Tyyne ihmettelee villatukkoja

Nila-pennun (S. Tähtien Soturi) omistaja Jaana houkutteli mut lähtemään mukaan Somerolle paimennustreeneihin (taas). Minä puolestani houkuttelin mukaan vielä Sofian Tyynen (S. Askja Hämäränotus) kanssa ja innoistuin vielä dognappaamaan Hämynkin (S. Kaukainen Galaksi) mukaan, joten yhtäkkiä samoihin treeneihin olikin tulossa puolet porokoirakasvateistani! Onhan se toki helppoa, kun ei niitä niin montaa olekaan. Heklaa lukuunottamatta muut olivat ensikertalaisia lampailla, tai olihan Tyyne toki vuotta aikaisemmin Pellossa nähnyt lampaita, vaikka silloin keskityttiinkin enemmän poroihin.

Tyyne

Aloittelijat treenasivat taas sisähallissa (jossa saa vain surkeita kuvia, pahoittelen). Hämyä jännitti kovasti kummallinen paikka ja ihmeelliset eläimet, mutta siellä se silti kipitteli yrittäen kovasti ymmärtää mistä tässä saattaisi olla kyse. Luultavasti se ei kyllä ymmärtänyt mitään. Tyynenkin mielestä homma oli vähän epäilyttävää, mutta emännän pointsit kasvoi kohisten, kun emäntä uskalsi mennä mokomien villatukkojen keskelle (eikä tullut syödyksi). Puolivuotiaan Hämyn ja puolitoistavuotiaan Tyynen itsevarmuudessa näkyi selvä ero, kyllä se vuosi tekee pienen koiran elämässä hyvin paljon. Kumpikin oli kyllä ihan kiinnostuneita lampaista ja niistä voisi jotain tullakin, jos pääsisivät säännöllisesti treenaamaan.

Hämy

Aloittelijaryhmän priimus oli Nila, joka oli reipas mutta kohtuullisen fiksu ja tarjoili paljon ihan järkeviä käytöksiä eikä ollut täysin päättömänä syöksymässä jahtaamaan lampaita kuitenkaan. Olipa tosi mukavaa päästä näkemään useampi nuori kasvattini kokeilemassa vaistojaan. Toki mieltä lämmitti myös yhden katselijan kommentti, että onpa harvinaisen kauniita porokoiria kaikki nämä täällä tänään.

Nila

Ulkona oli kylmä viima, mutta kerrankin kaunis aurinkoinen talvisää, jossa pystyi ottamaan vähän parempia kuviakin.

Ensin sovitaan työnjako

Hekla osaavampana (noh, tuota noin...) pääsi ulkolaitumelle puuhastelemaan. Teimme peruskuljettelun lisäksi vähän häkitysharjoittelua ja porttivahtihommia. Hekla on varsinainen Babe, urhea possu lampaiden kanssa. Se nätisti pyytää voisiko arvon rouvat siirtyä vähän tuonnepäin ja jos se joutuu vähän kovemmin niille sanomaan, käy se heti perään pussailemassa lampaita kuonosta kovin anteeksipyytelevänä. Mun on äärimmäisen vaikea ottaa sitä kovin vakavasti, kun se hömppäilee lampaiden perässä ja on kaikkea muuta kuin määrätietoisen tai kovin keskittyneen oloinen. Homma tulee silti hoidettua, joten en valita.

Sitten Heksu hakee lampaat

Ja tuo ne mulle, tietysti

Käydään yhdessä kävelyllä, Heksu ehtii myös hymyillä kameralle

Lopuksi viedään lampaat häkkiin. Onko nyt hyvä?