilpailuun kolmena vuonna. Näissä tapahtumissa porot ovat olleet hyvin säikkyjä ja liikkuneet varsin vauhdikkaasti pienestäkin paineesta. Koira on saanut juosta ja spurttailla ja selvästi ajattaa poroja. Toki hyvään tulokseen on vaadittu myös silmää pitää välimatkaa, hakea tokasta irronneet porot ja noudattaa ohjaajan pysäytyskäskyjä. Etukäteen olin aika skeptinen jaksaako Kattis kiinnostua "lammaspaimennusmaisesta" porotyöstä, jossa poroja liikutellaan kävelyvauhtia eikä saalisviettiä voi käyttää moottorina. Ajattelin kuitenkin, että leirille osallistuminen on hauska kokemus ja jos paimentamisesta ei tule mitään, saan ainakin harjoitella rauhallisena olemista sorkkaeläinten lähellä ja paljon toistoja koiran pysäyttämisesta ja pois kutsumisesta. Meidän peura- ja kaurisrikkailla palkisilla koiran turvallisen irtipidon kannalta oli tärkeää, että koira ei lähde hulluna jahtaamaan sorkkaeläimiä vaan pysyy hallinnassa.

Yllätyksekseni Kattis kuitenkin sopeutui nopeasti uuteen tyyliin ja osoitti olevansa pohjimmiltaan ihan aito paimenkoira. Harjoituksen puutteen takia se ei oikein tiennyt mitä ollaan tekemässä, mutta se mitä se teki, oli ihan oikeita asioita. Se osasi luontaisesti pitää silmällä kaikkia tilanteessa mukana olevia eläimiä ja ymmärsi miten sen oma liike ja toiminta vaikuttaa eläimiin. Lisäksi se toki söi poronkakkaa, mikäs sen parempaa...

Katlan tyyli paimentaa on pää matalalla ja hiljaa. Se ei juurikaan hauku paitsi kiihtyessään. Koko harjoittelun aikana se taisi kerran sanoa painokkaan HAUN kuin poro lähti tulemaan sen päälle. Aiemmin kun olemme juoksuttaneet poroja, se on kyllä antanut ääntä hyvin vakuuttavasti. En yhtään epäile, etteikö se nytkin olisi alkanut haukkua, jos tilanteen olisi annettu kiihtyä. Kouluttajana toiminut tilan emäntä Minna Mäntyranta-Mustonen sanoi, että pään pitäminen matalalla rauhoittaa paimennettavia eläimiä. Katlan asenne oli hyvin itsevarma heti kun se tuli aitaan ja porot osaavat lukea koiraa ja väistivät sitä. Katla alkoi siksi rauhoitella eläimiä nuuskimalla maata ja kulkemalla pää alhaalla. Se myös piti etäisyyttä luonnostaan.

pp-Katla-poro2.jpg

pp-Katla-poro1.jpg

Metsäisessä aitauksessa sai huonosti kuvia paimennustilanteista, kun aina oli puu kuvaajan ja eläinten välissä. Kameraan tallentui kuitenkin hauska sarja, jossa näkyy miten koira muuttaa poroon kohdistuvaa painetta tilanteen mukaan.

Katla lähtee painostamaan jumittavaa poroa. Se tulee kevyttä laukkaa poroa kohti tuijottaen sitä. Huomaa koiran suunta, se kulkee hieman poron taakse kiertäen, ei suoraan kohti.

pp-Katla-poro3.jpg

Katla erehtyy kuitenkin liian lähelle poroa, jota ei huvittaisi palata tokkaan. Poro kääntyy uhkaamaan koiraa, jolloin Katla väistää ripeästi kauemmas.

pp-Katla-poro5.jpg

Katla kiertää uhittelevan poron taakse ja lisää sitten painetta. Se nostaa päätään ja lähtee suoraan kohti poron takapuolta. Poro on vaihtanut puolustuskannalta pakoon ja lähtee poispäin koirasta.

pp-Katla-poro6.jpg

Poro liikkuu, joten koira hidastaa ja antaa sille välimatkaa.

pp-Katla-poro7.jpg

Katka vähentää poroon kohdistuvaa paimetta kääntämällä sille kylkensä. Pää ja häntä on edelleen koholla, joten poro jatkaa ravia vaikka ei enää varsinaisesti pakenekaan.

pp-Katla-poro8.jpg

Katla kääntyy poroa kohti ja lähtee kiertämään sen taakse, jotta saa poron liikkumaan haluamaansa suuntaan.

pp-Katla-poro9.jpg

Poro on siirtymässä takaisin tokkaan, joten koira rauhoittaa tilanteen painamalla päänsä alas. Poro ei enää pakene, vaikka liikkuukin ja pitää koiraa silmällä.

pp-Katla-poro10.jpg

Poro on siellä missä kuuluukin ja koiran häntäkin laskee. Eläimet tarkkailevat toisiaan, mutta ovat rauhallisesti paikoillaan.

pp-Katla-poro11.jpg

Tyynen mielestä porot olivat aluksi vähän jännittäviä. Se tarkkaili niitä kohteliaan etäisyyden päästä. Tyyne sai harjoitella ensin Katlan ja sitten toisen aikuisen, osaavan paimenkoiran kanssa. Tyyne oli hyvin kiinnostunut poroista ja reipastui koko ajan harjoittelun myötä. Se osoitti hyvin samanlaisia elkeitä kuin äitinsä. Pikkupentuharjoitukseksi tämä oli oikein hyvä setti. Tyyne sai hyviä kokemuksia poroista ja pääsi vähän kokeilemaan miten eläimet liikkuvat.

pp-Tyyne-poro1.jpg

Katla edellä, Tyyne perässä. Kokeneemman koiran mukana on turvallista harjoitella, koska pentu oppii mikä on sopiva etäisyys paimennettaviin eläimiin. Se huomaa, että eläimet väistävät takaapäin tulevaa painetta ja oppii hakeutumaan porojen taakse. Poro ei ikinä potki taaksepäin, joten koiran on aina turvallista pysyä porojen takana. Edestä ja sivulta painostettuna porot herkästi hyökkäävät koirien päälle ja saattavat potkia etukoparoillaan vaarallisesti.

pp-Katla-Tyyne-poro1.jpg

Hekla aloitti paimennusharjoittelunsa liinassa, koska se lähti hommiin yletöntä itsevarmuutta pursuen ja paineli suoraan poroja kohti. Jarruliinalla varmistettiin sekä koiran että porojen turvallisuus. Liinasta jarruttamalla pääsin opettamaan mikä on haluamani etäisyys poroihin ja pöljä pentu ei juossut suoraan jalkoihin potkittavaksi.

pp-Hekla-poro3.jpg

Hekla osoitti vahvaa kiinnostusta eläimiin pitäen niitä tarkasti silmällä ja seuraamalla niitä kiinnostuneena.

pp-Hekla-poro4.jpg

pp-Hekla-poro5.jpg

Kerran Hekla pääsi liian lähelle ja poro kääntyi uhkaamaan. Pentu päätti viisaasti pötkiä pakoon. Sitten se pysähtyi miettimään mitä oikein tapahtui, häkilät pystyssä. Tämän jälkeen harjoittelu sujui hyvin vapaanakin, sillä Heksu oppi kerrasta läksynsä ja piti poroihin riittävää välimatkaa sen jälkeen.

pp-Hekla-poro2.jpg

Hekla kiertää porojen taakse. Toki sillä oli taustatukena koko ajan ihminen varmistamassa tilannetta.

pp-Hekla-poro7.jpg

Oikea mielentila alkaa löytyä. Pää rennosti selkälinjan jatkeena, katse tarkasti paimennettavissa eläimissä.

pp-Hekla-poro6.jpg

Hekla ja paimensukuinen lapinkoira Pielapp-Hekla-poro1.jpg

Piela (Tuiskuturkin Etiäinen) on kokenut ja osaava paimenkoira, siis juuri sopiva opettamaan pentua. Piela haukkuu paimentaessaan, joka on lappalaiskoirille hyvin tyypillinen tapa.

Leiri oli tosi mukava kokemus, varmasti osallistumme toisenkin kerran jos mahdollisuus tulee. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen, että tähän mennessä käyttämäni jalostusnartut olen kaikki päässyt näkemään poroilla. Vaikka suurin osa lappalaiskoirista menee nykyään aivan muuhun käyttöön kuin porotyöhön, on rodun alkuperäisen käytön ja siihen liittyvän käytöksen ymmärtäminen hyvin kiehtova osa rotutyypillistä käytöstä. Hyvällä lappalaiskoiralla tulisi mielestäni olla vahvana oikeat käytökset joita tarvitaan poropaimennukseen, eikä sitä oikein pysty todentamaan mitenkään muuten kuin viemällä koiria poroille.

Leirin loppupalaveri pidettiin tietenkin poroaidassa. Mukana oli myös osa leirille osallistuneista koirista, sekä Salka tietysti.

pp-loppuhengailu.jpg