Pennuilla oli tänään Suuri Päivä. Ensin ne verryttelivät metsäretkellä, ihmettelivät lätäkköä ja hankkivat asianmukaisen kuorrutuksen mutaa ja havunneulasia.

https://www.youtube.com/watch?v=hSbsDbPAuKs&feature=youtu.be

20141010_092718-normal.jpg

Morris jahtaa MrBigiä

46vrk-metsassa-normal.jpg

Puoliltapäivin pakkauduimme taas autoon ja suuntasimme eläinlääkäriasemalle. Pennut saivat mikrosirut ja niille tehtiin samalla pentutarkastus. Pupsit käyttäytyivät eläinlääkärissä oikein mallikkaasi jyrsien eläinlääkärin kenkää, stetoskooppia, pyödänjalkaa ja roskakoria, painivat keskenään ja olivat niin söpöjä, että puolet eläinlääkäriaseman väestä kävi paijaamassa niitä kesken tarkastuksen. Mikrosirujen laittaminen ei aiheuttanut juurikaan reaktioita, pennut olivat täysin fokusoituneet imuroimaan niille tarjottuja kuivaruuanpalasia. Eläinlääkäri huomauttikin jokaiselle, että pennut ovat hivenen turhan tuhdissa kunnossa. Jotenkin en ole ollenkaan yllättynyt, että maailman ahneimman koiran lapset ovat samanlaisia punkeroita kuin se itse. Katlahan edelleen imettää pentuja, jonka lisäksi pennut toki syövät kaiken mahdollisen niille tarjotun ruuan noin nanosekunnissa. Pienet paksukaiset siis lähtevät maailmalle mukanaan ohje ÄLÄ RUOKI SITÄ. Ainakaan liikaa.

20141010_121724-normal.jpg

Pennut todettiin hyväkuntoisiksi ja reippaiksi ja muilta osin täysin terveiksi, mutta Eyjafjallalla on pieni sivuääni sydämessä ja erittäin pieni napatyrä (n 2mm). Käytännön merkitystä tuolla napatyrällä ei ole ja sivuäänikin on todennäköisesti pennuilla aika yleinen suhina, joka katoaa itsekseen rokotusikään mennessä. Varmaa se ei tietenkään ole, mutta toistaiseksi jatkamme aiemman suunnitelman mukaan ja Eyjafjalla menee sijoituskoiraksi. Jos sivuääni ei katoa itsekseen, teetän sille sydämen ultraäänitutkimuksen ja koira siirtyy sitten haltijan omistukseen, jos siitä ei ole jalostuskoiraksi tämän asian takia. Pentujen mahdollinen tuleva jalostuskäyttö ei onneksi ole minulle tärkein asia. Olen onnellinen, jos ne kasvavat terveinä, elävät onnellista koiranelämää ja joku rakastaa niitä juuri sellaisina kuin ne ovat, omina koirapersooninaan.

Eläinlääkärireissu sujui tuttuun tapaan hienosti autoillen, eli käytännössä pennut rauhoittuivat häkkiin hyvin pian ja nukahtivat. Kotona maistui lounas ja sen jälkeen parin tunnin päiväunet.

Pojat
20141010_160228-normal.jpg

Tytöt
20141010_160253-normal.jpg

Iltapäivän ja illan ohjelmana olikin viihdyttää vieraita eli kiusata kissaa, purra varpaita, heparoida pahvilaatikoiden kanssa ja juosta ympäriinsä aivot narikassa. Pennuilla alkaa olla virtaa kuin pienessä ydinvoimalassa. Ne olivat hereillä yhtäjaksoisesti klo 15-22:30, tai ainakin osa pennuista oli koko ajan vauhdissa vaikka joku olisikin pienet nokkaunet välillä ottanut. Vieraiden lähdettyä päätin puhaltaa pelin poikki ja pyydystin pennut aitaukseensa ja tarjoilin iltapalan erilaisiin aktivointileluihin survottuna. Pupsit kaivelivat aikansa ruokiaan ja rauhoittuivat sitten nukkumaan (toivottavasti aamuun asti).

Mikrosirujen myötä sain myös pentujen rekisteröinnin vihdoin valmiiksi kennelliiton sähköisessä palvelussa. Nyt vain odotellaan, että pupsit ilmaantuvat Koiranetiin ja rekisteripaperit tulevat kotiin. Toivottavasti ne ehtivät ajoissa ennen ensimmäisen pennut lähtöä maailmalle. Minä kärsin jo lievästä eroahdistuksesta, koska MrBigin hakuaika on jo sovittu ensi viikon torstaille. Miten mun pienet koiralapset voi olla jo niin isoja, että ne lähtevät kohta omille teilleen? Huomenna ne täyttävät seitsemän viikkoa.