Vappuaamuna kokoontui enemmän tai vähemmän reipas joukko Oittaan radalla. Peko-treenien teemana oli koirien ketteryystreenit, eli kiipeilyä, kehonhallintaa, itsevarmuutta ja hallittavuutta. Jakauduimme kahteen porukkaan, josta minä vedin toista ryhmää ja Petra toista. Robin ja Fauna oli vierailemassa meidän treeneissä. Faunalla keuli oikein urakalla, se oli selvästi aivan onnesta soikeana kun pääsi pitkästä aikaa peko-treeneihin puuhastelemaan. Mä treenasin sekän Flopan että Tepun ja tyrkkäsin ylimääräistä koiraa milloin kenenkin pideltäväksi tai kiinni johonkin. Flopa flirttaili kaverilleen Sukalle, joka ei tainnut ihan vielä ymmärtää että Flormiitilla on alkanut juoksut.
Kattis "laatikkotelineellä". Kiipeilyn ohessa voi hyvin treenata asennonvaihtoja ja suuntakäskyjä.
Mun ryhmä aloitti kiipeilemällä ns. laatikkotelinettä ja keskittymällä tikapuuesteellä. Mun filosofia ketteryysesteiden opettamiseen on, että älä opeta koiraa suorittamaan estettä, vaan opeta koiralle taitoja, jotka hyödyttävät sitä pelastuskoirana. Esteiden turvallinen ja ítsevarma, mutta hallittu suorittaminen valmentaa koiraa kuuntelemaan ohjaajaa, kiipeämään ja pysähtymään ohjaajan käskyjen mukaan ja hahmottamaan omaa kehoaan ja liikkumistaan. Hyvä kehonhallinta on tärkeää koiralle, jotta se pystyy liikkumaan turvallisesti vaikeissakin ympäristöissä. Monella koiralla on huono tapa pyrkiä korjaamaan puuttellista kehonhallintaa vauhdilla. Ne ryntäävät paikkoihin, johon on vaikea mennä, jolloin loukkaantumisriski kasvaa. Koiraa tulisikin harjoituttaa hahmottamaan myös takajalkojensa asento ja keskittymään liikkumiseen. Ketteryystreenit ei ole vauhtilaji!
Kettistreenejä voi monipuolistaa kun käyttää vähän mielikuvitusta. Samalla tulee treenattua sosiaalisuutta ja hallintaa.
Holtiton lapsi ehti karata...
Pienen säädön jälkeen meidän ryhmänpuolikas ryhmänpuolikaskuvassa. Vielä olisi tilaa toisellekin puolikkaalle ryhmää.
BC Sukka, perro Coco, porokoira Katla, silkkivinttikoirat Fauna ja Flora
Kattis oli tapansa mukaan luotettava ja liikuttava koko kuvaussession ajan. Siinä missä mutia koiria käskytettiin, palautettiin, aseteltiin ja säädettiin, Katla istui koko ajan kuin mikäkin tornipöllö tuolla huipulla. Rauhallisena ja rentona odottamassa lupaa tulla alas.
Tikapuuteline on koiralle sekä fyysisesti että henkisesti raskas, koska se vaatii kovaa keskittymistä. Taitavimmat koirat osaavat pysähtyä käskystä ja kääntyä ympäri takaisin tulosuuntaansa kesken tikapuiden. Meillä on vielä opeteltavaa tässä hommassa.
Fauna menee sujuvasti yhteen suuntaan. Yhtään tämän enempää vauhtia ei koiralla saisi olla. Koiran tulee voida vaivattomasti pysähtyä milloin tahansa ohjaajan pyynnöstä. Lopussa ohjaaja palkkaa koiran ennenkuin antaa sille luvan hypätä maahan.
Väliaikahupina päätimme ottaa koko porukasta ryhmäkuva. Koirien asettelu "Tean Torniin" oli helppoa, ohjaajien asettelu vaati vähän enemmän käskyttämistä...
Ylhäältä alas ja vasurista oikeaan: porokoirat Kielo ja Katla, saksanpaimenkoira Joy, perro Coco, lapinkoirat Lumo ja Hurma, laatikkoon laitetut vinttikoirat Flora ja Fauna sekä bordercollie Sukka.
Tällaisen ryhmän kanssa sitä pitäisi treenata hengenpelastushommia?
Muut pystyy, Sukka lipesi.
Vapputreenien osallistujat Sofia, Anne, Stefan, Petra, Jenni ja Aikki (kameramiehenä treeneissä vieraillut Robin).
Seuraavaksi siirryimme treenailemaan "kanaparrua" eli jyrkähköt kapeat rappuset ylös tasanteelle ja sieltä kapeaa luiskaa pitkin alas. Taas hallintaa painottaen, eli koirat eivät saa rynnätä alas telineeltä vaan ne opetetaan pysähtymään esteelle käskystä.
Coco rappusissa
Sukka, pieni pätevyyseläin
Sukkis ja Flo tosin esittelivät agilitykoirina 2on2off-kontakteja... Telinettä jumpattiin molempiin suuntiin, jotta koirat saavat harjoitusta kiipeilystä niin ylös kuin alas. Odotellessa treenivuoroa käytiin kävelemässä metalliritilillä ja juteltiin vähän suunnistamisen vaikeudesta ja hälyryhmätoiminnasta. Onpa kiva treenata motivoituneen ja innostuneen porukan kanssa!
Kettistreenit lopeteltiin L-putken läpi rallailuun. Tällä kertaa ohjaajat pääsivät vähällä ja koirat hoitivat putken läpi kirmailun. Ensin yksin, sitten saatiin taas "hyvä idea":
Koiria tuottava putki
Stefan ja Coco olivat käyneet suoriutumassa loppukokeen päiväosuudesta, joten perinteen mukaisesti Coco tarjosi "koepullaa". Vapun hengessä tosin tarjottavat olivat sämpylöitä, olutta, perunasalaattia ja nakkeja. Pistettiin grilli tulille ja herkuteltiin. Kahvia ja karkkejakin löytyi. Kiitos Stefan tarjoiluista! Pysyy ohjaajillakin motivaatio kohdillaan kun palkkaus on kunnossa.
Normimeininki?
Treenit lopeteltiin ottamalla ilmaisutreeni niille koirille, jotka eivät edellisellä viikolla olleet paikalla. Tarjolla on siis jatko-osa hittielokuvalle "Koirat haukkuu", tähdittämässä Coco "jumalan karitsa", Joy "karvainen saksalainen", Katla "mustasurma" Arponen ja Sukka "astmainen chihuahua" Nokkakala.
Joy haukkuu hyvin, mutta se on iso ja voi koollaan pelottaa ihmisiä. Joyn palkka on narupallo ja sen kanssa leikkiminen.
Päätämme ottaa kriteeriksi maahanmenon. Joyn tulee mennä makuulleen ilmaistessaan. Näin se ei vaikuta niin uhkaavalta kuin seisten. Palkka ajoitetaan koiran maahanmenoon ja ensimmäiseen haukahdukseen makuulla.
Cocon on vaikea aloittaa ilmaisua. Se tekee sijaistoimintoja, kuten tutkii maalihenkilön käsiä ja katselee ympärilleen. Ilmaistessakin se on hieman epävarma ja peruuttaa koko ajan.
Cocolla vahvistetaan ilmaisun aloittamista ja etäisyyttä maalimieheen. Cocolle on tarkoitus rakentaa parempi mielentila ilmaisuun ja tehdä ilmaisun nopeasta aloittamisesta kannattavaa.
Sukka vasta opettelee ilmaisemaan. Sen kanssa on ollut haasteellista saada oikea mielentila ja sitä kautta hyvä aloitus ja haukkuääni sekä taajuus. Sen on hyvin vaikea haukkua ihmistä. Ilmaisuhaukku kuulostaa vähinnä astmaiselta chihuahualta. Palkkana on ruokapurkki.
Päätämme vaihtaa Sukan palkan. Sukka on jo valmiiksi kovin innostunut frisbeestä. Sen mielentila frisbeen tavoitteluun on innokas ja avoin. Palkan vaihdon myötä muuttuu myös koiran haukku aivan erilaiseksi. Sukka jatkaa ilmaisutreeniä lelupalkalla ja vahvistettava asia on toistaiseksi oikea etäisyys ja haukun aloittaminen. Jos treeni edistyy hyvin, lisätään haukun kestoa melko nopeasti.
Katla ottaa haukkutreeneissä kovasti kierroksia. Se innostuu, koska näkee maalimiehen ja tietää palkan tulevan aivan pian. Sen haukkuminen on melko kiihkeää ja koiran ei malta pysyä täysin aloillaan. Katla on aina ollut melko röyhkeä, ahne ja ihmistäkin kohtaan dominoiva koira. Nuorena se huvitteli pelottelemalla maalimiehiä. Se saattoi juosta suoraan maalihenkilöä päin, pyrkien kaatamaan ihmisen maahan, ja ilmaisi sitten hyvin käskevästi lähellä kasvoja. Tämä käytös ei tietenkään ole pelastuskoiralle hyväksyttävää, joten Katlan kanssa tehtiin paljon ilmaisutreeniä, joissa vahvistettiin koiran pysymistä pienellä etäisyydellä maalimiehestä. Katlaa ei ikinä palkata suoraan kädestä, jotta sille olisi mahdollisimman selkeää, että se ei missään vaiheessa harjoitusta saa millään tavalla koskea ihmiseen. Katlan palkat tulevat aina suoraan purkista ja purkki on kiinni maassa/alustalla jossa koirakin on. Maalimiehet ohjeistetaan kieltämään Katlaa napakasti, jos se koskee tai pyrkii maalimiehen päälle. Yleinen tapa on, että maalimies ei ikinä kiellä koiraa, koska etsimisen pitää olla koiralle hauskaa ja maalimiehen pitää olla se ihanin asia maailmassa. Onkin tärkeää tuntea oma koiransa ja kieltämistä tai fyysisiä pakotteita tulee käyttää vain, jos koira oikeasti on niin vahvaluonteinen ja -viettinen, että se ei paineistu tai ahdistu kielloista tai maalimieheltä tulevasta paineesta. Katlan maalimieskäytöstä on treenattu myös liinalla pysäyttämällä koira ennenkuin se törmää. Kun pääsimme palkkaamaan koiraa maalimiehen koskemattomuudesta, jatkoimme treenaamista sheippaamalla. Koiralle naksuteltiin aina kun se otti askeleen taaksepäin ilmaistessaan ja maalimies tai ohjaaja heitti sille makupalan koiran etutassujen väliin. Kun sopiva etäisyys oli saavutettu, naksuttelua ja palkitsemista jatkettiin siitä, että koira ilmaisee ja sen tassut pysyvät paikoillaan.
Tällä videolla maalimies palkkaa koiran heittämällä purkin koiran taakse ja menemällä sitten purkin luo palkkaamaan koiran. Tämä vahvistaa koiraa pitämään etäisyyttä eikä se pyri etsimään palkkaansa maalimiehen käsistä tai taskuista.
Sää ei ollut varsinaisesti ihastuttava, mutta ei se kammottavakaan ollut, joten treenien päätyttyä osa porukasta päätti vielä jäädä ottamaan koirilleen yhdet maalimiehet. Kattis ja Fauna nostivat Tean Torniin piiloutuneen maalihengen "kiipeile ja tarkenna" -teemalla. Floralle oli keskitalon keskikerroksessa vähän takajalkajumppaa eli kiipeilyä ja heiluvaa, tutisevaa alustaa. Koirat suoriutuivat hyvin, jopa Flo jonka suhteen olin vähän epäileväinen. Sille on alustat ja takajaloilla harkitusti ponnistaminen välillä hyvin vaikeaa. Sehän pomppaa vaikka kuuhun asti jos ei ehdi ajatella asiaa, mutta tuppaa jumittamaan venytysasentoon kun yrittää nenänsä perässä pähkiä reittejä hankalampiin koloihin. Tällä kertaa se vaati vain pikkuisen henkistä tukea ohjaajalta ja suoriutui ihan itse tehtävästi. Otettiin vielä sama piilo heti perään toistona ja sinne se sujahti yhtään epäröimättä.
Tervetuloa vaan muutkin vierailemaan meidän treeneihin, kaikille osoitetaan heille sopiva paikka kyllä
Loppupäivä sujuikin sukulaisvierailujen merkeissä. Ajelimme Oittaalta Kirkkonummen Mäkkärin kautta Siuntioon mökille myöhäiselle "herkkulounaalle" ja hakemaan peräkärryä. Samalla koirat sai vähän kirmailla Lisbethin puolen hehtaarin metsässä. Flopatti väitti, että yhtään ei väsytä, ja leikki sisätiloissakin kävyllä.
Porokoira on monipuolinen käyttökoira. Se toimii tarvittaessa myös mukitelineenä.
Siuntiosta jatkettiin vielä Keravalle viemään peräkärry mun vanhempien pihaan talteen. Pari lasia skumppaakin tuli nautittua suklaamansikoiden kanssa. Iltapalaksi oli vielä kaikenlaista herkkua, joten kotona olimme vasta vähän ennen kymmentä. Pitkä päivä, mutta kaikinpuolin kiva.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.