Rakas päiväkirja,
tänään me herättiin 7:28 ja todettiin, että vähän hiukoo. Huudeltiin palveluskuntaa liikkeelle. Ne on ihmeen aamu-unista porukkaa. Nousi ne sitten ja tuli siivoamaan ja tarjoilemaan ruokaa, mutta painelivat takaisin nukkumaan. Ajateltiin sitten olla kilttejä pieniä koiria ja noudattaa esimerkkiä, kun kaikki isotkin koirat ja kissat ja viherkasvit nukkui vielä myös. Otettiin kato ruuan päälle sellaset parin tunnin tupluurit tai ettoset tai päiväunet tai koiranunet. Sen jälkeen olikin tunne, että on pakko juosta ja huutaa ja niinhän me sitten tehtiin. Jostain syystä Ihminen ehdotti, että mentäisiin tekemään sitä ulos, ja se vasta oli hyvä ehdotus! Joten me juostiin ja huudettiin sitten ulkona.
Sitten tapahtui jotain kummaa! Maailman suurin koira alkoi ulvoa. Me istuttiin kaikki pyllyillemme ja pälyiltiin ympäriinsä, että missä se oikein on, mutta ei nähty eikä haistettu mitään. Eyjafjalla puhkesi ulvomaan kanssa ja väitti, ettei se voinut sille mitään, se ulvonta vain tuli siitä ulos. [kirjurin huomautus: väestöhälyttimen kokeilu. 380 metrin etäisyydeltä kuultuna hiljaisempi kuin neljä porokoiranpentua]
Pistää vakavaksi sellainen ulvova jättikoira (Hekla-Bardarbunga)
Raikas ulkoilma ja juokseminen ja huutaminen ja pureminen alkoi jo painaa, joten kiipesimme viisi kertaa kynnyksen yli sisään ja ulos vähän epätahdissa, kunnes oltiin kaikki samaa aikaa sisällä ja paineltiin nukkumaan kuka minnekin. Ihminen kanteli meidät Vankilaan vaikkei me oltu tehty mitään pahaa eikä takuulla tehtäisi vaikka meidät jättäisi ihan kenet minnekin williks ja wapaaks, mutta Ihminen on epäluuloista sorttia ja tykkää, että piänet viattomat luontokappaleet kuuluu Vankilaan. Me ei viitsitty protestoida kun se oli kuitenkin vaihtanut meille lakanat ja pedannut sängyn oikein hyväksi. Oltiin just ojennetty jalat ja hännät ja korvat hyvin oikoseksi, kun ovelle paukkasi Naapuri, joka halusi tulla meitä ihastelemaan. Naapuri on ilmeisesti jotenkin samanlainen Ihminen kuin nää täällä asuvat Ihmiset tai ne Pennunkatsojat tai Treenikaverit tai muut ihmiskategoriat, joita täällä on kovasti käynyt. Annettiin sen katsoa ja silittää, eikä ees huudettu eikä purtu, koska väsytti.
Tänään on fiilistelty pystykorvaisuutta. Hetkittäin. (MrBig)
Päikkäreiden jälkeen vietiin Ihmiset metsään ulkoilemaan. Me mennään aina autolla ja menomatkalla kommentoidaan töyssyistä kyytiä paloaseman kulmalle asti (ja sitten ollaan hiljaa) ja paluumatkalla pizzakiskan kulmalle asti (ihan vain periaatteen vuoksi, vaikka ei tässä autohommassa mitään niin ihmeellistä ole. Sekin on eräänlainen Vankila, joka vaan heiluu ja kolisee ja vie metsään).
Tässä me kirmataan ja ollaan kilttejä, kuten aina (tietysti)
https://www.youtube.com/watch?v=pHzZFaHE_S8&feature=youtu.be
Retkeilystä tulee kova nälkä, joten syötiin hurjasti ja mentiin nukkumaan. Ja nukuttiin monen monta tuntia. Välillä vähän panittiin ja jyrsittiin purukrokotiiliä ja sellaisia juttuja, joita saa purra, mutta enimmäkseen me kyllä nukuttiin.
Illalla alkoi tuntua, että jotainhan tässä täytyisi taas tehdä. Ihmisiäkin pitää kauheasti aktivoida, joten me huudettiin ja purtiin ja yritettiin saada sohvalle iltapalan ääreen lösähtänyttä ihmistä aktivoitua. Lopulta onnistuttiin, ja se rakenteli olkkariin raunioradan, jossa oli pahvilaatikko ja voimapaperiryttyjä ja lampaantalja ja iso putki ja erilaisia metallisia keittiövälineitä kuten wokkipannun kansi ja uunipeltejä ja sitten me leikittiin Kissan kanssa rauniorataa niin että se meni piiloon laatikkoon tai putkeen tai uunipellille ja me juostiin sen perässä. Ihmisillä on paljon hyviä ajatuksia, kuten ruokatarjoilu, rapsutus tai metsäretket, mutta on ne välillä ihan pöhköjäkin! Taas se laitto meille ne kuristushirttämisrenkaat kaulaan ja päivällä leikkasi kynnetkin. Me kestetään nää jutut kuin pienet porokoirat (jopa se Vankilaosuus), koska loppupeleissä meidän Ihminen on kuitenkin aika ihana ja sen nenää on hyvä nuolla.
Että ihan normipäivä meidän elämässä!
t. Katlan pienet Tulivuoret
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.