Talvikauden agilitytreenit päättyivät ja samantien alkoi kesäkauden treenit. Kattis jatkaa valmennusryhmässä ja vinttikoirat treenaa keskiviikkoiltaisin kivojen kouluttajien opastamana. Valkkuryhmän treenit vaan harmillisesti vaihdettiin kesäksi torstaille, jolloin mulla on myös peko-treenit vedettävänä. Yritän nyt sumplia näitä, että pääsisin aksaamaan niille kerroille kun on ulkopuolinen kouluttaja (Teemu Linna) paikalla ja ehkä joillakin muillekin kerroille, ja muuten käyn vetämässä peko-treenejä. Voisinpa jakautua kahteen paikkaan samanaikaisesti!

En päässyt Faunan ja Flopan vikalle torstaitreenille enkä ekalle keskiviikkotreenille. Robin oli treenannut kumpaakin koiraa. Faunan suhteen olemme jo jokun aikaa katselleet sen liikkumista vähän sillä silmällä, että tämä kesä taitaa olla sen viimeinen kisa- ja aktiivitreenikausi. Onhan sillä ikääkin tietysti jo 10v. Ja absoluuttinen tavoite joka agility aloitettaessa asetettiin (ja joka silloin tuntui lähes mahdottomalta) tuli saavutettua: Fauna kisaa kolmosluokassa.

Torstaina 7.5. oli Teemun vetämät treenit. Kattis ei ollut käynyt agikentän lähelläkään kisojen jälkeen, siis pari viikkoa sitten. Rata oli hauska, paikoin vaativa, ja edellytti ohjaajalta hyvää perusohjaamista ja koiralta jonkun verran osaamista. Esteitä vaivaiset 32 ja rata edellytti päätöntä juoksemista ihan koko ajan. Päätin etukäteen mihin kohtiin aion palkata ja että palkkauskohtiin asti onnistuu. Piste. Ja niinhän se sitten meni. Tein radan 8-10 esteen pätkinä. Kokeilin paria eri ohjausvaihtoehtoa muutamaan kohtaan ja joitain kohtia vähän hiottiin, mutta pääasiassa meni aika kivasti. Kattis kulki ja irtosi ja haki hankalasta kulmasta kepit ja kesti tosi jyrkän takaaleikkauksen (käytännössä jouduin menemään hetken päinvastaiseen suuntaan kuin koira). Tätä lisää! Influenssan jälkimainingeissa multa kyllä loppui kunto ihan täysin. Yritin lopuksi tempaista radan kokonaisena maaliin, mutta kuolin esteelle 27. Ainakin melkein. Makasin maassa ja hihitin. Tervepä terve. Kesäksi juoksukuntoon, jos vaan polvet/nilkat antaisi juosta. Perkele.

Perjantaina menin Floran kanssa Nina Mannerin treeneihin. Teimme kaksi erilaista 10 esteen pätkää ja lopuksi vähän keppitreeniä yleisöä kohti. Flo oli yllättävän hyvä huomioiden, että oli vieras halli, vieras yleisö ja vieraita koiria hallissa häkeissä. Se oli vähän hidas ja epävarma, mutta ei kertaakaan lähtenyt ohjauksesta huitelemaan saatika huutelemaan mihinkään. Pysyi lähdössäkin istumassa 90%. Hyvä Flopa! Lopuksi teimme vähän keppitreeniä, suoraan yleisöä kohti. Se on Flopalle melkein kaikkein vaikeinta. Se AINA rikkoo jossain välissä ja lähtee pois kepeiltä, jos mä en ole pitelemässä sitä tassusta ja joutuisi yksin menemään ihmisiä kohti. Laitettiin etupalkka yleisön eteen ja sitten vaan tekemään. Tulihan se välillä pois tokavikasta välistä, mutta saatiin myös ihan suht onnistuneita toistoja. Täytyy muistaa nyt kaikissa mahdollisissa treeneissä toistaa tätä harjoitusta, niin jo on kumma jos ei ala pujottelu onnistua kohti yleisöäkin!

20150508_201448.jpg

Kisoissa ei olla käyty eikä käydäkään, jos mun kalenterilta kysytään. Ehkä kesäkuussa sitten. Turhauttaa, koska mun treenimotivaatiolle olisi tärkeää päästä myös testailemaan sitä omaa osaamistasoa kisoihin. Kisojakin lisää, kiitos. Ehkä buukkaan kesälomalle jokaiselle mahdolliselle päivälle kisat? Koirat varmaan muuttaisi pois viikon jälkeen.

Tänään illalla on Heklan alkeiskurssin toinen kerta. Onneksi juoksuisenakin saa osallistua, kunhan suostuu pitämään housut jalassa. Toivottavasti se suostuu. Minä vien Katlan illalla jälkitreeneihin, joten Robin saa puuhata pikkuhärvelin kanssa ihan rauhassa ilman valvovaa silmää. Jos (kun) Fauna jää eläkkeelle, Robin tarvitseekin uuden agilitykoiran.

Uusista agilitykoirista puheen ollen. Kaverillani on myytävänä todella kivan oloinen bordercollienpentu. Siitä tulisi varmaan kiva agilitykoira. Tai pelastuskoira. Ruskea-valkoinen uros, lyhytkarvainen, emä suomalainen pelastuskoiraharjoittelija (tekee myös aksaa) ja isä ulkomaalainen (joku jenkki-brittilinjainen, en minä näistä ymmärrä) agilitytykki. Muut pennut menivät harrastaviin koteihin, yksi maatilalle tuijottelemaan lampaita. Tämä yksi on koditonna, ei siksi että pennussa olisi jotain vikaa, vaan koska ihmisten elämässä sattuu ja tapahtuu. Pentu on vaikuttanut tasapainoiselta, reippaalta, sosiaaliselta ja leikkisältä kun olen sitä tavannut. Ostakaa pois! Facebookista löytää kun etsii kennelnimen "Klomppen". Tai multakin voi kysyä yhteystietoja.

P.S. Se pentu on soma kuin karamelli.