Teimme pienen syrjähypyn rauniojakson puolivälissä ja menimme Herttonimen raunioharjoitusalueella olevaan taloon treenaamaan rakennusetsintää. "Bomba" on kolmekerroksinen vanha hirsirunkoinen talo, jonka alin kerros on pienehkö kellari, sisääntulokerroksessa on muutama suurehko huone, vähän käytävänpätkää ja paljon kaappeja ja joitain huonekaluja, ja yläkerta on koko talon pituinen seisomakorkuinen yhteinäinen ullakkotila, jonne on rakennettu verkkoaidoista kulkuesteitä. Ikkunat on laudoitettu umpeen, mutta tarvittaessa päälle saa kyllä sähkövalot. Vanhan hirsitalon tavoin Bombassa ilmavirrat liikkuvat runsaasti ja talo "vuotaa" vähän joka suuntaan, eli koira saa hajun maalimiehestä useamman huoneen alueelle. Bomba onkin erinomainen rakennus tarkennusharjoitteluun, kun pelkkä juoksentelu hajuvanassa ja tuurilla maalimieheen törmääminen ei yleensä onnistu, vaan löydöt vaativat koiralta vähän keskittymistä.

Omasta treeniporukasta oli paikalla melkein kaikki ja lisäksi mukanamme oli Hepekolta emäntä. Saimme treenit pyöritettyä hyvin riittävällä maalimiesmäärällä ja vuoroaan odotteleva pääsi rauhassa verkkaamaan koiraansa. Aloitimme treenit taas pienellä yhteisellä hallittavuus- ja käsiteltävyysharjoituksella kiipeilemällä Bomban ritilärappusia ja tekemällä paikallaolotreeniä kimpassa.

Innokkaat ja skarpit palveluskoirat sekä lässähtänyt vinttikoira

20140626_184436-normal.jpg

Meidän tottistreenit ovat tietysti siinä mielessä vakavia, että ne tähtäävät koirien hyvään hallittavuuteen ja muiden koirien sietämiseen, mutta jokainen treenaa omalla tasollaan ja tahtiinsa. Tässäkin kuvassa Sofia heiluu rivistössä palkkaamassa koiraansa ennenkuin jatkavat paikallaolotreeniä. Koirien on hyvä tottua myös pysymään paikoillaan, vaikka viereinen koira vapautetaan leikkimään tai ympäriinsä lentelee ruuanpalasia.

Flo oli ihan alkupäässä treenivuorossa. Pyysin Floralle helpohkot tarkennusharjoittelupiilot, eli koira ei saa löytää silmillä vaan maalimiehen pitää olla pois näkyvistä, mutta mitään kovin vaikeita jippoja ei teinikoiralle vielä tarvitse. En tiennyt maalimiesten sijainteja etukäteen, joten pääsin itsekin harjoittelemaan Flopan eleiden lukemista. Flo on mulle vielä vähän vaikea lukea, kun se on toisaalta hyvin eleetön, toisaalta se näyttää aina työskennellessään innostuneelta. Pikkuhiljaa alan kuitenkin erottamaan yhä paremmin sen liikkeiden ja ilmeiden eroja.

Flon ekat löydöt tulivat keskikerroksesta, jossa on siis rakennuksen sisäänkäynti. En juurikaan ohjannut koiraa vaan annoin sen työskennellä itsenäisesti ja keskityin katselemaan koiraa ja yritin nähdä milloin se on hajulla, milloin se tarkentaa ja miten lähellä se on hajun lähdettä. Flo ilmaisi löytönsä tarmokkaasti haukkumalla ja hienosti vasta perillä asti, lukuunottamatta muutamaa innostunutta haukahdusta tarkentamisen aikana. Otimme vain lyhyet ilmaisut ja palkkana oli taas iiiihania kissanruokamössö-jauhettu poro-kananbiittisössöjä purkeista. Flopa tykkää, maalimiehet yökkäilee ja mun ei tarvitse illalla kotona ruokkia koiria kun ne saavat tehdä työtä ruokansa eteen...

Kolmas löytö tehtiin kellarin hyllyltä makailemasta. Vähän Floraa jännitti mennä yksin pimeään kellariin. Näki, että se oli kiinnostunut ja se kävi kellarin ensimmäisessä huoneessa yksin pyörimässä, mutta palasi sitten rappusiin mun luokse. Kun tulin sen mukana rappusten alapäähän, se jatkoi syvemmälle kellariin ja seuraavaan huoneeseen, josta se aikansa vastakkaista seinää tutkittuaan löysi punaisen langan ja paikallisti maalihenkilön. Viimeinen maalimies oli ullakolla. Aitalabyrintti aiheutti pientä päänvaivaa, mutta sen Flo selvitti ihan omin avuin.

Kattis sai myös neljä maalimiestä ja sellaiset piilot, että minäkään en tiennyt niitä. Katlalla oli lievää yli-innostusta havaittavissa ja alku meni holtittomaksi kaahaamiseksi. Katla veteli tassut sivuluisussa idioottivauhdilla ympäri keskikerrosta kiljahdellen mennessään. Olin varma, että tuolla vouhkaamisella se ei ikinä tule löytämään yhtään mitään, mutta yllättävän nopeasti se tarkensi aulassa olevasta kaapista maalimiehen ja ilmaisi kohtuullisen tarkasti. Vähän vielä autoin sitä kierrättämällä kaikki kaapinovet ja palkkasin kun se osui tarkalleen oikeaan kohteeseen ja ryhtyi raapimaan, kiljumaan ja häntä meinasi irrota koirasta hysteerisen heilumisen takia.

Kaksi seuraavaa maalimiestä olivat toisessa huoneessa melko lähekkäin, toinen kaapissa ja toinen avoimen oven takana niin, että puolittain oven edessä oli vielä hyllykkö, jonka takia koira ei päässyt tarkentamaan kuin oven alareunasta (jonne haju ei tullut, vaan nousi seinää ylös kattoon ja huoneen vastakkaiselle puolelle). Aikansa touhuttuaan kaapissa piilotellut löytyi ja ilmaistiin hyvin tarkasti kaapinovea repimällä. Oven takana oleva osoittautui koiralle vaikeaksi. Minä olin jo osannut päätellä maalimiehen sijainnin. Kattis kävi useamman kerran ihan ovessa kiinnikin, mutta vahvempi haju löytyi silti huoneen toiselta puolelta. Lopulta Katla kävi millintarkasti läpi huonetta seinää pitkin ja löysi sarananraosta riittävän hyvän paikan, johon jäi ilmaisemaan.

Kellarista ei löytynyt ketään, joten Kattis ampaisi mun edellä ullakolle ja kauhealla rymähdyksellä pimeässä suoraan päin verkkoaitaa. Ilmeisesti tälli oli sen verran kova, että Katla jäi joksikin aikaa pyörimään huoneen toiseen päähän eikä lähtenyt syvymmälle verkkolabyrinttiin, vaikka nenä näytti vähän johdattelevan sinne. Tarkistettuaan hyyyvin tarkasti huoneen toisen pään, Katla oli kai unohtanut törmäyksensä ja lähti etenemään huoneen perälle, josta aikansa sinkoiltuaan ja kiipeiltyään seinille löysi takanurkasta patjan takaa piilottelevan ihmisen.

Treeniryhmän muista koirista täytyy mainita supersankarimme Kielo, jolla on ollut rakennuksissä vähän jäätymisongelmaa. Siitä ei ollut nyt mitään tietoakaan, Kielo viipotti iloisena menemään ja löysi maalimiehensä ongelmitta. Hyvä Kielo! Itsevarmuus kasvaa kohisten kokemuksen myötä niin koiralla kuin ohjaajalla, loistohomma. Viikon toinen sankari oli Raiku-mä-huudan-kun-en-tajuu, jolle Bomba on tuttu paikka treenata ja taustalla on paljon toistoja päättömästä huutamisesta ja vääriä oppimiskokemuksia siis. Mutta Raikupa EI huutanut juurikaan, kun teimme sille harjoituksen jossa sen on mahdollista onnistua melko helposti, ohjaaja pysyi rauhallisena, koiran ei annettu aloittaa huutamisluuppiaan ja kaiken kevättä ja alkukesää olemme treenanneet suorapalkoilla maalimiehelle asti menemistä.

Ihanaa nähdä, miten harjoitetlu tuottaa tulosta ja saadaan näitä pieniä onnistumisia silloin tällöin.

Treenien lisäksi ollaan vietetty kesää ja lomaa, joten länttään tähän loppuun muutaman kuvan jotka on otettu ties milloin ja eivät liity postaukseen sitten niin mitenkään. Ihan vaan koska mun koirat on söpöjä ja kaikkihan toki haluaa katsella kuvia niistä? Olemme siis viettäneet kesää normaalin koiranelämän merkeissä, lenkkeillen, uiden ja leikkien. Koirat varmaan toivovat mun palaavan kohta töihin, ne alkavat olla aika epätoivoisen näköisiä kun ehdotan neljän tunnin lenkin ja parien treenien jälkeen, että voisimme lähteä vielä iltakävelylle.

Lehtori Salka luennoi metsäekologiasta tympiintyneelle kuulijakunnalle

20140630_175626-normal.jpg

Floo, Koo ja rakas narupallo

20140702_130657-normal.jpg

Teppis ei ole intohimoinen uimari, mutta hakee lelua tai keppiä kyllä iloisesti

Katla-ui-pieni-normal.jpg