Sunnuntai-iltana töiden jälkeen keräsin ison Ikea-kassillisen varusteita, autollisen koiria ja kaah... ajelin rauhallisesti ja liikennesääntöjen mukaisesti Oittaalle idariryhmän treeneihin. Aloitimme keskustelemalla miten kenelläkin on mennyt ja totesimme ryhmän keskittyneen lähinnä mielikuvaharjoitteluun. Paitsi tietenkin Rhoo, joka on hikari ja treenaa sairaslomallakin.
Rhoo aloitti treenit hengailemalla kopissa meidän seurana. Sen mielentila olikin heti paljon parempi kuin edellisellä kerralla ja se keskittyi tekemiseen. Rhoo selvästi osaa hajuerottelun idean ja se on tehnyt jo eri lähtö- ja kohdemateriaaleja ja eri ikäisiä kohdehajuja. Rhoon kotitehtävä on vaikeuttaa treeniä entuudestaan leikkimällä lähtö- ja kohdehajun ikää muuttelemalla ja käyttämällä esim. kohdehajua tuoreempia häiriöhajuja. Rhoo tuli vielä seuraavan koiran treenien jälkeen tekemään hajun etsimistä. Piilotimme hajupurkin koppiin ja Rhoo työsti hyvin ekan etsinnän. Toisessa harjoituksessa se selvästi sai hajun lipaston kulmalle, mutta ei jaksanut tarkentaa lattian rajaan asti kunnolla vaan alkoi härvätä ja esitti kaikki söpöt rhoomaisuudet kuten potki takajaloillaan maata. Hirveän vaikea olla vakavana ja keskittyä vaanimaan oikeaa naksutushetkeä, kun koira hööpöilee ihan urakalla.
Vasmikin tuli ensin oman vuoronsa alkuun vain rauhoittumaan ja teimme sitten pari toistoa ihan vain yhdelle purkille menoa. Lisäsimme häiriön ja aika pian Vasmi alkoi haukkua ja käskyttää ohjaajaa ja keskittyi huonommin. Pienen analysointisession tuloksena totesimme, että se on ottanut vihjeeksi ohjaajan liikkeet ennen naksutusta ja tekee omia päätelmiä milloin on palkka tulossa - ja jos sitten heti ja tulekaan naksua ja palkkaa, alkaa se protestoimaan. Tekninen koulutusosaaminen on naksutinkoulutuksessa tärkein asia. Sitä pitäisikin harjoitella ihan ilman koiraakin. Ohjaajan tulee olla passiivinen ja täysin liikkumaton kunnes kuulee naksutuksen, ja sen jälkeen mahdollisimman nopeasti kaivaa nami esiin ja siirtyä palkkaamaan koira oikeasta paikasta. Helppoa, eikö? No ei. Teimme Vasmille vielä pari treeniä, joissa pidensimme oikean purkin ilmaisua nopealla tahdilla nenä purkkiin - naksu&maksu - nenä purkkiin - naksu&maksu. Useamman palkan saaminen nopeasti näytti rauhoittavan koiraa. Kotitehtäväksi lähti ohjaajan oman toiminnan tarkkailu ja toiminnan hiominen, koiran mielentilan säätely ja purkkiradan jatkaminen asteittain vaikeuttaen.
Kattis teki hajuerottelutreenin nro 11 (jos en ole unohtanut kirjata jotain alkupään treenejä, joka on hyvin ja joka erittäin mahdollista). Taas kohdehajut A ja B ja häiriöt 1 ja 2. Ensin A+1, sitten B+2, sitten A+B+1+1 kuumaa kohdetta vaihtaen jatkuvasti. Ja mitä pirua, ihan kuin se tajuaisi? Ainakin se otti nuuskutukset huomattavasti paremmin aina kun vaihdoin kohdetta. Se myös luopui edellisestä kuumasta kohteesta helpohkosti ja tarjosi useamman kerran ihan oikeaa kohdetta pienen pähkäilyn jälkeen. Näen ihan selvästi valoa tunnistusetsintätunnelin päässä. Toivottavasti se ei ole kohti tuleva pikajuna, mutta jatkan samantapaista treeniä niin, että radalla on pelkästään kohdehajuja ja kuuma kohde määritetään joka toistolla erikseen lähtöhajun antamisessa. Katsotaan mitä tästä seuraa!
Kattiskin etsi hajupurkit kopista. Kohellusta ja yli-innokkuutta, mutta löytyihän ne. Ja kuivattua peuraa taas tarjolla, tietenkin.
Naava ja Tyyne ei tällä kertaa tulleet treeneihin, vaikka Naavan emäntä olikin paikalla ja lähti kotiin kotitehtäväkasan alle musertuneena. Hekla tuli viimeisenä loppukevennykseksi tekemään yhden purkin nuuskutusta ja yhdelle purkille menoa. Kovastihan se teki jotain. Työnsi nenää itselleen liian isoon purkkiin ja yritti riistäytyä vapaaksi ja singota purkille ennen aikojaan. Kaatoikin sen vain kerran.
Hekla on viime aikoina keksinyt porokoirana olemisen ollennaisista asioista äänenkäytön. Se on siis alkanut haukahtelemaan kovasti innostuessaan ja myös jonkun verran treenatessa kohdetyöskentelyä, joten päätin hyödyntää tilanteen ja opettaa sille haukkuilmaisun käyttäen kohteena palkkapurkkia. Heklastahan ei toki ole tarkoitus kouluttaa pelastuskoiraa ja aion jäädä "eläkkeelle" peko-hommista Katlan jälkeen jiiännee mutta eihän se nyt haittaa, jos kuitenkin vähän varmuuden vuoksi tekee pohjia? Tai ihan vain huvikseen? Eli Aikille purkki käteen, keitettyjä kananpaloja toiseen ja minä istuin tuolille naksuttelemaan. Aluksi naksutin purkista kohteena, sitten odotin ääntä. Heklan hännän vipatus ennakoi tulevaa haukahdusta. Mitä nyt selän takana ollut pieni roskis kovasti häiritsi hyökkäilemällä kiinni heiluvaan häntään ja sitä piti kurkkia tai väistellä. Koiralapsen vaikea elämä? Saimme haukkumista poimittua vaikka naksuttaja joko keuli, oli hidas tai unohtui kokonaan. Liian väsyneenä treenaaminen on vaarallista. Ihan hyvä ensimmäinen treeni kuitenkin ja lopuksi Heksu sai kahdella haukahduksella purkin kannen aukemaan ja oman iltaruokansa ilmaantumaan esille. Melkoista.
Kello kävi iltakymmentä, mutta otimme vielä lopuksi Sukan treenaamaan neljän purkin verran haukkuilmaisua. Sen jälkeen kävin Aikin kanssa juoksuttamassa koiria läheisellä niityllä ja Heksu sai samalla tavata taas kaksi uutta koiraa, Sukan ja Rhoon. Lopulta muistin, että mullahan oli myös Katlan ja Floran iltaruuat mukana, joten Aikki sai vielä lopuksi piiloutua parkkipaikan reunan pusikkoon ja otimme haukkuilmaisutreenin myös niille. Katla on äitiyslomaillut kaiken syksyä, joten sen ilmaisu oli karmea. Se kiljahteli, pohti, piti taukoja, rähmi ja vasta piiitkän odottelun jälkeen ilmaisu alkoi kuulostaa ilmaisulta ja koiran käytöskin parantui. Tiedänpähän mitä teemme seuraavat pari viikkoa, taitaa olla ilmaisutreenin paikka taas. Kyllähän se onneksi nopeasti palaa mieleen, kun toiminta on koiralle vanhaksi joskus opetettu. Flora teki oikein kauniin parinkymmenen haukun sarjan. Hyvä Flopa!
Kotonakin olin jo melkein ennen puoltayötä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.