Neliviikkoiset pennut pääsivät tutustumaan ulkoilmaan. Aitasimme taas terassin pentuvarmaksi. Siinä on hyvä aloittaa ulkomaailman ihmettely. Viisiviikkoisena ulkoilutilaa laajennettiin takapihan nurmikon puolelle. Samalla pennut oppivat miten kaivautua terssin alle piiloon ja aiheuttaa kasvattajalleen sätky (nyt mä hukkasin ne!) ennenkuin tajusin kurkata koloon ja siellähän ne nukkuivat tyytyväisenä pentukasana.

Huikka
29vrk-pihalla-huikka.jpg

Shotti
29vrk-shotti.jpg

29vrk-shotti-seisoo.jpg

Snapsi
29vrk-snapsi2.jpg

Säät ovat olleet vuodenaikaan nähden lämpimät ja kuivat, joka on pentujen kannalta mainiota. Ne ovat voineet ottaa päikkäritkin pihalla välillä, eikä tarvitse jatkuvasti kannella niitä sisälle ja ulos.

Uhkarokea Snapsi tutustuu Salka-tätiin29vrk-snapsi-salka.jpg29vrk-snapsi.jpg

Pennuilla oli niiden ensimmäinen työkeikkakin, kun ne kävivät palvelutalossa ihasteltavana. Pennut olivat valtavan reippaita ja sulattivat kaikenikäisten sydämet päiväkotilapsista mummoihin ja vaareihin. Katla ja Haiku olivat mukana ja Kattis esiintyi pelastuskoiranäytöksessä. Aikuisetkin koirat saivat osansa paijauksista.

Salka ei oikein arvosta pentujen seuraa, joten se lähti hermolomalle Haminaan vanhempieni kanssa. Heksu dognapattiin sijaistamaan Haikua Meerin perheeseen, joten yhtäkkiä meillä on vain neljä aikuista ja järkevää koiraa (no Flopa on vähän rajatapaus) sekä pennut. Lenkkeily aikuisten kanssa on helppoa ja rentouttavaa! Kukaan ei huuta, kisko tai möyhää millekään. Kummallista! Hekla kärsii Tukholman syndroomasta ja viihtyy hyvin dognappaajiensa kynsissä. Se on tutustunut mm. jalkapalloon, lapsiperhearkeen, mökkeilyyn ja Mannerheimiin. Heksun puuttuessa huomaa selvästi miten ison tilan se ottaa kotonamme - meillä on hiljaista eikä kukaan ole koko ajan kärttämässä huomiota. Eikä kukaan nuku mun tyynylläni.