Lokakuussa oli kaksi viikkoa lomaa ilman sen suurempia suunnitelmia. Pitihän sitä jotain keksiä, joten pakkasin auton täyteen retkeily- ja treenivarusteita, porokoiria ja käänsin keulan kohti pohjoista.

Päästäänhän me mukaan, päästäänhän?

Olin sopinut kaverini Hannan kanssa tapaavamme Helvetinjärven kansallispuistossa, josta olimme varanneet Hiedan majan, eli Haukanhiedan upealla hiekkarannalla sijaitsevan varaustuvan. Aikataulun sopiminen on toki yliarvostettua, mutta yllätykseksemme osuimme paikalle suunnilleen samoihin aikoihin iltapäivästä.

Ensin juotiin kahvit.

Tutkailimme mukaan tulleita eväsvarantoja ja päätimme syödä välipalaa ja lähteä sitten lenkille. Tarkoitus oli tehdä vain lyhyehkö pieni iltakävely, mutta jotenkin vähän innostuimme ja lopputulos oli yli kymmenen kilometriä ja kolmisen tuntia, osittain pitkin metsiä kansallispuiston ulkopuolella.

Olin mennyt järven rantaan ihastelemaan tyyntä iltaa kun kuulimme kovan, terävän pamauksen. Hetki kesti ennenkuin tajusin mistä ääni tuli: järvellä ui majava, joka läiskäytteli häntäänsä. Epämajavamaisen reipas majava ui ihan rannan tuntumassa ja tuntui tarkastelevan meitä kiinnostuneesti, eikä älynnyt pelätä edes koiria.

Lamppuja ei tietenkään tullut otettua mukaan, lähdimmehän vain pienelle kävelylle. Onneksi ehdimme takaisin ihailemaan auringonlaskua Haukkajärvelle.

Peilityyni ilta hämärtyi hiljalleen. Kamina ja suuri avotakka lämmitti tuvan mukavaksi. Vietimme rauhallisen illan syöden ja lueskellen.

Tyyne haaveilee, kai pieniä koiranhaaveita

Aamulla reipas retkiseurueemme tankkasi kahvia ja aamupalaa, pakkasi pikkureput täyteen eväitä (jotka olisivat riittäneet noin kymmenelle), ja suuntasimme kohti Helvetinkolua.

Tyyne, Katla, Hekla ja Naali

Kauniista syyssäästä huolimatta saimme kulkea melko rauhassa kaiken päivää. Vain Helvetinkolun lähiympäristössä liikkui muita retkeilijöitä.

Itse kolu

Vältelläksemme muita ihmisiä jatkoimme Luomajärvelle askartelemaan tulet ja syömään ensin jälkiruokaa alkupaloiksi (vohveleita ja mansikkahilloa) ja sitten pääruoan jälkiruoksi. Aikuisuuden hyviä puolia on, että voi tehdä asiat kuten itseä huvittaa!

Nuotiopaikalla ainoa seuralaisemme oli tämä hieman jähmeä rantaraituli eli helvetin iso hämähäkki. Hän oli kuitenkin melko harmiton kaveri.

Olin kaiken päivää kulkenut silmät kiinni ja kieltäytyen näkemästä sieniä, mutta paluumatkalla majalle vihdoin lankesin ja toimin taskut täyteen suppilovahveroita. Niitä oli valtavia määriä ihan kaikkialla!

Illalla saunoimme ja melkein menin uimaan, mutta laituri oli jo viety talviteloille ja matalassa rantavedessä jäähyhmän seassa läiskyttelyä ei oikein voi laskea uimiseksi. Tämä oli toinen kerta kun olin Hiedan majalla, enkä taaskaan joutunut pettymään! Maja on erittäin viihtyisä ja upealla paikalla heti hiekkarannan kupeessa, mutta aidattuna niin että vuokralaisille on myös omaa rauhaa tarjolla. Mitä nyt kielitaidottomat turistit kävivät vähän nykimässä saunan ovea eivätkä oikein ymmärtäneet selitystämme vuokratuvasta ja kehoituksia poistumaan ennenkuin heitämme vaatteemme pois ja kirmaamme löylyihin. Hyvin nukutun yön jälkeen olikin aika jatkaa kohti pohjoista...