Enkä minä hurjan luontoni tähären
päätäni alaha paina.
Iloinen ja irti maasta
meinaan olla aina.
(Eteläpohjalainen kansanlaulu)
Kävin vihdoin läpi kuvia meidän maaliskuiselta Lapinretkeltä. Pennuista on parisataa kuvaa, jossa kaikissa ne juoksevat tai painivat mielipuolisina räkä poskella. Kauniita ja edustavia poseerauksia ei tunnu joukossa juurikaan olevan. Ehkä näissä kuvissa on kuitenkin paremmin se lapinporokoiran pentuna oleminen ydin. Riemumielellä ja täysii!
Tarkennukset ties missä, mutta silti naurattaa. Ei tainnut jarrut ihan pitää?
Osaa ne joskus ollakin. Silleen kauniisti.
Hekla
Tyyne
Pääasiassa Salkaa ärsytti riehuvat pennut, mutta aina välillä Salkaan meni Lapin henki ja sekin taantui pennuksi.
Salka sai sosiaalisuuskohtauksen. Ihan vieraan ihmisen kanssa!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.