Hyvin, hyvin väsyneenä ja jokseenkin ärsyyntyneenä raahauduin maanantai-iltana raunioille. Treenit olivat kevätkauden virallisen ryhmän kuudennet, ja koko kevään minua on vaivannut mahdottomalta tuntuva yhtälö: ryhmässämme on 7 suoraan tutustumiskurssilta tullutta ihan uutta harrastajaa ja vain kaksi vuoden tai pari harrastanutta. Aloittelevia koiria on siis paljon, ja ensimmäisen kauden ehdottomasti tärkein opeteltava asia on maalimiesmotivaatio. Sen opettamiseen taas on kullanarvoisia hyvät, osaavat maalimiehet. Mistäs niitä sitten taiotaan, kun käsissä on ryhmällinen aloittelijoita?

Maalimies ja koira, aloittelijoita kumpikin

Kuva: A.Mutka

Kauden ekat treenit keskittyivät koiran ja ohjaajan yhteistyöhön. Tokat treenit olivat pelkkää leikkiä ja naminsyöntiä, siis koiran palkkausta ja maalimiestyöskentelyn perusteita. Ryhmäläisille on puhuttu asiasta, näytetty kädestä pitäen, lähetetty sähköpostissa ohjeita ja kirjoituksia ajateltavaksi, mutta silti joka treeneissä törmätään samaan ongelmaan eli liian passiivisiin, varautuneisiin ja väärään aikaan  palkkaaviin maalimiehiin.Harmaanuttuani hieman ja revittyäni jokusen hiuksen irti (ja kiskottuani pari siideriä) parin edellisen viikon aikana, päätin tempaista härkää sarvista urakalla ja tämän viikon treeniaihe oli - nyt varmaan lukijaa jo jännittää ja yllätys on suuri kun sanon - maalimiestoiminta. Alkuun pidin pienen kannustavan teorialuennon (siis saarnan) ja sitten tositoimiin.

Jokainen ryhmäläinen oli vuorollaan maalimiehenä kaksi kertaa samalle koirallle, piilossa  keskikasalla makaavassa putkessa, jonne oli hyvä näkyvyys.. Muut seurasivat ekan kierroksen koiran elekieltä ja maalimiehen toimintaa. Sen jälkeen koira otettiin kiinni, ja jokainen kertoi millaisia ajatuksia oli syntynyt ja mietimme, miten maalimies voisi toimia eritavalla tai paremmin, jotta koiralla olisi mukavampaa ja kontakti maalimieheen säilyisi siinäkin vaiheessa kun kantta siirrellään, maalimies yrittää kömpiä ulos piilosta, kuljettaa koiraa ohjaajalle jne. Uudet ohjeet (ja palkat) eväänään maalimies sitten toisti saman kuvion ja lopuksi pohdimme menikö paremmin ja mitä treenistä jäi kotiinviemisiksi (ja toivottavasti mukaanotettavaksi ensi viikollakin). Koirille treeni oli helppo, mutta toimi hyvänä motivaationnostatustreeninä osaavammille, ja aloittelijoille oli juurikin sitä mitä ne tarvitsevat.

Kouluttajan näkökulmasta oli hyvä päästä ihan ajatuksen ja ajan kanssa seuraamaan ryhmäläisten maalimiestoimintaa. Ehkä tämän perusteella osaa valita temperamentiltaan sopivimmat maalimiehet niille ryhmän vähän haastavammille koirille, ja toisaalta laittaa vielä paljon harjoitusta kaipaavat maalimiehet treenaamaan toimintaansa sellaisen koiran kanssa, joka "antaa virheitä anteeksi" ja tarjoaa aktiivisesti oikeaa toimintaa. Tästä tosin seuraa kylmiä väreitä aiheuttava oivallus, että mun pitäisi antaa oma koirani erinäisten tumpeloiden (anteeksi kaverit!) harjoituskappaleeksi, koska mulla on ryhmän osaavin ja kaikkein helpoiten palkattava koira, joka ei säiky räminöitä eikä ahdistu vääristä eleistä tai törmäilyistä, ja jolle on oikeastaan ihan sama mitä maalimies tekee kunhan sillä on ruokaa. Mä tietysti haluaisin omalle sesselleni ne kaikkein parhaat ja hauskimmat ja motivoivimmat maalimiehet. Tässä kohtaa on ehkä todettava, että aina ei saa mitä haluaa, ei koira eikä emäntä, ja uhrattava oma piski koulutuksen hikeä, verta ja kyyneliä  tihkuvalle alttarille. Ehkä.

Jostain tarttis nyt saada yksi peruskivakoira, jolla ei ole koulutuksellisia tavoitteita, mutta jolla on hyvä maalimieskontakti ja jonkun verran osaamista etsintään, maanantai-iltaisin radalle kouluttamaan meidän maalimiehiä. Niin pääsisi mun kullannuput tästä tilanteesta kuin koirat veräjistä ja mun mielenterveydelle voitaisiin antaa vielä jonkinlaista, joskin heikkoa, toivoa.

Onko olemassa jotain Ahdistuneiden kouluttajien vertaistukipalstaa? Kertokaa osoite mulle heti!

 

P.S. Huomautan, että ryhmässämme on kivoja, motivoituneita ihmisiä. Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus mollata ketään. Syksyllä nähdään pitääkö mun tuijotella peiliin pitkään ja hartaasti ja siirtää kouluttajansaappaat jollekin osaavammalle, vai olemmeko saaneet muokattua näistä raakileista maalimiesten aatelia ja koiraharrastajahelmiä, jotka uskaltaa heittäytyä tilanteeseen ja samanaikaisesti kristallipallon kirkkaasti lukevat koiraa ja ennakoivat tilanteita. Huh huh.