Kasvattini Kara (Sysiväikeen Koskikara) tuli meille vierailemaan. Ihan noin muuten vaan, tarttui matkaan kun kävin Lohjalla moikkaamassa Karan perhettä, niin ihmisiä kuin koiria. Hetken pohdin pitäisikö mun ensin kysäistä kepon mielipidettä vierailevasta koirasta, mutta totesin että mun täyskoulutettu keponi ei niin vähästä hätkästä. Jollekin muulle viisi koiraa voisi olla muutama liikaa.

Kara on aika tuhdissa kunnossa. Se on onnistunut karistamaan pari kiloa keväästä tiukalla dieetillä, mutta perheessä jossa on liuta lapsia, kissoja, koiria, hevosia, kaneja jne. on lähes mahdotonta vahtia koiran jokaista suupalaa. Kara onnistuu löytämään kaikenlaista herkkua, jota sen ei ole tarkoitus syödä. Sen lisäksi, että Kara saa nyt vähän itsenäistymisharjoitusta äitinsä varjosta ja joutuu maaseudun rauhasta tänne kaupungin hulinaan, Kara-parka joutuu läskileirille. Samaan tapaan kuin Jenkeissä lähetetään lihavia lapsia kesäleirille, jossa ulkoillaan, urheillaan ja vahditaan syömisiä. Karalla on kyllä ihan hyvä kunto, onhan se tottunut pitkiinkin lenkkeihin. Perusluonteeltaan se on hyvin rauhallinen, joten oma-aloitteisesti se ei juurikaan kuluta energiaa (paitsi etsiessään lisää syötävää). Emme vielä päättäneet kuinka kauan Kara meillä hengailee, mutta aloitetaan nyt kuitenkin rajoittamalla sen ruuansaantia ja reippailemalla hikitahtista hihnalenkkiä pari tuntia päivässä. Liikunnan lisäys tekisi hyvää myös mulle ja Katlalle, meidän metsälenkit kun tuppaavat olemaan rauhallista haahuilua.

Aamulenkki suuntautui siis eläinlääkäriaseman vaa'alle. Kattis painaa 19kg (hmm, kilo liikaa!), Flora 14.7kg (mun joulukinkunkasvatus on hyvällä mallilla, eli Flo on laiha ja jäntevä, mutta sille on kehittymässä komeat reisilihakset) ja Kara 18kg. Karalla on melko kevyt luusto ja se on Salkan korkuinen, joten ihannepainoksi arvelen jotain 14kg paikkeilla. Vertailun vuoksi Salka painaa n. 11kg ja Fauna n. 14kg (tädit eivät olleet punnituslenkillä mukana).

Karalle on tiedossa julmat ajat, koska "aamuruoka" eli 1dl nappulaa tulee päivän mittaan taskusta käden kautta suuhun, jos Kara on kiltti pieni koira. Iltaruuan (1dl nappulaa tai 100g lihakasvismössöä) se saa sitten kaivella Kongista tai etsiä nurmikolta tms. Enempää ei tipu ja syömisenkin yritän tarjoilla aktivoivana ja liikuntaa lisäävänä harjoituksena...

Näin puolen vuorokauden yhteiselon jälkeen voin todeta, että Kara on kiltti, helppo ja mukava koira. Se kulkee lenkillä nätisti ja reippaasti, ei hauku, ei rähjää vastaantulijoille, ei juurikaan noteeraa meidän kissoja, on fiksusti muiden koirien kanssa ja antaa käsitellä (esim. punkinpoistot) ongelmitta. Ainoa ongelma on, että Salka on seonnut ja haluaisi kovasti rakastaa Karaa. Mun oli pakko laittaa ne yöksi portin eri puolille, koska Salka vain steppaili ja inisi ja flirttaili Karalle ja Kara-parka oli ihan hämmentynyt, miksi pelottava tätikoira on tollainen.