Alunperin heinäkuussa ajattelin, että voisihan sitä kisaamista käydä kokeilemassa, onko se ihan kamalaa. Ei se ollut, joten otin varovaiseksi tavoitteeksi saada Katla tänä vuonna nostettua kakkosluokkaan. Luokkanousu tapahtuikin sitten nopeammin kuin olin odottanut, joten piti asettaa uusia tavoitteita ja luontevaa oli päättä, että kolmosiin nyt sitten.

Pari viikkoa sitten kävimme Kotkassa kisaamassa, jossa ekalta radalta otettiin täpärästi yliaikainen nolla AV 0,14 joka kieltämättä vähän harmitti. Toisella radalla ehdittiin ihanneaikaan täpärästi, mutta heittäydyin kepeillä koirani eteen niin ettei sillä ollut mahdollisuuttakaan päästä esteelle oikein ja otimme siis kieltovirheen siitä. Ohjaaja sai taas kerran katsella peiliin pitkään ja hartaasti, koira kyllä yritti parhaansa. Tuolla nollatuloksella saatiin kuitenkin toinen sija ja Katlan iloksi kassillinen koiranherkkuja. Fauna kävi samoissa kinkereissä juoksemassa kaksi rataa, joista ekalla taisi tulla RV 5 ja yliaikaa ja tokalla pisteitä kertyikin sitten vähän enemmän.

Eilen käytiin Liedossa. Kotoa lähdettiin kuuden jälkeen aamulla, Fauna urakoi aamupäivällä neljä rataa ja Katla iltapäivällä kolme, kotona oltiin 19:30 illalla. Tiesipähän taas harrastaneensa.

Faunan eka rata oli muuten oikein hyvä, mutta se päätti ettei muista mikä este on "pussi" ja kiepsahti kummallisesti ohjaajan selän takaa A-esteelle ottaen hylyn. Suoritettuaan A:n se totesi että ai niin PUSSI, kyllähän mä siitä olen kuullut, ja jatkoi radan ihan oikein loppuun. Tästä ei valitettavasti ole videota.

Toinen rata meni virhepisteiden keräilyksi kun ohjaaja oli auttamatta myöhässä, tuloksena RV 10 ihan kivalla ihanneajan alituksella.
http://youtu.be/VNKuVr2X3es

Kolmannella radalla alku näytti hyvältä, mutta sitten tapahtui joku tyhjentyminen ohjaajan päässä ja rata unohtui ihan kokonaan... kuin ihmeen kaupalla tästä ei kuitenkaan tullut hylkyä vaan piinallisen pitkältä tuntuneen pyörimisen jälkeen ohjaaja löysi taas suuntimat ja rata jatkui virheettömästi loppuun asti. Toi haahuilu vaan vei niin paljon aikaa, että lopputuloksena oli RV 0 AV 0,27. Tämä jo vähän harmitti, LUVA oli niiiiin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana. Tällä tuloksella sijoitukseksi tuli 3. paristakymmenestä koirasta.
http://youtu.be/Y_WZ3WZm_G8

Neljäntenä juostiin vielä hyppyrata ihan juoksemisen ilosta, hypäriltä Faunalla on jo LUVA. Ihan nätti nolla ja reippaasti alle ihanneajankin, vaikka Fauna selvästi oli jo aika väsyksissä eikä vauhti ollut enää ihan parhaimmillaan. Tästä ei tietenkään luvaa sitten saa, mutta näyttäähän se nollarata ja 3. sija ihan kivalta kisakirjassa. Kisatoimistossa tosin olivat kämmineet ja merkanneet Faunan kisakirjaan Luvan, josta jouduin erikseen käymään sanomassa, että eipä tule ja ottakaa pois. Videota tästäkään radasta ei harmi kyllä ole.

Pieni harmaa vinttikoira näytti kyllä vähän, noh, erilaiselta siellä palkintopallilla bordercollieiden kanssa.

Katlan ensimmäinen rata oli melko simppeli 2-luokan radaksi. Ohjaaja nyt tuttuun tapaansa oli vähän kuutamolla ja kun koira ei ollutkaan ihan liimautunut käteen vaan lähti itsenäisesti hakemaan esteitä, oltiin noin kolmasosasekunnin päässä hylystä, mutta onneksi viime hetkellä karjaistu TÄÄÄÄLLLÄ!!! pelasti tilanteen.
http://youtu.be/ok5T2fsZtTo

Ylimääräinen mutka vei tietysti aikaa, joten vaikka ihanneaikaan ehdittiin ihan reilusti, ehti neljä koiraa edelle ja Luvat jaettiin vain neljälle, koska osallistuia oli 20. Tässä kohtaa tosin minä en ollut vielä lukenut agilityn luokkanoususääntöjä niin tarkkaan (kuka nyt sääntöjä lukisi ennenkuin ryhtyy kisaamaan?) ja kun kisan toimitsijatkin olivat kaiketi hieman kuutamolla, Katlalle kirjattiin tuloksiin ja kisakirjaan SERT ja siirto kolmosiin. Rallatellen keräsimme siis tavaramme ja syötin kaikki loput palkat koirille ja oltiin juuri työntämässä koiria autoon pizzankuvat silmissä kiiluen, kun kuulutuksessa pyydeltiin tulemaan toimistoon käymään. Pahaa aavistellen luimin paikalle, mutta vielä enemmän luimivat toimitsijat jotka ankarasti anteeksi pyydellen selittelivät virhettään.

Virheitä tapahtuu, ei siinä mitään, ja ehkä mun olisi itsekin kuulunut tajuta että LUVAt viidelle koiralle noin pienissä kisoissa kuulosta aika paljolta, mutta kyllähän se vähän risoi juuri siinä kohtaa. Seuraavan radan rataantutustuminen oli jo mennyt ja melkein kaikki koiratkin, joten hetken epätoivoisen pyörimisen jälkeen minä syöksyin radalle tekemään privaatin rataantutustumisen. Mun vitutuskäyrä oli kyllä jossain aika maksimilukemien suunnalla ja keskittyminen täysin herpaantunut, joten rataantutustumisessa lähinnä katsoin että jaa tällainen ja ihan sama. Yksi koira meni mun yrittäessä kasata itseäni, mutta fiilis oli auttamatta pohjalukemissa. Robin lähti etsimään löytyisikö jostain vielä Dentasticksin palanen tai jotain muuta Katlalle kelpaavaa ja minä laahustin Katlan kanssa radalle pää tyhjyyttä humisten. Jätin Katlan puolivillaisesti lähtöön ja otin pari askelta, kun näin jotain mustaa syöksyvän ohitseni ekalle esteelle. Katla karkasi lähdöstä, jota se ei ole tehnyt i-ki-nä. Ryntäsin perään, mutta homma oli jo siinä kohtaa selvä. Puoli rataa sain epätoivoisesti huideltua läpi, mutta olin koko ajan niin paljon myöhässä ja koiralla mopo täysin karkuteillä, että välistäveto muuttui takaakierroksi ja hylkyhän siitä napsahti. Rallattiin sitten maaliin asti reikäpäistä vauhtia. Tollaisen sykkeen kun saisi radalle normaalistikin, koiralle siis, oma fiilis oli lähinnä vittupaskasaatana. Tästä radasta ei ole videota, koska Robin oli viemässä Faunaa ja Salkaa autoon ja hakemassa mun kisakirjaa ja muita tavaroita, ja ilmeisesti mun fiiliksistä hermostuneena Salka päätti vieläpä karata ja haahuili säikähtäneenä pitkin parkkipaikkaa tovin, ennenkuin Robin sai sen kiinni ja autoon.

Kävin vähän kävelyttämässä Katlaa ja yritin kovasti kasata itseäni ja hermojani, mutta kolmannenkin radan rataantutustuminen meni aika huonoissa fiiliksissä. Ennen rataa istuin penkillä tuijottamassa synkästi eteeni ja Kattis päivästä väsyneenä pilkki Robinin sylissä. Onneksi Katla ei ole yhtään herkkä mun tunnetiloille eikä paineistu mun fiiliksestä, joten jollain ihmeen kaupalla sain homman sen verran kasaan, että kolmannella radalla tehtiin ihan kelvollinen nolla, josta nyt myös oikeasti se serti ja siirto kolmosiin.
http://youtu.be/zYeUILEfgNs

Aika liikuttavaa oli miten moni toimitsijoista kävi onnittelemassa, kai heillekin oli helpotus oman kämminsä jälkeen että saatiin kuin saatiinkin se serti tälle päivälle. Tulos riitti 2. sijaan. Ihan riemusta ratkeamassa en ollut vieläkään, mutta tulipahan testattua omaa hermorakennetta ihan huolella ja pitkän kaavan kautta.

Jätin suosiolla hypärin väliin vaikka olimme sille ilmoittautuneet ja toimitsijat sanoivat että saamme sen käydä juoksemassa jos haluamme, vaikka tulosta siitä ei tietenkään enää tule. Sen sijaan suuntasimme nyt vihdoin niiden pizzojen perään. Kun vielä tilaamassani pizzassa oli ylimääräisenä ainesosana broileria, totesin vaan että ei tosiaan mee ihan kuin Strömsössä. Tämäkin tosin saatiin korjattua, joten illalla kotisohvalla alkoi jo vähän hymyilyttää. Kummallekin koiralle kaksi nollaa ja Kattis on kolmosissa!

Ei sittenkään täysin paska päivä.