Joskus laatuaika vaan on vielä vähän laadukkaampaa kuin yleensä. Seurauksena paluu arkeen on vaan vielä vähän tuskallisempaa kuin yleensä :)

Viime viikolla tuli vaihdettua vapaalle ja vähän työajan puolella, kun keskiviikkoiltana oli töiden puolesta pieni kickoff-tilaisuus ja kyllähän se taitaa olla jo ihan yleisesti tunnettu fakta, että ihan herkästi en kieltäydy kun tarjolla on ilmaista skumppaa ;) Kotiin raahauduin vähän puolenyön jälkeen, joka normaalisti ei nyt olisi aiheuttanut kovin suurta morkkista, mutta nyt olisi kieltämättä voinut olla vähän aikaisemmassa: torstaiaamuna oli lähtö kohti pohjoista. Onneksi olin pakannut etukäteen... Joskus Jyväskylän paikkeilla alkoi darrakin hellittää ;)

Illalla ysin pintaan olimme perillä Pellossa. Fauna oli jätetty Tuusulaan Sarafias-tiimin hoiviin, mukana matkassa siis pystykorvat. Faupselin OLI tarkoitus osallistua lauantaina juoksukisoihin, mutta tassuvammansa kanssa se  tyytyi kannustusjoukon rooliin (tassu on muuten parantunut hyvin, tikit on poistettu ja tänään uskalsin hetkeksi päästää vinttipimeenäkoiran irti juoksentelemaan lumihankeen. Voi pienen koiran onnea! Sitten loppumatka menikin taas narun jatkona, varmuuden vuoksi). Pellossa meillä oli varsin mukava mökki ja mökkikavereina liuta Pihlajamäen kasvatteja omistajineen. Ei hullumpi tapa viettää lomaa.

Perjantaista sunnuntaihin päivät notkuttiin poroerotusaidalla seuraamassa poropaimennuskokeita ja -kilpailua. Illat meni mökeillä lenkittäen koiria, lojuen kylpytynnyrissä, syöden ja juoden. Voisiko ihminen oikeastaan parempaa enää toivoa? ;) Pihlis-porukalla oli poroaidalla kova draivi päällä: testiin osallistuneet koirat (Arwo, Myy, Kattis) läpäisivät testin ja lauantain kisassa voittajaksi selviytyi Vasmi (Pih Beikonpoikanen) ja kolmoseksi D-pentueen Leimu ja myöskin D-pentueesta Pilkki yhdeksänneksi. Kun vielä kisan kakkoseksi kiilasi viimeisenä startannut "Kattiksen hyvä kaveri" -Sirna, niin jo oli aihetta voitonjuhlaan. Sirnan emäntä Saara ja kaverit ottivat taksin ja ilmaantuivat meidän mökkiin, kuten myös muu porukka kuoharipulloineen. Ilta oli jokseenkin hilpeä, ja pariin kertaan muistettiin myös mietiskellä edellisenä päivänä Ollin ja Vasmin käymää kehityskeskustelua, jossa taidettiin tehdä lupauksia jotka sitten kuitenkin päätettiin rikkoa... kerrottakoot, että niihin liittyi jotain uhkauksia poistettavista palleista ;)

Sunnuntaina me olimme iloisina ja pirteinä lähdössä aidalle, kun Eräät Holtittomat Porokoiranomistajat soittelivat kyselläkseen kyytiä, kun ajokunto oli hieman epäilyttävä. Meillä oli auto enemmän kuin täynnä, joten kyytiä ei liiennyt, mutta onneksi taksi on keksitty... mitäpä ei koiranomistaja tekisikään saadakseen koiransa ajoissa aidalle, jotta se saa juosta pari minuuttia porojen perässä!

Sunnuntai meni lähinnä katatonisessa kauhun tilassa. Arpaonni suosi taas ja sain Katlan kanssa viimeisen lähtövuoron. Liekaporolla Katlaa kiinnosti vain poronkakka, joten ilmassa oli selvät ennusmerkit siitä, että meistä tulee loppuhuipennuksen sijasta loppukevennys. Mutta ei, pikkuporo on erittäin pätevä pieni koira, ja kun vihdoin pääsimme aitaan, se terävöityi heti hoksattuaan juoksentelevat porot. Päästin Teppiksen irti ja kumma kyllä se malttoi odottaa lupaa, ja kun tuomarit sanoivat "anna ajokäsky", erittäin innovatiivisesti sanoin "saa mennä". Käsky mikä käsky ;) Ja Teputaattorihan meni, kiljuen hysteeristä saalishaukkua ja pinkaisi porojen perään.

Hieman pisti epäilyttämään että noinkohan se pysähtyy käskystä, mutta kyllä pysähtyi :) Hieno pieni koira. Testi tuli siis suoritettua katlamaisen innokkaasti, tuomareiden loppukommentti paperissa on "Hyvä nuori tuleva koira!". Hieman jää epäselväksi että mikä se nyt sitten on jos se on vasta tuleva koira, mutta eipä tuon niin väliksi. Meille se kelpaa just sellaisena kuin on.

Testin jälkeen päädyi vielä Pohjolan Sanomien toimittajan haastateltavaksi. Yritin parhaani mukaan selittää mikä saa etelä-Suomessa asuvan koiraharrastajan ensinnäkin ottamaan lappalaiskoiran, ja sitten vielä ajamaan Suomen halki nähdäkseen haluaako hänen koiransa juosta porojen perässä. Kieltämättä se näin eriteltynä kuulostaa vähän omituiselta :) Kattis pääsi poseeraamaan toimittajalle poron kera. Enpä kyllä ole vakuuttunut, että kuvista tuli kovin edustavia.

Sysiväikeläisistä mukana testissä oli Unna eli Kastanjasirkku, joka oli kyllä kiinnostunut poroista mutta säikähti niitä heti alkuunsa kun porot juoksivat sitä kohti, ja päätti sitten että on turvallisempaa huudella niille emännän helmoista. Testiä ei siis läpäisty, koira tarvitsee aikaa ja itseluottamusta. Unna pääseekin vielä tällä viikolla Ranualle harjoittelemaan, joten ehkä siitäkin vielä saadaan pieni poropaimen :) Hupaisaa oli miten moni sekoitti Unnan ja Salkan toisiinsa, kun seisoskelimme ryhmänä aidalla pitkin päivää. Onhan ne kieltämättä melkoisen samanoloiset parkit söpöläiset.

Sunnuntain testipäivän jälkeen käänsimme Kryn (siis meidän Skodan) nokan alamäkeen eli kohti etelää ja iskettiin kaasua. Eka stoppi tuli Torniossa, jossa kaunis auringonpaiste houkutteli joelle juoksuttamaan koiria. Onneksi eivät karanneet ja lähteneet Ruotsiin laittomiksi maahanmuuttajiksi. 

Ikä ei tosiaan tule yksin, sillä kymmenen maissa olimme jo täysin nuutuneita ja kypsiä, joten kurvasimme Pihtiputaalle ja otimme huoneen hotellista. Onneksi koirat on tottuneita matkustajia, ja niiden ainoa huolenaihe oli iltapalan tarjoilu. Sen saatuaan ne ryhtyivät nukkumaan tyytyväisinä.

Maanantaina olikin enää kevyt viiden tunnin ajelu kotiin. Pysähdyimme Viitasaaren ABC:llä jossa tein hauskan havainnon: huoltsikan seinällä oli valtavan kokoinen valokuvasuurennos parin vuoden takaisesta Keiteleregatasta, ja ketkäs siinä kuvassa oikein onkaan... meidän sininen spinaakkeri :) korttitelineestä löytyi vielä postikortti, jossa on myös meidän vene kuvassa. Pakkohan se oli ostaa kotiinviemisiksi.

Ihan huippureissu kaikenkaikkiaan. Nyt on hyvä alkaa suunnitella ensi vuotta!

Kuvapläjäys tulee myöhemmin, kunhan saadaan plarattua läpi noi meidän vaivaiset 2010 (!!) kuvaa ja etsittyä niistä parhaat julkaistavaksi...