Sain Floralle paikan uusien luonnetestituomareiden loppukokeen harjoituskoirakoksi. Sen lähemmäs "oikeaa" luonnetestiä ei FCI-rekisteröimättömän koiran kanssa pääse. Olen aina harmitellut, ettei Flopaa saa testattua, koska se on lievästi ilmaistuna hieman erikoinen persoona, enkä oikein ole päässyt kartalle siitä, mikä sillä viiraa. Kun sitä ei tunnu jännittävän tai pelottavan mikään koiria yleensä ahdistava asia kuten hankalat alustat, päälle kaatuilevat esineet, kovat äänet tai ihmisten raivo (eh, tarkoitan napakka käskytys kun koira ziljoonatta kertaa yrittää varastaa ruuat suoraan lautaseltasi). Sen sijaan sen maailma murtuu palasiksi kun meillä on sisällä kärpänen, tai ovesta tulee vieras ihminen, tai se näkee vieraan koiran. Eikä sille tunnu vaikuttavan onko vieraita koiria yksi vai kolmesataa, jokainen niistä pitäisi saada rähistä. Siinä missä keskivertokoira pärjää esim. kilpailupaikalla, koska muita koiria on niin paljon, että koira alkaa vain sulkea sitä häiritseviä asioita päänsä ulkopuolelle, Flopalla ei tunnu olevan tällaista flooding-efektiä ollenkaan. Lyhyesti: en ymmärrä miksi sen elämä on välillä niin vaikeaa ja toivoin, että luonnetesti ehkä valaisisi jotain osaa sen päänsisällöstä, jota minä en tajua.

Flo Sipoonkorvessa marraskuussa

Ajelimme siis Jämsään ja laahasin koirani +1C vesisateeseen. Lähtökohtaisesti Floraa siis ällötti ihan kaikki ja se lähinnä näytti pohtivan miten se voisi paeta sisälle lämpimään.

Testi meni jotakuinkin kuten olisin voinut ennakoidakin. Floraa ei vieraat ihmiset juuri kiinnostaneet, se ei todellakaan suostunut leikkimään yhtään millään tai kenenkään kanssa ulkona kylmässä sateessa (se leikkii vain mun kanssa sisällä lämpimässä, mutta silloin se kyllä leikkiikin raivokkaasti vetoleikkejä).

Kelkkaa se lähinnä saalisti haukkuen ja kävi nopeasti näpsäisemässä vähän hampailla. Paluumatkalla ohitti kelkan ihan vierestä muistelematta sitä enää mitenkään.

Puolustuhalu-osiossa se rähisi häkilät pystyssä hyökkääjälle mun edessä, kunnes viime tingassa petti kantti ja se väisti mun sivulle (mutta ei taakse). Tuomarin mukaan se lähti lähinnä pakotettuna. Tätä kohtaa jännitin hieman etukäteen - mahtaako se käyttää tilaisuutta hyväkseen ja puraista tuomaria takapuolesta, mutta pienen silmänvalkuaisten muljautuksen jälkeen se hylkäsi ajatuksen on päätti olla Kilttiflopa. Ei riittänyt kantti purra kun jäi tilanteessa yksin.

Haalari ja tynnyri olivat ihan EVVK, laimea väistö ja mulkaisu. Tynnyrin meni heti katsomaan ja haalari ei enää kiinnostanut millään tavalla.

Pimeässä huoneessa Flo kävi ensin katsomassa molemmat tuomarit, sitten se palloili hetken etsien sohvaa, ja kun sellaista ei löytynyt, jäi seisomaan ja tuijottamaan tuomaria. Oletan, että se saattoi jo unohtaa nähneensä mun menneen edeltä huoneeseen. Vasta kun kutsuin sitä kerran, se alkoi vimmatusti nuuskuttaa ilmaa ja tuli sitten suorinta reittiä pyödän yli mun luo sen näköisenä, että "ai säkin olet täällä!"

Terävyyskokeessa eli seinään kytkettynä uhan alla Flo ei väistänyt, muttei puolustautunutkaan. Vasta ihan lopuksi se sanoi matalasti mur. Heti uhan loputtua antoi taas koskea ihan normaalisti, johan se oli nämä tyypit nähnyt ja todennut vähän mielenterveyspotilaiksi, mutta vaarattomiksi.

Ampumisessa korvat nousivat pariksi sekunniksi pystyyn, mutta muuta reaktiota ei voinut havaita.

Niinpä niin. Kaikki muu tästä vastaa mun arkikokemusta, mutta toi +2 hermorakenne... no, "vähän" hämmästytti. Aika moni Flopan tuntevakin sitä äimisteli. Sen perusteella kylläkin mitä testissä nähtiin, se oli täysin vankkumaton eikä ottanut mistään kuormaa. Mutta sielläpä ei ollutkaan muita koiria tai kärpäsiä.