Suoraan sanottuna en ole yhtään innostunut tästä vuodenajasta pennun oton kannalta. Kuitenkin kun sopiva pentue osuu kohdalle ja on mahdollisuus saada pentu, niin säätila on aika merkityksetön päätöksen teon kannalta. Siitä huolimatta vaalin lämpimiä muistoja lapinkoira Taigan ekasta talvesta.



Se syntyi syyskuun puolivälissä eli oli pentu aikalailla samoihin aikoihin kuin nyt meille odotettava pikku-Flora. Asuin silloin hissittömässä kerrostalossa ja Taikunen päätti 10-viikkoisena ryhtyä sisäsiistiksi. Vaikka kuinka yritin öisin kehottaa sitä käymään paperilla pissalla, se marssi ulko-ovelle ja huusi vienosti. Lapinkoiralapsi kun huutaa vienosti, se saa satapäisen porotokan hajoamaan pitkin tunturia paniikissa, joten tällainen kevyt pyytely päästä ulos kerrostalossa klo 3 yöllä edellytti aika ripeitä toimenpiteitä, noin naapurisopua ajatellen.

Eräänäkin yönä tempaisin kengät jalkaan ja sellaisen itsensäpaljastajatakin ohuen yöpaitulin päälle, pennun kainaloon, varmistin että asunnon ovi ei mene lukkoon ja ryntäsin raput alas ja työnsin pennun ekan pensaan alle kerrostalon pihaan. Kuulin selkäni takaa KLIK ja tajusin, että jätin avaimen eteisen pöydälle. Ulkona oli aika tukevasti 0 astetta celsiusta ja vastaava lukema faarenhaitteina, satoi vettä ja minä seisoin rappukäytävän lukitun oven edessä puolialastomana koiranpennun kanssa, jolla ei ollut edes hihnaa mukana. En muuten ikinä ole ollut niin onnellinen siitä, että meille tulee Hesari.

Ja että se sattui tulemaan just kaksi minuuttia myöhemmin.