Hyvä kun olimme edellisen viikonlopun reissusta selvinneet, niin taas pakattiin tavarat, treenireput ja koirat autoon. Suuntasimme Inkooseen ESPY-pekon leirille. Tavalliseen tapaamme olimme hieman myöhässä, eikä ehtimistä auttanut Kehä III:lla tapahtunut onnettomuus joka hidasti liikennettä. Perillä ryntäsimme ensimmäisenä hakemaan Tean järjestämät karttakopiot ja sitten koirien kanssa läheiseen metsään viemään suunnistusrasteja. Robin oli melkein ajoissa takaisin leiripaikalla pitämässä luentoa "pelastuskoiraohjaajan suunnistuskoulutus for dummies", tai millä nimellä se nyt sitten olisikaan voinut kulkea. Minä jäin huoltamaan koirat ja hipsin sitten perässä. Luennon jälkeen leiriläiset kirmasivat joukkueittain iltarasteille eli etsimään niitä meidän viemiä rasteja. Me kuukahdimme keittiöön kahvinkeittimen kera, ja sumppikupin jälkeen uusin voimin siirryimme suunnistusmaastoihin hengailemaan koirinemme. Välillä tuli neuvottua rastien etsijöitä suunnistusteknisissä ongelmissa, mutta pääasiassa seurasimme sivusta kun joukkueiden osaavammat neuvoivat aloittelijoita ja lopulta kaikki porukat löysivät kaikki rastit. Rasteilla on koirankuva, jonka rotu piti tunnistaa. Hämmästyttävän hyvin jotkut tiesivät koirien rodutkin, jopa tanskalais-ruotsalainen pihakoira sai ihan oikean määritelmän :)

Suunnistustreenien jälkeen oli iltapalaa porukalla, ja syötyämme me lähdimme siivoamaan rastit pois metsästä. Metsälammen toisella puolella suolla seisoskeli kurki, ja tilannetta jonkun aikaa tarkkailtuamme tulimme tulokseen, että sillä on hetteikössä myös vaimo ja lapset. Keräsimme koiramme ja siirryimme kauemmas häiritsemästä kurkien perhe-elämää.

Lauantaina oli vuorossa haku aamusta iltaan. Ryhmä oli melko iso, joten ehdimme ottaa vain yhden harjoituksen kullekin koiralle. Harjoitukset oli kyllä antoisia ja oli tosi mukavaa kuulla vieraan kouluttajan mielipiteitä ja vinkkejä. Paljon oli samaa mitä omissakin koulutuksissamme, mutta kyllä ulkopuolisen silmin tulee koiria katsottua vähän eri tavalla ja monesti itsekin herää ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Mukava ja antoisa päivä siis :)

Kattis haki neljä maalimiestä näkövaikutteilla, joista tosin vain kaksi se näki oikeasti. Tarkoituksena on siis hakea suorat, pitkät pistot näin alkuun. Ihan mukavasti meni, tosin vikalla jolla ei nähnyt, tuli vähän turhaa kiertelyä ja kaartelua, mutta sinnikkäästi Katla haki kunnes löysi.

Taigalla oli sekä tyhjää että löytöjä. Valitettavasti Taikun selkä on taas vaivannut kuluneella viikolla, ja se näkyi kyllä suorituksessakin. Pää vei, jalat ei ihan niin reippaasti kun yleensä. Ohjattavuuskin kärsi ja sitten Tai nappasi hajun keskilinjan "väärältä" puolelta ja lähti hakemaan maalimiestä - no mitäpä siihen sanomaan, turha sitä on tyhjälle painostaa kun koira jo tietää missä etsittävä on. Koiran kuntoon nähden ihan kelvollinen suoritus. Harmittaa vaan niin pirusti, että muuten niin hyvin toimiva pelastuskoira joutuu varhaiseläkkeelle onnettomuuden takia :( Mutta sellaista elämä aina joskus on.

Lähetys keskilinjalta
1639753.jpg

Sinne menee keskilinjan toisellekin puolelle
1639758.jpg

Robin ja Fauna tekivät myös pistoja. Kouluttajallemme taisi olla päivän hauskin anti nähdä "pk-vinttikoira" hommissa. Eihän tuo tosiaan ole yleinen näky palvelus- tai pelastuskoiraharrastuksissa, joten Faunan kanssa on jo tottunut siihen, että kaikki mitä tehdään on aina jonkinlainen PR-tapahtuma. Fauna oli taas oma iloinen itsensä, joka sinnikkäästi työsti hajuja ja haukkui iloisesti löytöjä.

Lauantai-iltana kävimme vielä kävelyllä nauttimassa kesäillasta maaseudulla, ja sitten koirat simahtivat huoneeseen ja me saimme viettää iltaa keittiön "bileporukan" kesken. Sitkeimmät jaksoivat jopa hieman yli puolenyön. Huonoksi on mennyt, kun ei jakseta edes rellestää...

Sunnuntaina aamupäivä kulutettiin tottiskentällä. Osallistuin Katlan kanssa, koska halusin kysellä vinkkejä ja ohjeita pk-kisoihin tähtäävän tottiskoulutuksen kanssa. Minullahan on kokemusta lähinnä tokosta ja pelastuskoirapuolen hallintavaatimuksista. Saimme kotitehtäväksi hioa sivulletulo ja perusasento varmaksi, kontrolli on kuulemma 10 päivän päästä. Voi itku, mihinhän kivenkoloon mä piiloutuisin... Otin lopuksi Taigankin käymään kentällä ja tein vähän seuraamista ja liikkeestä maahanmenoja. Taiga oli yllättävän skarppi ja olin ihan tyytyväinen sen suorituksiin.

Iltapäiväksi menimme taas hakumetsään. Lievä väsymys vaivasi kaikkia (ja minua myös hillitön päänsärky, kiitos akuutisti iskeneen allergiakohtauksen...). Kattis otti kaksi maalimiestä, joista ekasta yritin hakea hihnassa hajua, mutta en edelleenkään osaa sanoa saiko Kat hajun vai ei. Kyllä se irti päästyään lähti kovasti pinkomaan näytettyyn suuntaan ja löysi maalimiehen. Toka taputti käsiän suon laidassa, ja kuuloavulla Katla lähti kovaa ja suoraan. Ihan mukava harjoitus.

Fauna haki myös pari maalimiestä haju-muistikuvaharjotteina, ja suoriutui faunamaisen hilpeästi rallatellen tehtävästään.

Taigalle otin vain autoilla yhden ilmaisutreenin, eli Emilia meni metsään muutaman metrin päähän ja laskin Taikurin hakemaan. Tyhmänä en ensin käyttänyt koiraa normaalirutiineihin kuuluvalla "käydä tuolla pissalla" -pyörähdyksellä, joten Taiga taisi kuvitella että lähetys oli käsky vessaan. Se hompotti pari metriä ja pysähtyi kakalle melkein maalimiehen viereen... palasi sitten mun luo ja kysyi "okei, mitäs tehdään?". Lähetin uudestaan, ja nyt se lähti kun ohjus ja melkein törmäsi maalimieheen ja ilmaisi reippaasti. Juuri näin... milloinhan mä oppisin ajattelemaan ennenkuin teen.

Mukava leiri kaikkineen, toivottavasti osallistujilla oli kivaa ja saivat hyviä oppeja. Itse kuuluin leirin järjestelijöihin, joten vaikka pääsin nauttimaan myös osallistumispuolesta, en nyt hirveästi ryhdy kiittelemään järjestelijöitä :)

Katla löysi leirikaverin 6kk ikäisestä bordercollie Karkista
1639769.jpg