Pääsiäinen meni perjantaista sunnuntaihin Inkoossa pelastuskoirayhdistyksen leirillä. Mukana oli koko porukka, tosin pörröt lähinnä seurakoiran tehtävissä.
Perjantain tokoiltiin. Robin ja Fauna esittivät kentällä että vinttikoirakin voi osata.
Fauna seuraa...
...ja menee liikkeestä maahan
Katlan kanssa esitin ensin meidän perusasennon - tähän liittyy "juttu", leirillä oli nimittäin sama tottiskouluttaja kuin viime vuonna (jolloin nti K oli vielä ihan pikkunassikka) ja silloin saimme käskyn opetella kunnollinen perusasento koska se on tottiksessa niin ehdottoman tärkeä pohja kaikelle. Lupasin sitten ennen treeniä, että kyllä me osataan kunnollinen perusasento, ja sitä sitten hinkattiin hetki kunnes Virpi karjaisi että lopeta jo, kyllä hän uskoo että se osaa :) Seuraavaksi saimme käskyn näyttää seuraamista. Muutama käännös ja temponvaihdos myöhemmin saimme "hyväksytyn arvosanan", kuulemma hyvällä mallilla on tämäkin homma. Näytin vielä missä vaiheessa meidän nouto on, ja sain lisää vinkkejä sen homman kehittämiseen.
Lopuksi otettiin kaikki koirat kentälle samaa aikaa ja tehtiin ryhmänä paikallaoloa. Varmistelin vähän laittamalla Kattikselle takapalkan kosketusalustan päälle, ja hyvin se pysyi sekä istuen että maaten rivistössä. Mun ihana etevä pikkukoira. Myös Faunalla sujui ja kouluttaja ihasteli, että Robin ja Fau ovat kovasti edistyneet vuodessa (voin kertoa salaisuuden: ei ne hirveästi ole kyllä treenanneen, mutta eiks niin että lahjattomat treenaa ja Fau ei tosiaan ole lahjaton). Otin vielä Katlan kanssa pk-hyppyesteen pariin kertaan kun kerrankin paikalla oli kokenut pk-ihminen antamassa ohjeita. Itse pistin esteen ihan matalaksi ja vaan näytin miten olen kosketusalustalla opettanut ees-taas hyppäämisen. Virpi sitten reippaana naisena lisäsi lautoja ja hyppäytti noin 75 cm esteen. Ei tehnyt edes tiukkaa. Ehkä meillä on siis mahdollisuuksia siihen metriseenkin esteeseen vielä joku päivä.
Perjantai-iltana oli vielä koirien ja ohjaajien nopeus/ketteryyskisa, jossa oli neljä agilityhyppyä eri korkuisin rimoin ja ne piti joko ylittää tai alittaa, mutta kuitenkin niin että koira ja ohjaaja menevät samalla tavalla. Ajanotto alkoi kuin koira ylitti ekan esteen ja päättyi kun kumpikin oli vikan esteen yli. Varmistelin vähän ja jätin Katlan kahden ekan esteen taakse, loikin niistä yli ja kutsuin Katlaa sitten, ja limbosimme yhdessä kolmannen ja korkeimman esteen ali ja juostiin sitten yhdessä vikalle esteelle ja hypättiin siitä yli. Ajaksi meille taisi tulla jotian 5 sekunnin pintaan ja sillä saimme toisen sijan kisassa. Kokeilin lopuksi vielä huvikseni hyppäisikö Katla sen maksikorkuisen agihypyn, ja menihän se ihan heittämällä siitä yli.
Lauantaina minä ja Kattis oltiin pellolla jäljestämässä, Robin ja Fauna metsässä jäljellä ja hakuilemassa. Sää oli aivan upea ja pellolla ihan t-paitakeli iltapäivällä. Nähtiin merikotkakin kaartelemassa pellon yllä. Ihana kevätfiilis :) Aamupäivällä Kattis teki noin 100m namijäljen (eli joka askeleessa nami). Talven tauko ei näemmä ole haitannut, hyvin muisti homman jujun. Iltapäivällä tein vähän pidemmän jäljen jossa oli kaksi 90 asteen kulmaa ja muutama loivempi kulma, kuitenkin siis kulmia eikä kaarteita. Nameja laitoin vain alkuun ja sinne tänne satunnaisesti. Kattis jaksoi keskittyä upeasti vaikka ennen jäljelle lähtöä se nukkui pusikossa johon olin sitonut sen kiinni, auto kun oli Robinin kanssa hakumetsässä... Yksi hukka tuli kulmassa, meni ehkä metrin pitkäksi ja K pyörähti ympäri, haki jäljen uudestaan ja jatkoi matkaa saman tien, kuono ei noussut maasta missään vaiheessa. Olin äärettömän tyytyväinen sen suoritukseen.
Sunnuntaina aamupäivällä hakuiltiin. Kouluttajat meillä oli "lainassa" Hämeenlinnasta. Faunanhan he olivat nähneet jo ennenkin, ja tekivät sen perusteella harjoituksen jossa oli kaksi pitkää pistoa. Fauna sai samalla uuden lempinimen "Google", arvaapa miksi? (vinkki: Google = hakukone) Kattikselle tämä oli leirin ainoa hakutreeni, joten selitin mitä olemme tehneet ja aluksi toinen kouluttajista haukutti Katlaa keskilinjalla ja sitten sille otettiin kaksi maalimiestä haamuina alueen takalaidoilla. Kattis teki tarkkaa työtä ja keskittyi kivasti, pysyi hallinnassa ennen lähetystä ja painoi suoraan maalimiehille. Jarruissa sillä kyllä on vikaa, se nimittäin törmäsi kumpaankin maalimieheen, mutta perääntyi oma-aloitteisesti ilmaisemaan vähän kauempaa. Olin juuri ottamassa koiraa kiinni tokalla maalimiehellä kun koutsi huuteli, että otetaan vielä yksi. Kolmas pisto otettiin sitten ilman vaikutteita. Lähti hyvin, kaarsi sitten vähän oikealle mutta korjasi ja sai hajun ja painoi maalimiehelle. Keskeneräistähän tämä meidän pistotouhu vielä on, mutta harjoituksen määrään nähden K on edennyt varsin kivasti ja kyllä siitä vielä hakukoira saadaan. Kouluttajatkin kehuivat, että varsin kivan oloinen koira.
Katla odottaa lähtölupaa
kiihtyvyys kohtalainen :)
Rouvaskoira Taiks pääsi lopuksi vielä hakemaan kaksi akkaa metsästä, ettei sen tarvitse ihan tyhjänpanttina istuskella koko viikonloppua. Taikurin riemulla ei ollut rajoja ja sen kyllä huomasin pistojen pituudessa... tulipa kierrettyä vähän enemmänkin metsää kuin oli tarkoitus. Taigan kanssa on niin ihana tehdä, kun se on aina niin onnellinen päästessään hommiin, ja toisaalta ei ole enää paineita onnistumisesta tuollaisen sairaseläkeläisen kanssa, joten kaikki onnistuminen on vain plussaa ja muulla ei niin väliä. On myös hermoja lepuuttavaa, kun voi luottaa siihen että koira on hallinnassa ihan koko ajan, eikä tarvitse kuin kuiskata nätisti sille.
Taiku ja minä tulossa keskilinjalle
Iltapäivällä taas tottisteltiin. Fauna esitti suorastaan itkettävän kaunista seuraamista, vielä paljon parempaa kuin perjantaina, vaikka luulisi, että sitäkin jo väsytti. Ainakin se oli iltaisin huoneessa ihan poikki eikä herännyt vaikka ovi kävi välillä. Katlan kanssa otin vain "vauhtiliikkeitä", eli luoksetuloa ja eteenmenon alkeita (pitkältä matkalta, vietiin "viehe" yhdessä ja vähän hetsasin siinä kun vein koiran kentän toiseen päähän). Eteenmeno oli sitä luokkaa että pikkukivet sinkoili, ainakin vauhdissa riittää. Ekaan luoksetuloon Kattis karkasi ennenkuin annoin käskyn, mutta koska se tuli kovaa ja loppuasento oli suora ja melko tiivis, palkkasin silti. Tokalla vähän hinkattiin sitä että koira pysyy paikoillaan ja tein "valekäännöksiä" ja pysähdyin, käännyin, tulin lähemmäs, peruutin, käännyin taas, kävelin pois, pysähtyin jne. Nyt pysyi, ja tuli kovaa kutsusta. Vähän turhan kauas se jää, mutta koska oli suorassa (jipii!) niin en ala nillittämään.
Kaikinpuolin kiva leiri ja motivoi taas kummasti treenaamaan. Ja vähänkö meillä on hyvät koirat :) Metsäjäljelläkin Faunaa oli ylistetty ihan maasta taivaisiin ja väitetty, että takuulla olette harjoitelleet salaa... Faupselhan on siis tehnyt neljä namijälkeä elämässään yhteensä, noin 50m pitkiä. Ja nyt se jäljesti "luomusti" tarkasti ja kauniisti metsässä ilman mitään apuja kuin olisi ikänsä sitä tehnyt. Robin taisi jopa vähän innostua jäljestämisestä, vaikka se on aina ollut se laji jonka pariin Robinia on ollut kaikkein vaikein saada ;)
Nyt isän synttäreitä viettämään.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.