Juhannuksen teemoiksi nousi Katlan ja Niilon treffit perjantaina ja sunnuntaina sekä agilitykisat Liedossa lauantaina.

Perjantain treffit olivat kiihkeät, nopeat (n. 30 sekuntia "tutustumista" ja 22 min nalkki, jos likaiset yksityiskohdat kiinnostavat) ja kosteat (satoi vettä, rakeita, ukkosenjyrinää ja aurinkoa kaikkea edellämainitun 23 minuutin sisällä). Ja sama uudestaan sunnuntaina, tosin satoi vähemmän ja rakeiltakin vältyttiin. Nyt on edessä kuukauden hermoja raastava odotus ennen ultraa, ja sitten joko suuri pettymys tai viisi viikkoa lisää hermoja raastavaa odotusta ennen pentujen syntymää. Huh!

Niilo ja Kattis ne yhteen soppii, juhannuksena pistettiin pussauskoppiin!

20140620_152343-normal.jpg

Näistä koirien astutuskokemuksista voisi kirjoittaa varsin hupaisan kirjan, sen verran uskomattomiin tilanteisiin näiden parissa voi joutua. Tällä kertaa meno oli sentään melko normaalia, jos ei huomioida sitä, että treffit vietettiin helsinkiläisen kerrostalon takana olevassa pusikossa, koirat olivat melko kovaääniä ja joku olisi äkkiseltään voinut äänistä erehtyä luulemaan, että paikalla ei suinkaan tapahtu lemmentöitä vaan ennemmin on kyse jostain kamalasta kuolemaa hipovasta onnettomuudesta. Onneksi Niilon palveluskunta oli päivystyvuorossa pelastuslaitoksen eläinpelastusyksiköllä, joka oli pysäköity kyseisen talon eteen, joten mahdolliset huolestuneet kansalaiset ehkä olettivat avun olevan jo paikalla...

Lauantaina suuntasimme aamuvarhaisella kohti Lietoa. Luvassa oli kolme kisastarttia kaikille koirille, paitsi ei toki Salkalle, joka oli mukana maskottina ja hoiti menestyksekkäästi Pienten Ruskeiden Koirien tehtäviä. Ekana aloitti taas ykkösluokka ja Flopa hypärillä sisällä hallissa. Rata ei ollut ihan helppo, sisältäen mm. avokulman kepeille, mutta ei mahdottomankaan oloinen. Flo vaikutti aika jännittyneeltä, joten hannaroin lähdössä ja en uskaltanut jättää sitä kovin monen esteen taakse odottamaan ja vaan lähdin juoksemaan sen rinnalla, joka maksoi meille sitten nollan kun Flo päätti purkaa jännitystään vähän irtoamalla ja sinkaisi mun edelle ja kävi hyppäämässä yhden ylimääräisenkin esteen. Sen jälkeen suoritimme yhdessä hyvällä sykkeellä radan loppuun, jopa keppien hakeminen onnistui ja koira oli kivalla fiiliksellä. Olin tosi tyytyväinen tähän rataan! Flo oli just sillä rajalla, että se lähtee lapasesta, mutta pysyi näpeissä ja kulki hyvin.

Hyvänmielen hylky videolla:

Flopsanin toka rata oli vaikeahko agirata ulkokentällä. Tällä kertaa koira teki tosi pikkusievää rataa ja ohjaaja oli hetken vähän hukassa, vauhtia ei ollut juurikaan mutta pääasiassa touhu näytti ihan agilityltä. Seisotin Floraa aika kauan kontakteilla ja kehuin niistä maanisesti. Lopputulos oli RV 0 AV 3,46 ja näillä 1.sija.

Oho, se voitti

agilikisa-tulostaulu-normal.jpg

agikisa-flo-palkintojenjako-normal.jpg

Ei edes harmittanut Luvan menetys tuon aikavirheen takia, naureskelinkin että nämä oli päivän parhaiten käytetyt 3,5 sekuntia! Toivottavasti tämä ykkösissä tehty kontaktien vahvistaminen kantaa sitten myöhemmin, kun toivottavasti aikanaan kisaamme tosissamme kolmosissa. Päivän kolmas rata on helppo agirata ulkokentällä, jossa Flon väsymys alkoi näkyä ja se ei uskaltanut mennä kepeille, koska tuomari seisoi suoraan keppien ekan välin takana melko lähellä. Flopan oli ihan pakko koukata ja mennä tuijottamaan tuomaria hetkeksi ja kieltohan siitä rapsahti. Muuten kelvollinen rata, pikkueläin tsemppasi hienosti ja meno oli huomattavasti parempaa kuin ekoissa kisoissa. Olin niiiiiiiin iloinen!

Hissunkissunnolla videolla:

Robin ja Fauna kisasivat kolme rataa. Ykköset ja kakkoset olivat osittain päällekkäin, mutta ehdin hypätä katsomaan Faun radat silti. Päivän tulossaldo oli hyl, hyl, 5 (2.sija). Aloimme vasta kotiin lähtöä tehdessämme ihmetellä tuota toista hylkyä. Meidän mielestä se oli puhdas rata, mutta tajusimme vasta kisakirjat haettuamme ja lappuja tutkiessa, että Faunan ajaksi oli merkitty 72 sekuntia. Videolta katsottuna rataan tuhrautui aikaa jotain hivenen päälle 40 sekuntia, joka olisi riittänyt ihan hyvin ihanneaikaan (44sek). Muutama tarkastuskatsonta ja voi perrrrk... ajanotossa on selvästi ollut joku moka!!! Tässä vaiheessa virallinen tunnin valitusaika oli tietysti umpeutunut jo aikapäiviä sitten, joten ei auttanut kuin niellä armoton ketutus ja lähteä pizzalle. Eka hylky tuli muuten tosi sujuvalta radalta kun kartturi unohti täysin radan ja oikaisi muutaman esteen verran... Koiralla oli kyllä tosi hyvä fiilis ja se eteni ja tuli ohjauksiin. Faunan borderlioosi on selvästi akuuttivaiheessa, toivottavasti se jatkuukin! On se kumma jos ei nollia ala tippua kun niin monesti on ollut tosi, tosi lähellä.

[VIDEOt tulossa]

Tärppi-Arposen kanssa kisaamaan lähteminen ei ehkä ollut kaikkein järkevin teko, tai oikeastaan ei edes etäisesti täyspäisen ihminen hommaa. Edellisenä iltana tavasin kisasääntöjä. Juoksuhousut jalkaan, punainen naru hihnaan, matto koiran alle lähtöpaikalle, juoksuhousut pois, hihna ja panta pois, radan suoritus ja ööö ihan ei auennut missä kohtaa ne juoksuhousut olisi sääntöjen mukaan pitänyt laittaa takaisin, mutta katsoin parhaaksi kaapata maalilinjalla koiran hihnaan, maton kainaloon (juoksuhousut olin tunkenut taskuuni) ja juosta samoilla vauhdeilla ulos kisa-alueelta palkkailemaan koiraa rauhassa ja jäähdyttelylenkille saman tien. Housut siis takaisin vasta ennenkuin mentiin seuraavaa starttia kärkkymään.

Ihme kyllä, Kattis oli ihan mukana tekemässä agilityä heti kun päästiin radalle, vaikka verkkalenkit kulkikin nenä massa kusia lupsutellen, merkkaillen ja muita koiria sillä silmällä vaanien. Mutta eipä se riitä, että tekee agilityä, kun muuten oli koirasta aika veto pois ja meno oli hiiiiidaaaastaaaaa. Ekalla radalla mulla hajosi pasmat täysin kun Kattis vähän kuikuili jotain kohti yleisöä kesken radan. Onnistuin räpiköimään siitä vielä puolet radasta läpi ennenkuin sekosin täysin ja annoin sitten koiran roiskia sattumanvaraisia esteitä ja poistui hallista pihalle häpeämään. Kun en vaan osaa niin en osaa. Toka rata oli järkyttävän kiemurainen "porokoirantapporata", siis sellainen jossa on mutkaa mutkan perään eikä koira pääse kiihdyttämään missään vaiheessa. Ohjaukset meni kutakuinkin kuten ajattelinkin, mutta muuten rata oli tervanjuontia ja raahasin koiraa perässäni aivan karmean yliaikaisen nollan (AV 5-jotain). Vikana oli tarjolla todella helppo ja etenevä hypäri hallissa. Nostatin ja tsemppasin koiraa minkä pystyin ja saimme juuri ja juuri kipitettyä aikaan eli kotiinviemisiksi yksi nolla ja ristiriitaiset fiilikset.

Eka rata hirveetä sössimistä ohjaajalta ja "mä luovutan, häivytään täältä!"

Hiiiiiiiidas yliaikanolla

Hypärinolla

Pitkä päivä, hauskaa seuraa ja vaihtelevia onnistumisia. Hassua, miten olen paljon onnellisempi Flon ykkösissä tekemästä hylystä kuin Katlan kolmosissa tekemästä nollasta.