Helatorstai on neljäskymmes päivä pääsiäisestä ja Jeesuksen taivaaseen astumisen muistojuhla. Riippumatta siitä mitä mieltä on Jeesuksesta tai taivaasta, niin pelastuskoiraharrastajalle arkipyhä on aina hyvä päivä treenata koiraa, etenkin kun kouluttajallekin sattui silloin vapaapäivä. Oli melkein raamatulliset treenit, koska meidän paratiisiimme luikerteli käärmekin. Oikeastaan kaksi. Kaikki selvisivät vaurioitta. Käärmeet oli hienoja. Harmi vaan, että koirien terveyden ja hengen puolesta on aina vähän huoli, kun sattuu samoille apajille kyyn kanssa.

Oma ohjaaja pukee
20150514_113849.jpg

Aloitimme treenit koirien käsiteltävyysteemalla. Tällä kertaa soviteltiin tossuja ja kuonokoppia. Tossut kuuluvat jokaisen pelastuskoiran perusvarusteisiin, sillä voimme joutua etsimään alueilla, jossa on lasinsirpaleita ja vastaavia teräviä esineitä tai vaikkapa bensaa, pikeä jne jonka ei halua tarttuvan suoraan koiran tassuihin. Useimmille koirille ensikosketus tossuihin on hieman lamaannuttava ja jalkojen toiminta kokee tilapäistä halvaantumista tai hallitsematonta ponimaista liikehdintää, mutta koirat yleensä tottuvat tossuihin melko nopeasti.

Tai vieras ihminen pukee
20150514_122352.jpg

Kuonokopan tarpeellisuus onkin sitten vähän kinkkisempi juttu. Keskustelimme asiasta ja jätin jokaisen ohjaajan itse päätettäväksi treenaako koiraansa käyttämään koppaa etsiessä vai ei. Itse ajattelen, että kuonokoppa voi olla hyödyllinen kun koira työskentelee paikassa, jossa se voi muuten syödä esimerkiksi rotanmyrkkyä tai muuta vaarallista. Joskus olemme etsineet suljetuilla teollisuusalueilla, kaatopaikoilla ja vastaavilla, jossa on vaikka mitä ahnetta koiraa kiinnostavaa, jota sen ei todellakaan pitäisi syödä. Kuonokoppa voi tälläisessä tilanteessa olla halpa henkivakuutus. Vähän epäsosiaalisemman koiran kanssa kopasta taas on se hyöty, että ohjaaja voi olla rennommalla mielellä ja varma, että koira ei missään tilanteessa pääse ketään vahingoittamaan. Yleensä ohjaajan rentous tarttuu koiraankin ja koppa on sinällään pian tarpeeton. Koirat harvoin suoranaisesti tykkäävät kuonokopasta, joten totuttelu on tässäkin asiassa ihan tarpeen. Positiivisen mielikuvan luomiseksi testailimme erilaisia koppia ja koirat saivat syödä makupaloja suoraan kuonokopasta.

Sävy sävyyn, tärkeintä on näyttää aina hyvältä
20150514_122831.jpg

Varsinainen etsintäharjoitus oli jaettu kahteen osaan, jolloin kaksi koiraa pääsi samanaikaisesti etsimään ja saimme treenin pyörimään sujuvasti. Toinen tehtävä oli helppo ja lyhyt kytkettynä etsiminen nuotiokatoksen ympäristössä. Tässä koirat käyttivät myös tossuja ja pari kuonokoppaan tottunutta koiraa myös koppaa päässään. Kummalliset vermeen unohtuivat kaikilta koirilta samantien kun maalimiehen haju osui nenään. Toinen tehtävä oli noin 1-2 ha metsäalueen tarkistaminen. Kummassakin harjoituksessa oli löydettävänä yksi maalimies. Kaikki koirat toimivat hienosti.

20150514_114322.jpg

Hekla sai kokeilla tossuja ensimmäistä kertaa. Pienen alkuihmettelyn jälkeen sitä ei haitannut yhtään. Kytkettynäetsiminenkin sujui ja maalimies löytyi suljetusta puuvajasta ihan leikiten. Maastorallattelu meni nimenomaan rallatteluksi. Kakara irtoilee aivan holtittomasti ja juoksee miljoonaa. Maalimies toki löytyi, mutta voisi se jotenkin pysyä vähän enemmän samassa pitäjässä mun kanssa. Pitää tehdä sille treeniä, jossa maalimies löytyy aina mun läheltä. Intoa ja motivaatiota sillä kyllä riittää.

Kattiksen kanssa ajattelin treenata koppa päässä, onhan se aiemmin tehnyt sitä ongelmitta. Nyt on kyllä ollut aika pitkä tauko, ettei koppaa ole tullut käytettyä. Ainakin vuosi. Katla on ilmeisesti tullut siihen ikään, että se mielestään saa itse päättää mihin suostuu ja mihin ei. Parin ekan minuutin aikana se rikkoi (!) kaksi kuonokoppaa ja sen jälkeen kiskoi kolmannenkin pois päästään, eikä todellakaan aikonut liikkua metriäkään koppa päässä. Se vain mulkoili mua pahasti jos kielsin sitä kiskomasta koppaa pois, ja samantien kun lähetin etsimään, se juoksi pari metriä, tempaisi kopan irti ja lähti hommiin. Kinastelimme aiheesta aikamme ja lopulta juoduin luovuttamaan, koska kolmaskin koppa uhkasi hajota. Mitä ihmeen hyötyä noista vehkeistä on, jos pieni ja kiltti porokoira saa ne alta kolmen sekunnin aivan päreiksi? Kopan tarkoitus kaiketi olisi pysyä vihaisellakin koiralla päässä. Huh huh. No, maalimies löytyi reippaasti, ei siinä mitään. Kytkettynä etsimisosioon jätin suosiolla kopan pois ja laitoin vain tossun jalkaan. Ei haitannut mitään.

Nyt pitäisi päättää jaksanko opettaa kopan pitämisen uudestaan vai tyydynkö siihen, että koirani lähentelee veteraani-ikää ja veteraanikoirat tunnetusti toimivat aivan omien sääntöjensä puitteissa.