Tyyne lähti keskiviikkoiltana. Vähän varkain, jossain id-treenin ja iltalenkin välissä, se hyppäsi (noh, nostettiin) autoon ja muutti omaan kotiinsa. Tyynen luovutus oli näistä pennuista minulle kaikkein helpointa. Enhän oikeastaan edes luopunut siitä, kun se jää papereissa minun koirakseni ja tulen varmasti näkemään sitä viikottain treeneissä ja neitipentujen riekkutreffeillä. Tyyne jää perheeseen.

Tyyne nosti korvat pystyy, ryhtyi isoksi pennuksi ja muutti maailmalle60vrk-Tyyne-pystykorva-normal.jpg

Mietimme joku aika sitten, että mitenhän kauan sitä pitäisi pennut kotona, jos päättäisi vain odottaa luovutusikää niin kauan, että tuntuu siltä että pentu on valmis lähtemään. Millaisia kriteereitä voisi olla, että pentu tuntuu riittävän valmiilta? Yksi tärkeimmistä oli, että pennun pitää päästä itse sohvalle. Tyynen kohdalla tämä ainakin täyttyi, kun se viikonloppuna keksi miten se pääsee kiipemään kulmasohvalle hyödyntäen sen kulmaa ja sohvapöytänä toimivaa vanhaa matka-arkkua.

Sinne se lähti, uuteen kotiin ja uuteen syliin.

Hei hei Tyyne, nähdään ensi viikolla!60vrk-Tyyne-syliss%C3%A4-normal.jpg

Katla on suhtautunut hyvin pentujen vähenemiseen. Se ei vaikuttaisi etsiskelevän lähteneitä pentuja, mutta leikittää vielä kotona olevia innokkaasti.

Tämä älykkyys selvästi periytyy
60vrk-Katla-morris-normal.jpg