Perjantai-iltana startattiin kohti Haminaa ja vietettiin iltaa meidän "mökillä", joka nyt varsinaisesti ei ole kovin mökki. Seurueeseen kuului oman porukan ja mun vanhempien lisäksi vielä Petra ja Mikko Lumo-lapinkoiran kanssa. Vaikka kaikki vannoivat, että mennään ajoissa nukkumaan ja väsyttää kamalasti ja mitä vielä, niin kummasti sitä kuitenkin vanuttiin puoli kahteen punaviinipullon seurassa...

Lauantaiaamuna suunnattiin sitten Miehikkälän näyttelyyn. Meillä oli kovat tulostavoitteet: Kattis lähti hakemaan toista sertiä, Lumo "H:ta parempaa" ja Salka... no niin, meidän pieni Salka-parka lähti hakemaan edes hyväksyttyä tulosta eli T:tä. Sillähän on vain yksi aiempi näyttelykokemus virallisesta näyttelystä ja siitäkin hylky. Odotuksiin nähden tuli aika nappisuoritus tästä reissusta: Lumo sai kotiinviemisiksi EH:n, Salka sai sen T:n (olimme ehkä Suomen näyttelyhistorian ensimmäiset ihmiset, jotka hurrasivat saatuaan keltaisen nauhan...) ja Kattis tuli kotiin pokaalit kilisten oltuaan näyttelyn paras porokoira.

Typsyt arvosteli Reino Korpela.

Katla: "Musta vaalein merkein. Ihannekokoinen. Sopivat mittasuhteet. Kaunisilmeinen pää. Moitteeton runko ja raajarakenne. Hyvä karvanlaatu ja häntä. Erinomaiset liikkeet. Rodunomainen luonne." Avo ERI1, ROP, SERT

Salka: "Parkinvärinen, hieman samea. Keskikokoa kookkaampi, muuten hyvät mittasuhteet. Kapea pää, jossa otsapenger tulisi olla selvempi. Kookkaat korvat. Kevyt runkorakenne. Lyhyt karvapeite. Raajaluusto voisi olla vahvempi. Kevyet liikkeet. Kantaa häntäänsä alhaalla. Esiintyy tänään vaisusti." Avo T

Melkein kävi tuomaria sääliksi, se nimittäin tuijotti Salkaa pitkään sanomatta mitään ja piti ankaran pohdinnan täyteisiä taukoja sanellessaan arvostelua, selvästi miettien että mitä tuostakin nyt oikein pystyy sanomaan... Melkein teki mieli pyytää anteeksi :)