Faunan jalan haava on parantunut todella hienosti. Jäljellä on enää pitkä karvaton raita jalan sisäsyrjällä, jota peittää uusi, terve iho. Mahtaako siihen koskaan kasvaakaan karvoja, no, se jää nähtäväksi.

Meidän blogipäivitykset on yleensä aika harrastus- ja treenipainotteisia. Harvoin tulee kerrottua ihan tavallisesta arjesta, lenkkeilystä ja ihan vain olemisesta. Toki se treenaaminen on meillä nimenomaan sitä "tavallista arkea". Viime viikkoina on korostunut, miten mukavaa on kun on aikuisia koiria, jotka kestävät ihan vain sitä olemistakin melko hyvin. Toisin kuin Faunan jalka, mun jalalla tuntuu menevän hieman kauemmin paranemiseen. Robin on koiria lenkittänyt minkä ehtii, mutta toki tilanne on nyt vähän eri kuin tavallisesti, jolloin lenkittäjiä on kaksi. Treenitkin on jääneet melkein kokonaan. Lauantaina kävimme agilityhallilla. Robin treenasi Faunaa ja Kattis sai lainaohjaajan kouluttajastamme Heinistä. Pari ensimmäistä kierrosta Katla taisi purkaa viime viikkojen turhautumaansa Heiniin ja keskittyi haukkumiseen ja haastamiseen. Muutama painava sana Heiniltä kuitenkin riitti, ja lopuksi Kattis esitti jo enemmän omaa tavanomaista menoaa ja jätti pään aukomisen vähemmälle. Jo aiemmin oli havaittavissa Katlassa pieniä provosointiyrityksiä, kun vierailimme ystäviemme torpalla juoksuttamassa koiria aidatulla pihalla. Katla yritti ensin haastaa veljeään Kaikua, sitten vanhempaa urosta Arwoa, ottamaan pientä matsia. Niuhot omistajat keskeyttivät ja kielsivät nämä yritykset. Toivottavasti pääsemme pian takaisin normaaleihin lenkki- ja treenirutiineihin, koska näyttäisi että Katla alkaa tekemisen puutteessaan kohdistamaan taistelunhaluaan kaikkiin mahdollisiin kohteisiin.

"En pysty selittämään, se vain räjähti?"

Niin, se arkipäiväinen oleminen, ja miksei vähän sunnuntainakin. Mitä meidän koirat tekee silloin, kun me emme kiidä tukka putkella ja hännät ojossa treeneistä toisiin, kirmaa lenkeillä tai koiratreffeillä tai milloin missäkin kissanristiäisissä? Yleensä ne nukkuvat sohvalla (Fauna), rahilla (Katla) tai sängyn alla (Salka). Tai sitten ne kaikki kerääntyvät sänkyyn nukkumaan, tai vaihtelevat paikkojaan (paitsi sängyn alle ei muilla ole asiaa). Salka tykkää myös olla pihalla. Se makailee karviaspensaan takana torkkumassa. Välillä se istuskelee terassilla ja nuuskii ilmavirtojen mukana kulkeutuvia hajuja. Katla on kotonakin Seurakoira, se pitää seuraa ihmisille. Mikä tahansa liikahdus keittiön suuntaan saa Katlan takuulla mukaan. Keittiössä se istuu hiirenhiljaa ja hievahtamatta tuijottamassa ja yrittää hypnotisoida ihmiset pudottelemaan sille ruuanpaloja. Joskus se onnistuu. Fauna vaivautuu keittiöön lähinnä aamuisin, kun se tietää saavansa aamujuuston ja illalla koirien ruoka-aikaan. Toki joskus joku kiinnostavampi toimenpide saa sen tarkistamaan tilanteen, mutta yleensä Fauna löytyy sohvalta omituisiin asentoihin vääntäytyneenä. On hämmentävää, miten sama koira voi vuoronperään venyä koko sohvan mittaiseksi, ja sitten ollakin taas pienenpieni kerä joka vie tilaa tuskin ollenkaan.

Tällä hetkellä meno näyttää suunnilleen tältä: Fauna ja Arhippa ovat hautautuneet sohvalle jätettyyn peittoon. Kattis makaa sohvan divaaniosalla ja tuijottaa telkkarista C.S.I:ta. Salka on sängyn alla ja Vimpa-kissa jossain omissa puuhissaan.

CSI ei kiinnosta näitä kahta

Yksi asia, joka saa yleensä kaikkien eläinten herpaantumattoman kiinnostuksen, on olkkarin pöydän ääressä syöminen. Rankka harrastaminen vaatii rankat huvit, joten treenien jälkeen voi tempaista vaikka pienet nacho-mätöt vapaavalintaisen juoman kera. Arvatkaapa vain, onko nämä ehdollistettu kerjäämään? Meillä on sääntö, että katsoa saa, koskea ei. Eikä lautaselle kuolata ja vinkumisesta, pihinästä tai muusta ääntelystä seuraa lähtöpassit.

"Ikinä ei olla mitään saatu!"

 

Että kaikista treeni- ja harrastuspäivityksistä huolimatta nämä ovat ihan tavallisia kotikoiria, jotka tekevät ihan tavallisia koirajuttuja kotona.