Katselin viimeisessä yövuorossa ennen kesälomaa eri koirakoulujen tarjontaa tulevalle viikonlopulle ajatuksena löytää joku höpöhöpökurssi, johon voisin osallistua jonkun koirani kanssa. Huomasin erään ystäväni mainostavan feissarissa Koirakoulu Vision viikonloppukurssia "Kontrollissa hihnatta", johon oli vielä tilaa. Hetken mielijohteesta ilmoittauduin kurssille. Kurssin lisätiedoissa Vision sivuilla kerrottiin seuraavaa:

Vievätkö ympäristön ärsykkeet koirasi huomion lenkillä, koulutuskentällä, tottelevaisuus- tai agilitykisoissa? Onko koirallasi taipumusta hermostua, jos toinen koira tulee liian lähelle?

Tämä kahden päivän intensiivikurssi on tarkoitettu niin yli-innokkaille teini-ikäisille, häiriöherkille kotikoirille kuin kisakentille tähtääville koirakoille. Kurssin tavoite on parantaa koiran kontaktia ohjaajaan ympäristöissä, jotka helposti vievät koiran huomion sekä antaa ohjaajille apukeinoja remmi-reaktiivisten koirien hallitsemiseksi.

Koulutus perustuu Leslie McDevittin kirjaan Control Unleashed ja järjestetään Leslien suostumuksella. Hinta sisältää kirjallisen materiaalin. Kurssisuunnittelu yhteistyössä Mindful Behaviors, Toronto, Kanada

Olin kuullut varsin hyvää palautetta Mindful Behavioursin Mirkkan viime vuonna Suomessa vetämästä vastaavasta kurssista, kuten myös McDevittin kirjasta. Lisäksi moni koiraharrastaja on kehunut kurssin vetäjää Sari Paavilaista taitavaksi kouluttajaksi. Tätä taustaa vasten olin toiveikas, että kurssilla olisi annettavaa. Jos nyt en ihan mitään suuria uusia oivalluksia saisi, niin ainakin voisin syventää ymmärrystäni McDevittin koulutusmetodeista ja BAT (Behaviour Adjustment Training) -koulutuksesta. Kokonaisuutena kurssi oli hintaansa nähden pettymys.

Otin kurssille mukaan Floran, koska se on kaikkea kurssiesittelyssä mainittua: nuori, häiriöherkkä ja rähisee pelkoaan muille koirille. Floran kannalta viikonloppu oli hyödyllinen, koska pääsin tekemään noin miljardi toistoa rauhoittumis- ja kontaktiharjoituksia muiden koirien läsnäollessa. Kahtena päivänä peräkkäin yhteensä viisi tuntia kumpanakin päivänä ja vielä melko suurella vahvistetiheydellä. Naureskelinkin, että jos aina kouluttaisi koiraansa samaan tahtiin, se olisi pian äärimmäisen tottelevainen, mutta myös hervottoman läski.

Aloitimme vähän kertomalla omista koiristamme. Muut kurssille osallistuneet olivat käyneet Vision tiloissa aiemminkin, joten sain tuoda Floran ensin sisälle ilman muita koiria tutustumaan paikkaan. Sitä jännitti selvästi ja se pääasiassa kiipeilikin sohvalle mun syliin istumaan. Kävelin sitten ympäri tilaa ja vähän heittelin sille lelua, kunnes se rentoutui. Aluksi jaoimme tilan väliseinäkkeillä niin, ettei koirilla ollut suoraa näköyhteyttä toisiinsa. Aloitimme rauhoittumisharjoituksella, jossa koiralle ensin opetettiin sheippaamalla meneminen häkkiin tai maassa olevalle viltille. Ihannesuorituksessa koira hakeutuu paikalleen kun ohjaaja muuttuu passiiviseksi, koira rentoutuu paikallaan pää maassa, ja lähtee paikaltaan vasta kutsuttuna. Tätä taitoa voi hyödyntää esim. agilitytreeneissä, kun koira hakeutuu itse rentoutumaan omaa suoritusvuoroaan odottaessa.

Flo harjoittele vihreällä viltillä makaamista

1401537647049-normal.jpg

Flopa hiffasi viltille menemisen ihan muutamalla hyvin ajoitetulla naksutuksella ja palkkaa suuntaamalla. Huvittavaa kyllä, Flo alkoi heti tarjoamaan viltille peruuttamista normaalin kävelemisen sijasta. Toki sen kanssa on paljon treenattu takapään käyttöä ja 2on2off-kontakteja. Pystyin aika nopeasti ketjuttamaan viltille menon ja makuulle käymisen. Flopa tosi tarjosi myös leikkiinkutsuasentoa, murinaa ja hännänheilutusta, jota tahtomattani varmasti aina vahvistan, koska se nyt vain on huvittavaa ja mua alkaa naurattaa. Tähän harjoitukseen palasimme viikonlopun aikana joka välissä, joten sunnuntaina Flopa hakeutui jo itsekseen omalle viltilleen kun halusi levähtää ja asettui pää maahan "nukkumaan".

Rauhoittumistreenin jälkeen aloitimme leikkimisen. Koiran piti tarjota mahdollsimman nopeaa istumista tai maahanmenoa, kun ohjaaja piti lelua ilmassa sen näkyvillä. Jos koira tavoitteli lelua hyppimällä tms., se vain jätettiin ilman huomiota. Kun koira ymmärsi miten lelun saa, pidennettiin paikallaoloaikaa vaikka lelu laskettiin maahan ja vedettiin sitä poispäin koirasta. Koira sai hyökätä kiinni leluun vasta luvan saatuaan. Arvatenkin tämä oli parin toiston jälkeen Florasta melko tylsä leikki.

Sitten harjoiteltiin uukkaria tekemistä, eli opetettiin koiraa reagoimaan nopeasti kutsusanaa ja samalla käännyttiin takaisin tulosuuntaan. Minä käytin sanaa "tule" ja palkkasin heittämällä namin vielä paluusuuntaan eli koiran käännyttyä uukkari tietysti sen uuteen menosuuntaan. Tän harjoituksen idea on vahvistaa koiralle nopea käännös pois sitä ahdistavasta kohteesta, jos ohjaajan täytyy nopeasti saada koiran huomio ja päästä kauemmas tilanteesta. Flopalle helppo ja tuttu harjoitus.

Lopuksi kävimme kurkkimassa muita koiria seinäkkeiden kulmalla ja tehtiin samantien tuo nopea käännös pois kun koira huomasi vieraan koiran. Palkkasin välillä myös toisen koiran rauhallisesta katselusta. Flo alkoi olla aika väsynys, eikä juurikaan vaivautunut reagoimaan paikoillaan oleviin muihin koiriin. Flo oli ollut mulla pitkässä liinassa, mutta annoin tässäkin liinan laahata maassa ja Flo kulki mun mukana näennäisesti vapaana.

Kävimme välillä syömässä lähimmällä huoltoasemaviidakolla pizzaa. Koirat saivat levätä autoissa. Tauon jälkeen taas rentouduttiin omalla viltillä, Flopa kävi mun jalkaan kiinni ja nukahti.

Jatkoimme loppupäivän samoja harjoituksia, mutta seinäkkeitä vähentäen, jotta koirat näkivät toisensa useammin tai jopa jatkuvasti. Lopuksi kaikki koirakot kulkivat hissukseen ympäri tilaa samaa aikaa, ylläpitäen riittävää välimatkaa ja palkkaillen omaa koiraa kun se katsoo toista koiraa rauhallisena, ottaa kontaktia ohjaajaan tms. Flopa kulki vapaana liina perässä roikkuen ja mussutti makupalojaan minkä kerkesi. Kerran itse mokasin kun annoin sen tuijottaa liian kauan ja liian läheltä saksanpaimenkoiraa, jolloin Flo päätti rähinähaukkua ja tehdä pienen valehyökkäyksen kohti. Flo reagoi kuitenkin mun "tule"-hihkaisuun heti ja kääntyi poispäin. Flopan hyökkäystä ennakoivat eleet on hyvin pieniä ja niiden lukeminen vaatii keskittymistä. Lähinnä silmän liikkeistä pystyy päättelemään milloin se aikoo vain katsella rauhallisena ja milloin se aikoo hyökätä räyhäämään.

Kurssin muut koirat olivat nuori valkoinenpaimenkoira, saksanpaimenkoira ja iiiiso musta tanskandoggiuros. Flopan treenaamisen kannalta siis oikein mainioita harjoituskohteita, juuri sellaisia joita se eniten arastelee. Lopetimme ekan päivän vähän etuajassa, kun kaikki koirat olivat ihan sippejä.

Kotisohvalla on hyvä sisäistää päivän oppeja

20140614_054318-normal.jpg

Sunnuntaina jatkoimme samoja harjoituksia vaikeuttaen eli lisäten häiriöitä. Lisäksi treenasimme ovesta sisään tulemista tilaan, jossa on muita koiria. Flo osoitti erinomaista tilannetajua tekemällä mm. leikkinkutsuja kääntäen samalla katsettaan pois ja haukotellen, kun se astui ovesta sisään ja lähinnä ollut valkkari jännittyi sen nähdessään. Flo ei ole missään nimessä hyökkäävä koira, vaikka se tekeekin ärsyttäviä rähinäsinkaisuja kun tilanne ylittää sen sietokyvyn. Aina jos mahdollista, se valitsee mielummin vetäytymisen ja rauhoittavat signaalit. Se ei oikeastaan vaadi mitään muuta kuin itseluottamusta, jotta se pystyy kohtaamaan vieraita koiria yhä lähempää ja yllättäenkin turvautumatta rähinään. Palkkaamalla kaikista rauhoitteluista ja välimatkaa ylläpitävistä, mutta kohteliaista signaaleista, saan sen käyttämään yhä useammin vaikkapa pään kääntämistä pois murinan sijasta.

Iltapäivästä siirryimme koirakoulun pihamaalle treenaamaan ohittelua. Floralle pyysin erikseen harjoitusta, jossa toinen koira kävelee tai juoksee sitä kohti ja kääntyy sitten pois tai menee vähän kaartaen ohi. Flopalla vahvistin kaikkia rauhoittavia signaaleja, kontaktin pitämistä ja rauhallisena pysymistä. Flo oli jo niin väsynyt, että treeni oli sille melkein liian helppoa, se vain seisoi ja tuijotti. Toisaalta se on joskus väsyneenä tavanomaista reaktiivisempikin. Nyt toki tilannetta helpotti, että se oli jo kaksi päivää katsellut samoja koiria. Olin erityisen tyytyväinen, kun se sieti kohti juoksevan saksanpaimenkoiran, joka tuli alle metrin päähän ja vain käänsi päätään pois ja pääsin naksuttelemaan ja palkkaamaan tästä. Ainoastaan vähän kauempana seisoskeleva, haukahteleva tanskandoggi aiheutti jännittymistä. Flopa joutui myös lyhyeen rähinään kouluttajan bordercollien kanssa. Meille jäi aavistuksen epäselväksi mitä tapahtui, mutta jostain syystä kouluttajan bortsu yhtäkkiä kääntyi räyhäämään Floralle, joka tietysti vastasi samalla mitalla. Hätäpäissäni vahingossa klikkasin ennenkuin edes tajusin mitä oikein tapahtuu, jolloin Flo kääntyi pois rähinästä tillittämään mua. Ei ehkä ihan tarkoituksenmukaista klikata rähisemisestä, mutta ainakaan tilanne ei päässyt pahenemaan.

Kurssilla käydyt harjoitukset olivat siis aika perusjuttuja. Floralle toimivia ja hyödyllisiä ja viikonlopun aikana sai tehtyä lukuisia toistoja ja rauhoittumisia väliin, joka on oppimisen kannalta varmasti tehokasta. Flopan käytöksen kannalta kurssi siis oli kyllä hyödyllinen, mutta toisaalta olisin voinut tehdä vastaavia harjoituksia myös ilman kouluttajaa kavereiden koiria treeniapuna käyttäen ihan ilmaiseksikin (eri asia toki on olisiko tullut tehtyä...). Itse jäin kuitenkin kaipaamaan kurssilta analysoivampaa otetta ja sitä, että kouluttaja olisi käynyt läpi harjotusten takana olevan teorian ja mihin harjoituksella pyritään, mitä koira milloinkin kokee ja oppii, ja mikä on teoria koulutuksen takana. Nyt harjoitukset ohjeistettiin vain pintapuolisesti ja jäi oman päättelykyvyn varaan mikä niiden tarkoitus on. Minulle ei selvinnyt ollenkaan myöskään miksi kurssin nimi on "konttrollissa hihnatta". Olisi ollut kiva, jos edes se olisi selitetty jotenkin. Kurssi olisi tälläisenäänkin ollut hyödyllinen aloittelevalle koiraharrastajalle tai normaalille koiranomistajlla, joka vain haluaa oppi hallitsemaan koiraansa paremmin, mutta minä menin kurssille nimenomaan kuullakseni McDevittin koulutusmetodeista. Saimme kyllä muutaman arkin mittaisen kirjallisen materiaalin, jossa noita harjoituksia oli selitetty paremmin kuin kurssilla, mutta ei sekään oikein riittänyt korvaamaan puutteita.

Viikonloppu sai mut onneksi vähän tsemppaamaan Flopan käytöksen treenaamisen suhteen, kun näin miten paljon se kehittyi ihan muutaman tunnin harjoittelun aikana. Jos vain jaksaisin ylläpitää riittävän tehokkaasti ihan arkielämässä aktiivista palkkaamista ja haluamieni käytösmallien vahvistamista, Flopa olisi tuota pikaa varsin mallikkaasit käyttäytyvä otus. Vähän liian usein vaan ei jaksa, ei ehdi, namit unohtui kotiin, puhelukin oli kesken ja Salka kuitenkin aloitti tai sata muuta tekosyytä, miksi tyydyn vain laahaamaan rähisevää koiraa kauemmas tilanteesta sen sijaan, että ennakoisin vähän, ottaisin sen pari metriä sivuaskelia tai edes kontaktin koiraan ennenkuin räsähtää ja yrittäisin muistaa tunkea ne muutaman kuivaruuan taskun pohjalle kun lähden kotoa. Kesäloman tavoitteeksi tulikin olla aktiivisempi koirien arkikäytöksen hiomisen suhteen ja etenkin Flopsanin kanssa pyrkiä välttämään rähinää aiheuttavia tilanteita ennakoimalla, palkkaamalla haluamastani käytöksestä ja viime hädässä harhauttamalla se ohi häiriöisä tunkemalla suuhun makupaloja minkä kerkiän. Flolle kelpaa kuivaruokakin makupaloina. Niitä on suhteellisen siisti kuljettaa mukana ja ne käy samalla osasta päivän ateriaa. sen verran hifistelin, että ostin eläinkaupasta kokeeksi paria viljatonta kuivaruokaa, jotka sopii paremmin meidän barf-ajatusmaailmaan koiranruokinnasta.

Onneksi ostin Vision tarvikekaupasta huvikseni Grisha Stewartin loistavan koulutusoppaan "BAT for fear, frustration and aggression in dogs", jota olen nyt lomalla lueskellut. Tämä kirja avaa yksinkertaisin esimerkein ja niin että palikampikin tajuaa yhden koulutusmenetelmän reaktiivisten koirien reaktiivisuuden vähentämiseksi. Vaikka en varsinaisesit BATtia käytä tai aio käyttää koulutusmenetelmänä, niin se on yksinkertaisuudessaan nerokasta, kirja on erinomaisesti kirjoitettu ja jopa paikoitellen hauska, ja on ehkä parasta, mitä kurssiviikonlopusta jäi käteen.

Ei siis lepakkokirja vaan Behaviour Adjustment Training

1402902653992-normal.jpg