Heksu ei aina muista olevansa koira. Se ehkä uskoo olevansa gemssin ja gekon risteytys. Tai ehkä se ei käytä aikaa murehtimalla mikä se on, kun sille riittää tietää kuka se on. Se on Heksu, pieni ja hyvin kiipeileväinen.
Heksun kanssa lenkkeily saa ihan erilaisia piirteitä kuin minkään aikaisemman koirani kanssa liikkuminen. Heklalle julkinen tila ei rajoitu yhteen tasoon, vaan se ennakkoluulottomasti käyttää hyväkseen myös vertikaalisiirtymiä.
Joskus se taitaa itsekin kysyä hämmästyneenä, että miten mä oikein tänne päädyin? (Oikea vastaus: penkin selkänojalta kepon* olkapäälle ja siitä tolpannokkaan.)
*kepo eli kennelpoika, miespuolinen henkilö, joka asuu Hullun Koiranaisen kanssa
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.