Hellekesä on mennyt aika laiskotellessa, kun näissä kolmenkympin tienoolla keikkuvissa lämpötiloissa ei hirveästi ole voinut lenkkeillä tai treenatakaan. Blogin päivittämisen sijasta olen nauttinut hellekeleistä pihalla varjossa lojuen. Ihanaa kun kerrankin Suomessa on lämmin!

Kattis toimii Hesarinjakajana matkalla postilaatikolta kotiovelle

Lappalaiskoirat ry:n "Vuoden koira 2017" pistelaskussa edustivat Ärjä (Krafla Hiidenhukka) pokkaamalla 3. sijan palveluskoirista ja Halti (Katla Hallanhalli) kiri hienosti neljänneksi agilitykoirien pistelaskussa. Tulokset julkistettiin helmikuussa yhdistyksen vuosikokouksessa.

Pihatöitä +30C lämpötilassa. Nämä talkoolaiset ottaa aika rennosti

Huhtikuussa Halti eli Katla Hallanhalli kävi porokoirakerhon paimennustaipumustestissä saaden tulokseksi "suositellaan testattavaksi uudelleen". Näkemäni videon perusteella Haltilla oli ihan hyvä ajatus hommassa ja järki mukana, joten paimennusominaisuuksia näyttäisi sillekin periytyneen.

Kesäkuussa kasvateistani Hekla Huuranhaltia ja Krafla Hiidenhukka kävivät uusimassa silmä- ja polvitarkit, kumpikin sai tulokseksi terve kaikesta.

Samainen Hiidenhukka eli Ärjä vieraili myös sekä toukokuun alussa että kesäkuun puolivälissä meillä osallistuen Lappalaiskoirat ry:n järjestämiin jälkikoulutuksiin. Toukokuussa olimme pellolla ja kesäkuussa metsässä. Mun koirista Hekla pääsi varsinaiseksi kurssilaiseksi, mummokoirat Katla ja Malla-Kaarnikka hengaili kurssimaskotteina ja teki siinä ohessa vähän mielenvirkistykseksi jälkitreeniä. Malla-Kaarnikka ensimmäistä kertaa elämässään!

Peltojälkikurssin kuvat on ottanut Mari Höök ja Petri Hallberg

Tästä se lähtee, Heksun eka peltojälki

Ei meistä ehkä erikoisjälkikoirakkoa tule kuitenkaan

Ärjä jäljestää, kouluttaja Virpi Laamanen tarkkailee vierestä

Hyödynsimme Sallan kanssa käyttämättä jäävää peltotilaa tehden eläkeläisille Katlalle ja Virnalle myös jäljet. Kummallakin oli enemmän intoa kuin järkeä touhussa.

Parasta näissä lappalaiskoiraporukoiden koulutuksissa on aina tavata mukavia ihmisiä ja nähdä erilaisia ja eri koulutusvaiheessa olevia lappalaiskoiria hommissa. Tämä kuva taisi jäädä myös viimeiseksi uskollisen Kengun koirareissukuvaksi, koska pari kuukautta myöhemmin Kengu lähti romuttamolle ja perheeseen liittyi kaasulla kulkeva Passat kulkuvälineeksi. Kengu palvelikin hyvin ne neljätoista vuotta, jotka se mulla oli, kulkien varmaan parikymmentä kertaa Suomen päästä päähän ja laidalta toiselle. Ihan jokunen yökin tuli tuossa koirankopissa nukuttua.

Elokuussa supermies Ärjä korkkasi pelastuskoirakokeet suorittamalla erinomaisella arvosanalla haun peruskokeen ohjaajansa Sallan kanssa. Onnittelut!

Varmasti unohdin nyt jotain tältä tuloslistalta, mutta lisäilen kun huomaan puutteita. Lähinnä itselleni näitä olen kerännyt tänne talteen.

Parkour-Heksu valloillaan perjantai-illassa

Heinäkuussa vietimme pari viikkoa lomaa ja hellettä uhmaten kävimme neljän koiran kanssa hakemassa uuden kansallispuistopinnan viettäen yön Puurijärvi-Isosuon puiston ainoalla telttapaikalla. Samalla reissulla kävimme myös Yyterissä ja pari yötä Seitsemisessä. Malla-Kaarikka jäi kaverilleni hoitoon, koska se selvästi kärsii kuumuudesta enkä halunnut ottaa sen kanssa riskiä lämpöhalvauksesta. Seitsemisessä kiersimme Virkatie-nimisen noin 26km pitkän rengasreitin. Helteen takia kymmenen kilometrin päivämatka oli enemmän kuin riittävästi. Pidimme parin kilsan välein jäähdyttely- ja juomataukoja koirille, sekä uitimme niitä kaikissa kohdalle osuvissa järvissä.

Kattis oppi uuden taidon eli "hyppäämään" laiturilta uimaan. Ehkä lähinnä molskahtamaan kuin Pullervo kiveltä
http://www.youtube.com/watch?v=OrnAgS4IuKE

En muista että olisin ikinä ennen nukkunut Suomessa teltassa pelkässä t-paidassa, ulkoteltan ovien ollessa kokonaan auki eli käytännössä pelkällä hyttysverkolla (sisäteltalla), ja silti oli kuuma!

Nuubialainen prinsessamme Fauna viihtyy paremmin sohvalla kuin telttaretkillä

Hellekelejen uhmaamista on olleet myös jälkitreenit aamuvarhaisella tai iltamyöhällä. Mitään suurempaa tavoitetta jäljestämisessä ei tällä hetkellä ole, mutta se on mukavaa virikettä koirille ja Hanna porokoirien Raipen ja Hemmon kanssa on hauskaa seuraa käydä treenaamassa. Rakkaan Katlan 11-vuotissynttäreitäkin vietimme tehden taajamajälkeä Mäntsälän keskustassa puoliltaöin. Saimme vähän kummallisia katseita kuntosalilta tulevilta sporttihulluilta, koska söimme prinsessakakkua parkkiruudussa piknikhuovan päällä odottaessamme jälkien vanhenemista.

Kattis taajamajäljellä joskus puolenyön jälkeen, ihan ei valo riitä kännykällä kuvaamiseen

Synttäreitä juhlittiin viemällä porokoirat ravintolaan. Ne saivat jakaa kokonaisen hampurilaisen normaaleiden pienten makupalojen sijasta. Joskus elämässä täytyy olla vähän extraa.

Heksu on aksaillut Robinin kanssa ja muut koirat tehneet vähän tokoa tai sen tapaista. Kattis on uutena asiana harjoitellut seuraamista vasemmalle ja peruuttaen.
http://youtu.be/Rw1y02CEcPo