Kerrankin viikonloppu kotona! Tämä tarkoitti myös sitä, että pääsimme pitkästä aikaa agilitytreeneihin lauantaiaamuna. Fauna osallistui Robinin kanssa kisavalmiiden ohjattuihin treeneihin. Tällä kertaa tehtiin täysmittaista rataa. Ei se ihan puhtaasti mennyt, mutta sen verran mukavasti että kotimatkalla Robin äityi miettimään, josko ilmoittaisi Faunan johonkin möllikisoihin vielä tänä kesänä. Siitä se lähtee :) Faunan treenien aikana Kattis kävi veljensä Kaikun kanssa viereisessä koirapuistossa vähän irrottelemassa, sitten myöhemmin tein sen kanssa sivulletuloharjoituksia. Myös Salka harjoitteli istumista ja maahanmenoa (tai lähinnä maassa pysymistä) ja leikki narupallolla kentän laidalla.

Ohjattujen treenien jälkeen meille on varattu kenttä vielä tunniksi "pentutreenejä" varten, eli itsenäistä harjoittelua nuorten koirien porukalla. Katlahan ei vielä montaa kertaa oli agilityesteitä nähnyt. Aloitin ottamalla sarjan keppien sisäänmenoa, eli palkkasin kun kuono on tokan kepin kohdalla. Lopuksi otin pari pidempää (6-8 keppiä) pujottelupätkää namilla ohjaten. Katlahan menee namin perässä minne vaan, joten kyllähän se niitä keppejäkin pujottelee kunhan minä en sählää. Joku tässä metodissa silti vähän tökkii, joten harkitsen (edelleen) että hommaisin kotiin muutaman kepin ja opettaisin pujottelun naksuttimella täysin itsenäisesti, siis niin etten missään vaiheessa kädellä ohjaa koiraa vaan se saa itse alusta asti opetella hakemaan kepit. Tämä taitaa olla taas tätä toiveajattelua (että mä saisin oikeasti aikaan).

Keppien jälkeen pidettiin tuumaustauko, ja sitten suuntasimme puomille. Robin tuli avustajaksi ja asetteli ylösmenokontaktille namipaloja, jolloin pystyin lähettämään Katlaa puomille n. 1-2 metrin päästä ja eri kulmista ja se sai palkkion puomilta kun seisoi kontaktilla. En tiedä hiffasiko se vielä homman ideaa, mutta seuraavalla kerralla jatketaan. Lopuksi mentiin puomi kokonaisuudessaan pari kertaa (myös pari kertaa tipahtaen, kun vauhtia on enemmän kuin järkeä...). Onneksi noi tippumiset ei vaivaa Katlaa mitenkään, se vaan yrittää heti uudestaan puomille. Pari onnistunuttakin suoritusta saatiin loppuun (kun ohjaaja sai homman juonesta kiinni ja lakkasi sähläämästä): nami ylösmenokontaktilla, puomi reippaasti ravaten ja pysähdys alastulokontaktille ja siinä muutama nami suuhun.

Jälleen pieni tauko ja sitten hyppy"sarjalle". Neljä estettä, joista kolme melkein linjassa ja yksi 90 asteen kulmassa. Laitoin esteet minikoirakorkeudelle ja hyppyytin ihan yksittäistä estettä ja kuljettelin namien kanssa esteeltä toiselle. Sitten Robin tuli taas avustajaksi ja laitoin esteen taaksi kipon, johon Robin pudotti namin kun koira hyppäsi esteen. Tällä harjoituksella haen sitä, että Katla oppisi heti alkuun irtoamaan esteelle eikä olisi liian kiinni mun kädessä. Muutaman hypyn jälkeen otimme kippoharjoitusta kahden esteen sarjalla ja hyvin sekin meni. Namikipon vetovoima on suuri, ja noi kääpiöesteet eivät ole edes hidaste.

Katla pääsi kentänlaidalle miettimään mitä tuli tehtyä, ja otin Salkan kanssa neljän hypyn sarjaa. Salka oli oikein reipas ja innostunut, joka ei Salkan tapauksessa aina ole niin itsestään selvää :) Salkakin teki irtoamisharjoitusta neljällä esteellä niin, että Robin oli "palkkiona" vikan esteen jälkeen ja rapsutteli ja kehui kovasti. Myös kuivatut kanankaulanpalat maistui. Tälläiset vapaamuotoiset treenit tuntuvat sopivan Salkalle, kun paikalla ei ole liikaa koiria ja se saa tehdä omaan tahtiinsa. Lopuksi Salka kävi hömpsöttelemässä puomin ja A-esteen ja teki pienen radanpätkän, joka koostui kahdesta hypystä ja noista kahdesta kontaktiesteestä. Salkaa suorastaan nauratti ja minä en melkein pysynyt vauhdissa mukana. Olin oikein tyytyväinen siitä, miten kivaa Pinksuttimella oli kentällä.

Lopuksi Katla sai tutustua 7-kuiseen lapinkoiranpentuun Saanaan, ja yhdessä ne rälläsivät hetken kentällä. Aika sippejä ne kyllä oli treenien jälkeen, joten lähdimme sitten kotiin etsimään kauankaivattua aamukahvia.

Iltapäivällä Kattis pääsi vielä mukaan suureen maailmaan, kun kävimme Ruoholahdessa akvaarioliikkeessä hakemassa parven sinineontetroja altaaseeni. Katla oli parkkihallissa ja ostoskeskuksessa kuin kotonaan, vain hissiä se vähän ihmetteli, tosin vasta sitten kun ovet meni kiinni ja hissi nytkähti liikkeelle. Akvaariokaupassa se olisi välttämättä halunnut oman siniravun ja jonkun ison monnin, mutta kurja emäntä kieltäytyi moisista ostoksista. Liikkeen omistajan tytär totesi, että Katla näyttää ihan samalta kuin vetokoirat hänen dvd-elokuvassaan, tosin "niillä vetokoirilla on valkoinen pää". Mitähän tästä voisi päätellä.