Tytöt kävi erkkarissa. Ne kapeammat tällä kertaa. Muutkin olivat kyllä mukana, kun päivästä uhkasi tulla pitkä eikä niitä oikein kotiinkaan voinut jättää ilman että olisi hankkinut jonkun koirankusettajan käymään. Silkenerkkareiden olennaisin osa on nimittäin varsinaisen näyttelyn jälkeiset mättösyömingit, joita valmistellaan vähintään yhtä suurella innolla kuin itse näyttelyä. Ruokaa on aina enemmän kuin kukaan pystyy syömään ja se on hyvää. Aikaahan siinä sitten vierähtää, kun syödään ja jutellaan mukavia.

Flopan veli Julius on some-kuuluisuus (Marsavan Farrokh Bulsara)julius.jpg

Fauna on käynyt muutaman kerran erkkarissa aika vaihtelevilla arvosteluilla, H:sta ERI:in. Mikään näyttelymenestyjä se ei ole, kun se on rungoltaan aika lyhyt, vähän turhan suora ja turkkia ei ole kuin nimeksi. Korvatkin tuppaa sojottelemaan aika innokkaasti pystyssä. Se kuitenkin tykkää käydä kehässä, koska sieltä saa nameja ja huomiota, joten tietysti ilmoitimme sen mukaan - etenkin kun yli 10-vuotiaat veteraanit pääsivät ilmaiseksi. Flora on ollut kerran junnukehässä, mutta aikuistunut sen jälkeen ihan huomattavasti. Tänä keväänä se vihdoin kasvatti itselleen myös kunnollisen turkin. Ennakko-odotukset oli silti vahvasti enemmän illanvieton puolella.

Näyttelyyn osallistui 34 koiraa, joka on aika tarkalleen puolet Suomen silkkivinttikoirista. Yrittäkääpä muissa roduissa yhtä hyvää osallistujamäärää!

Flon äiti Demi (Sarafias Deanna)
demi.jpg

Flopa käyttäytyi hämmentävän hyvin. Se ei räyhännyt kertaakaan. Alkuun se piilotteli häkissään turvassa, mutta aika pian suostui tulemaan ulos sieltä ja hengailu mun jaloissa kunnes rentoutui ja kävi makailemaan seinustalle. Annoin sen välillä mennä häkkiin vetämään henkeä, joka oli varmaan ihan hyvä ratkaisu, koska se kokee häkin omaksi turvapaikakseen. Kehässä se oli reipas ja keskittyi katselemaan minua (ja tarjosi vähän istumista ja maahanmenoa, mutta ei se ole niin justiinsa). Arvostelu oli ihan kiva:

"Hyvä tyyppi ja koko. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä ylä- ja alalinja. Kaunis pää ja ilme. Kaunis kaula. Hieman ahdas takaliike. Sujuva, vaivaton sivuliike. Ihana luonne. Kauniisti esitetty. Miellyttävä kokonaisuus."  AVO-ERI1 SA

Kaverini kutsuvat Floraa joskus nimellä Surku. Miksiköhän. (Marsavan Flora Austin)flopa-erkkari.jpg

Tuomarina oli Anita Sandqvist, joka on pitkän linjan vinttikoiraharrastaja. Ei-FCI-rotuna silkkivinttikoiria ei saa Kennelliiton sääntöjen mukaan viralliset näyttelytuomarit arvostella. En tiedä miksi, ehkä näyttelytuomarin koirasilmä pilaantuu jos hän katselee tällaisia väärillä papereilla varustettuja koiria?

Avoimen luokan nartut olivat näyttelyn suurin luokka. Flora kilpaili mm. kahden ihanan siskonsa kanssa. Oli muutenkin hauskaa nähdä sen sisarukset kaikki nyt aikuisina. Kyllä ne saman pentueen koiriksi tunnisti, ihan kuten niissä näkyy myös isän ja emän piirteet.

Flopan sisko Houska (Marsavan Filippa Taylor)houska.jpg

Flopan sisko Frida (Marsavan Fianna May)frida.jpg

Juostiin sitten kierros jos toinen ja vielä ehkä kymmeneskin, kunnes tuomari yritti kätellä minut ja Flopan voittajiksi. Yritti, koska mä vain vilkuttelin ja totesin, että sori tällä kädellä ei kätellä, mutta kiitti kuitenkin!

Fauna osallistui veteraaneihin. Kolme vetskunarttua, yksi 8-vuotias "nuorukainen" ja kaksi 11-vuotiasta tätikoiraa. Faunan käytös oli kyllä enemmän sitä junnukehätasoa. Se yritti antaa tassua tuomarille, joka halusi katsoa hampaita, se hymyili ja heilutti päätään ja häntäänsä käärmemäisesti kuten se tekee juuri ennenkuin sitä alkaa hulluttaa niin paljon, että se pompahtaa ilmaan ja hyppää ihmistä vasten. Robin sai sen kuitenkin pysymään maassa ja ravaamaan iloisesti. Faunan arvostelu on parasta koko päivässä. Etenkin kun huomioi miten lähellä kuolemaa se kävi alkuvuodesta.

"11-vuotias ihastuttava veteraani. Ikäisekseen erinomaisessa kunnossa. Kaunis pää ja ilme. Tilava runko. Hyvä ylä- ja alalinja. Tasapainoisesti kulmautunut. Miellyttävä kokonaisuus. Ihastuttava luonne. Hieman ahdas takaliike. Ikäisekseen upeasti liikkuva. Sujuva sivuaskel. Kauniisti esitetty. Ihana nähdä hyväkuntoinen hyvin pidetty silkkivinttikoira, joka on erinomainen rotunsa edustaja." VET-ERI2 SA

(Faunasta ei oikein ole kuvia, kun minä ja järkkäri emme ole toistaiseksi yhteensopivia. Kuvausolosuhteet oli muutenkin haastavat, kuten kuvien laadusta voi nohevampi päätellä.)

Maailman Kaunein Silkkivinttikoira Ella on itseoikeutettu diiva ja universumin kuningatar. Jos sitä ei huvita esiintyä, se ei esiinny. Eikä se haittaa, koska tuomarikin on lähes polvillaan sen edessä. (Talisman of Electra Sarafias)
ella.jpg

Fauna sijoittui vetskukehässä toiseksi. Paras narttu -kisassa se sai odotetusti aika nopeasti lähdön kehästä, mutta Flopa vaan juoksi, juoksi ja juoksi ympyrää. Tuomari vaihdatti koirien paikkoja ja juoksutti lisää. Hyvä niin, koska liikkeet on tälläkin rodulla ehkä tärkeimpiä mittareita. Mitä tekee huonosti liikkuvalla koiralla? Seisottaessa voi taitava esittäjä piilotella virheitä, etenkin jos/kun koiralla on silkkivinttikoiran pitkä turkki, mutta liikkuessa virheet tulevat heti esiin.

Mahdottoman huono liikekuva, mutta siellä se tepsuttaaflopa-erkkari4.jpg

Lopulta Flora vilkuteltiin taas ykköseksi.

Ohhoh.

flopa-erkkari2.jpg

Silkenerkkarissa on aina paljon erilaisia epävirallisiakin kilpailuja, kuten paras pää, häntä, turkki ja liikkeet sekä parikilpailu. Tuomari valitsee yksilöarvostelussa ne koirat, jotka osallistuvat noihin paras ruumiinosajuttuihin. Parikilpailuun saa ilmoittaa keitä haluaa. Meidän tytöt eivät kisanneet näistä missään. Vähän huvittavaa sinällään, että Flora oli valittu parhaaksi nartuksi koko näyttelyssä, mutta silti se ei kisannut parhaasta yhtään mistään. Toisaalta sellainen se juuri on: siinä ei ole mitään ensisilmäyksellä häikäisevää yksityiskohtaa, joka olisi erityisen upeaa, mutta kun sitä katselee hetken niin siitä ei myöskään löydy mitään erityisiä virheitä ja se on vain tasaisesti hyvä ja tasapainoinen kokonaisuus. Siitä puuttuu se VAU-efekti, joka joissain koirissa on, mutta se on hyvin vaatimattomalla tavalla erittäin kaunis kokonaisuus, jonka liikkumista on aina ilo katsella. Ja sehän liikkuu vaikka tästä Tampereelle väsymättä.

Parikilpailun voitti Floran sisko ja veli. Ne olivatkin älyttömän hieno pari, hyvä uros-narttu kontrasti muuten aivan samannäköisissä koirissa. Jälkeläisluokan voitto meni Flopan isälle (luokka koostui siis Florasta ja sen sisaruksista) ja kasvattajaluokan voitti Flopan kasvattaja samalla pentueella. Onnistunut yhdistelmä, sanoisin.

Flopa-doppelgängereitä! Eikun Julius ja Houska
julius-houska.jpg

Ihan viimeisenä oli vielä ROP-valinta, johon aseistauduin lihapullanpalasella, koska Flopsan oli jo kauan sitten ilmoittanut, että hän menee nyt päiväunille ja kiitti riitti tämä touhu kun ei ala niitä aksaesteitä näkymään vaikka selvästi ollaan agilityhallilla. Piristyihän se vähän lihapullanpalasta, mutta olisi ehkä pitänyt antaa se lihapulla tuomarille, kun ROP meni (upealle) kilpakumppanille Tatulle ja Florpasta leivottiin VSP.

Meillä ei näköjään osunut yhtäään kelvollista kuvaa Tatusta. Se on oikeasti hieno. No, tässä se nyt kuitenkin on, vaikkakaan ei niin edukseen.

Päivän ROP ja paras ja silleen Tatu (SuSVK V-14&16 Bon-Zoi'z Dutch Dance)
tatu.jpg

Ei hullumpi näyttelykäynti, kun odotusarvo oli tosiaan "kunhan se ei räyhää koko aikaa tai väistä tuomaria".

Meidän tytöt saivat myös mieltälämmittävän erikoismaininnan yhdistykseltä "roturajoja rikkovasta harrastustoiminnasta" lähinnä tyttöjen agilityharrastuksen takia. Olipa kivaa, että tällaistakin huomioidaan julkisesti.

"Että Suomen kaunein silkennarttu tältä päivää. Miksi ei yhtään aksaa?"flopa-erkkari3.jpg

Lopuksi syötiin. Syötiin tosi, tosi paljon. Eikä unohdettu sitä, että maailman parhaalla koiralla oli 9-vuotissynttäripäivä. Juhlapäiväänsä kevythäkissä hallin nurkassa viettänyt porokoiraparka sai pari lihapullaa ja vähän tottista, ja lopuksi kokosin sille synttärilahjaksi herkkuannoksen: porkkanakakkua, savustettu kalanpää ja jauhelihakastikkeella, juustolla ja kinkkuviipaleilla täytetyn tacon. Kelpasi.

Synttärityttö bikineissään odottaa lupaa tarmokkaastikatla-synttarit.jpg

Floran isästä Keikistä (Sarafias Eryk) ei näköjään tullut yhtään kuvaa. Harmi. Pitäisi joskus muistaa ottaa siitä ja Flopasta naamakuva yhdessä. Niillä on huvittavasti ihan samassa kohtaa kuonoa valkoinen arpikin! Flo sai omansa taistelusta tuolinkulman kanssa, Keiki taas keskusteli kissan kanssa. Kissa voitti. Flon ja tuolin suhteen tilanne oli ehkä tasapeli.

kannustusjoukot.jpg