Kattilajärven treenit helatorstaina paketoivat meidän ensimmäisen kuusiviikkoiskauden, joka kulki työnimellä "perusosaamisalueet" eli hallittavuus, käsiteltävyys ja ilmaisut. Lisäksi harhauduimme tosiaan tekemään joitakin etsintäharjoituksia maastossa ja raunioilla työstettiin alustoilla liikkumista ja tunkeutumista piiloihin eli "pointtaamista", sitä että koira pyrkii osoittamaan mahdollisimman tarkasti vahvimman hajulähteen (käytännössä maalihenkilön, ellei tämä ole piilossa, jonne koiran on mahdoton päästä sisään).

Kesäkuun alusta aloitimme toisen jakson, jonka aihe on raunioetsintä. Jakson aikana vierailemme muutamalla raunioradalla eri puolilla Etelä-Suomea ja pohdimme etsintätaktiikoita raunioalueilla. Kotiraunioilla lisäämme häiriöitä (savu, äänet, häiriöhajut) rankalla kädellä. Jakson ekat treenit pidettiin Oittaalla 5.6., mutta siinä vaiheessa minä olin jo Rovaniemellä matkalla pohjoiseen, joten voin vain toivoa, että muu porukka on pitänyt hyvät treenit ja asettanut jakson tavoitteet kullekin koirakolle.

Pohjoisen retkestä postaan ihan erikseen, joten hyppäämme ajassa viikon eteenpäin. Seuraavana torstaina palasin kotiin reissulta sopivasti, että ehdin vaihtaa vaatteet, jättää tavaravuoren ja pari koiraa kotiin ja jatkaa parinkoiran ja treenikamojen kanssa Korson raunioradalle. Omasta treeniporukasta oli muutama pois, joten oli mukavaa, että saimme täydennykseksi meitä "emännöineen" yhdistyksen (HSKH) jäsenen. Ensimmäisenä radalle pääsi Kati ja Jäbä, jotka eivät aiemmin olleet käyneet Korson radalla. Kati joutui tekemään etsintäsuunnitelman tuntematta aluetta. Kaksi maalimiestä nousi helposti, mutta kolmas tuotti pähkäilyä sekä koiralle että ohjaajalle. Lopulta viimeinenkin henkilö löytyi ja harjoitus toivottavasti herätti ajatuksia kaikille sitä seuranneille.

Jäbän lisäksi Katla, Coco ja meidän "emännän" koira Kofi etsivät koko raunioalueen. Raikulle ja Sukalle tehtiin pienemmät alueet. Reissusta väsynyt Flora kävi radalla viimeisenä tehden kolme peräänjuoksua, joiden tarkoitus oli vahvistaa ilmaisua hankalalla alustalla. Lopuksi Sukka teki vielä erillisen ilmaisuharjoituksen. Radalla oli häiriönä pari "makupalapurkkia", paita ja hikisukat. Ryhmäläisillä tuntuu hieman unohtuneen alkukaudesta sovittu asia, että jokaisiin rauniotreeneihin tuodaan runsaasti häiriöhajuja ja niiden tuominen on jokaisen ryhmäläisen velvollisuus. Taidan seuraavissa treeneissä vaatia jokaiselta häiriöt unohtaneelta toisen kengän häiriöksi... Kun yhdet treenit könkkää sukka mudassa, muistaa ehkä seuraavalla kerralla...?

Perjantai 13. päivä oli hälytreenit, joihin osallistumisen raukkamaisesti peruin. Olin viikon reissusta niin lopenuupunut ja tiedossa oli lauantaiaamuna aikainen lähtö pelastuskoiraliiton kouluttajaseminaariin, että olin ylittänyt jaksamiseni rajan jonkun aikaa sitten ja löysin (yllättävää kyllä?) viimeisen järjen hippusen. Hävetti perua osallistuminen viime tingassa, mutta jälkikäteenkin ajatellen ilta kotona pesten pyykkiä, purkaen reissukamoja ja pakaten uusia, oli ainoa fiksu ratkaisu.