Maanantai-illan agitreenit ei menneet taaskaan hukkaan. Kollaset olivat valinneet harjoitukseksi Tuulia Liuhdon koulutuksessa käymänsä radan, joka alkoi järkyttävällä kiemuralla, jatkui tuskanhikeä nostattavalla keppikulmalle, siirtyi jalat hyydyttäviin spurtteihin ja mahdottomiin mutkiin, palasi kauhistuttavan keppikulman kautta pimeään putkiralliin ja siitä (jos joku nyt niin pitkälle aikoi päästä) puomin kautta maaliin. Hellettä oli piirun alle +30C ja aurinko helotti vielä, vaikka taivaanrantaan kertyi pilviä huolestuttavaan tahtiin. Puolivälissä treeniä saatiinkin lyhyt sadekuuro, näyttävää salamointia ja kovaa jyrinää. Ukonilma kuitenkin kaarsi vähän sivusta ohi ja paineli menojaan pohjoiseen. Onneksi kenelläkään ei tainnut olla ukkosta pelkäävää koiraa treeneissä. Hetken kyllä pohdin, että jos ukonilma kunnolla iskee päälle, en ota Flopaa ollenkaan treenaamaan. Ei huvita kokeilla pelkääkö se tai säikähtääkö jos salama iskee lähitienoolle. Se voisi olla tehokas tapa tehdä entinen tuleva agikisakoira kertaheitolla. Autossa kaikki meidän sesset kyllä makoili ihan rauhallisina salamointia katsellen, helteen takia kun oli ovet ja luukut auki ja koirilla häkeistä hyvä näkyvyys. Mulla ei ikinä ole ollut ukonilmaa pelkäävää koiraa, johtuisiko osittain siitäkin kun en itsekään sitä pelkää?

Kännyräpsy eräältä klo 05 aamulenkiltä, joka ei liity postaukseen mitenkään

1400293645416-normal.jpg

Katlan kanssa olin suunnitellut radan alkukiemuraan kaksi vaihtoehtoista ohjauskuviota. Kokeilin kumpaakin, enkä päässyt selvyyteen kumpi olisi ollut parempi. Molemmat toimivat! Lisäksi mulle vih-doin valkeni mikä se "jaakotus" nyt ihan tarkalleen ottaen on. Olen toki tehnyt niitä ennenkin, mutta mun päässä se on "pakkovalssi-persjättö". Näistä eri ohjauksien nimistä pitäisi kyllä tehdä sanakirja! Etenkin kun niiden käytössä on vielä alueellisia eroa, eri porukat käyttävät eri nimiä samoille ohjauksille ja samoilla nimittä taas välillä tarkoitetaan ihan eri juttuja... Monesti onkin parempi pyytää näyttämään miten on tarkoitus ohjata kuin uskoa ymmärtävänsä kun kouluttaja sanoo, että tähän tehdään flipflopbäkfläp.

Ehkä sähköinen ilma sähköisti myös aivotoiminnan, koska tajusin (näin 10 vuoden aksaharrastuksen jälkeen), että teen saksalainen ihan väärin. En ole ikinä oikein ymmärtänyt sen ohjauksen hyödyllisyyttä, eikä ihmekään, kun mun ajoitus sen kanssa on ollut aivan väärä! Olen kuitenkin käynyt useilla kouluttajilla ja jopa tehnyt saksalaisia erinäisissä treeneissä, joten on aika äimistyttävää, ettei kukaan tätä ennen ole osannut vääntää mulle riittävää rautalankaa, että olisin tajunnut mistä siinä on oikein kyse. Tarvittiin kaksi peruskouluopettajaa selittämään, että tajusin! Huvittavinta tässä on, että kyse on ihan simppelistä asiasta eikä mistään rakettitieteestä. Jotenkin mä olen aina tyrkännyt koiran takaakiertoon, väistänyt pois alta ja vetänyt sen vastakkaisella kädellä itseäni kohti hypyn yli ja sitten yrittänyt vielä ehtiä pois alta, kun tosiasiassa olisi pitänyt lähettää koira takaakiertoon mahdollisimman läheltä sitä siivekettä jonka taakse mä aion väistää ja sitten heittää koira esteen yli vastakkaisella ja rintamasuunnalla, mutta ollen itse jo samaa aikaa siellä esteen takana. Kas, se siirtyminen pois koiran alta ja uusi suunta muuttui välittömästä kovin paljon helpommaksi...

Katla siis viipotti koko radan kertaalleen läpi ja sen jälkeen vielä hiottiin noita muutamaa hankalampaa kohtaa hetki. Fauna ja Robin ehtivät myös koko radan läpi, muut ryhmässämme tekivät siitä kullekin koirakolle soveltuvia pätkiä. Flopan kanssa päätin heti tehdä rataa pätkinä ja hioa aina muutaman esteen pätkä kuntoon. Taisimme ehtiä esteelle 22 asti eli vain loppusuoran puomi ja vika hyppy jäivät tekemättä. Flo oli tavanomaista rauhallisempi, varmaan hellelukemat nitistivät senkin suurinta hepulointia. Se kyllä sai ihan mielipuolisen elämänilokohtauksen kun palkkasin sitä kepeiltä heittämällä narupallon. Flo veti pallon suussa kolme kertaa koko ison jalkapallokentän ympäri niin lujaa kuin tassuista lähti. Sen jälkeen se näytti lähinnä siltä, että silmät pullistuu päästä ja kieli putoaa. Hetken mietin pystyykö se enää jatkamaan treeniä, mutta hyvin se veti vielä muutaman esteen pätkissä hommaa eteenpäin namipalkalla. Pallosta se ei toista kertaa enää oikein innostunut, ymmärrän ihan hyvin miksi. Mutta kyllä oli pikku Flipetiflop etevä! Haki kepit hyvin, lähti kaikkiin ohjauksiin ja yritti parhaansa koko ajan.

Grumpy Cat Vimpan "olen ihana ja rakastava miuku" -ilme. Tämäkään kuva ei liity postaukseen mitenkään.

1400422939242-normal.jpg

Olin tiistai-iltana taas Ristarilla vetämässä alkeiskurssia. Robin tuli koirien kanssa kurssin jälkeen vapaavuorolle, joten jäimme kahdestaan kentälle puuhastelemaan. Teimme pienen treenin jossa mentiin keppejä ja siitä vastakäännöksellä putkeen. Kattis teki hienosti, vinttikoirat pienen vahvistamisen jälkeen hiffasivat homman juonen. Lisäksi edellispäivän oivalluksista innostuneena teimme vähän sakemannitreeniä. Muuten hyvät pikkutreenit, mutta Flopan YLÖSmenokontakteille on nyt pakko tehdä jotain. Ne ovat kauheat. Tai siis niitä ei ole. Alasmenot se ottaa pääasiassa nätisti, toki nekin vielä tarvitsevat vahvistamista. Mutta ylösmenojen suhteen täytyy tehdä nyt sotasuunnitelma ja lähteä opettamaan ne ihan alusta, ennenkuin sille syntyy liian vahva käytös niiden hyppäämisestä.

Positiivista sen sijaan oli, että Kattis teki täydellisiä juoksukontakteja. Jipiii!

Ja kas, vielä yksi kuva joka ei liity postaukseen mitenkään eli Pilkkukissa Arhippa Sylinvaltaaja

1400343460534-normal.jpg

Treenaamisen jälkeen käpsyttelimme ihanassa kesäillassa kolmen vartin kävelyn lähimaastoissa. Salkasta oli pudonnut autohäkkiin ehkä maailman suurin hirviöpunkki, joten punkkimyrkkyjen aika on selvästi taas koittanut. Vaikka periaatteessa tykkään kaikista eläimistä, niin ilman punkkeja pystyisin elämään oikein mainiosti.