Äkkiseltään voisi ajatella, että neljä omaa koiraa on riittävästi. Siitä huolimatta meillä käy usein hoitokoiria. Eipä se tässä laumassa enää paljoa paina onko koiria neljä vai kuusi...

Sheltti Tico, kasvattini Aava ja Fauna päiväkävelyllä

Kasvattini Kara vietti meillä kuukauden "koirien läskileirillä". Kara on kiltti ja sympaattinen, iloinen narttu, joka näytti hetkittäin hätkähdyttävän paljon isoäidiltään Taigalta..

Kara, kesäksi rantakuntoon?

Sijoituskoirani Siiri on myös kyläillyt meillä totuttelemassa laumaan. Valitettavasti Siirille ei ikinä pentuja saatu, mutta mukavaa oli silti tutustua tähänkin koirapersoonaan. Siiri on monella tapaa kuin ilmetty äitinsä Sirna, joka oli Katlan nuoruusajan bestis, kunnes muutti pois näiltä nurkilta.

Hallanevan Lapinkirvinen, Siiri mukana menossa

Sijoituskoira Haiku on ollut meillä hoidossa useasti. Käymme myös yhdessä lenkillä ja treenaamassa säännöllisesti. On hyvä, että Haiku on luonteva osa laumaa, kun se toivottavasti tulevaisuudessa tulee meille hoitamaan pentuja.

Vinttikoiran ja paimenkoiran merkittävin ero. Käske koirat istumaan, heitä pallo vasemmalle. Paimenkoira: Anna lupa! Anna lupa! Vinttikoira: tonne se meni.

Äiti ja tytär

Joskus mun ajatukset ei oikein pysy mukana ja lupailen auliisti ottaa koiria hoitoon. Vasta myöhemmin hoksaan, että olen jo aiemmin luvannut jollekin muulle hoitopaikan, tai sopinut esimerkiksi Lapinmatkan ja kimppamajoituksen... No, sopu sijaa antaa ja aina on selvitty.

Omaa jengiä ja hoitolaiset Aava ja Haiku metsäretkellä

Syytämme toki hoitokoiraa! Bilebanaani räjähti, Flopa väittää että piti vain kiinni nätisti.

Hullun Koiranaisen paras apulainen on oma kennelpoika, joka näppärästi verryttelee kuusi koiraa agilitytreenien jälkeen. (Kyllä, on siinä kuusi, Kattiksesta tosin näkyy vain yksi korva.)

Kattis piilottelee, Salkan sisko Siri ja Sirin tytär Kara hoitolaisina, Flo, Salka ja Fau

Lauma kulkee mukana kun kyläillään ja retkeillään. Helpompaa olisi varmasti jos koiria olisi vain yksi, mutta autoiluun tottuneet ja pennusta asti mukana kulkeneet koirat ovat melko vaivattomia myös hotelleissa, mökeillä ja pitkilläkin automatkoilla.

Porvoossa veljen luona, Pihlajamäet Kaiku ja Katla

Pohjois-Karjalassa porokoiraporukassa (Katla, Sirna ja Janka)

Vaikka koirat on tärkeä osa elämää ja vapaa-aika pyörii tiiviisti niiden kanssa puuhaamisessa ja harrastamisessa, joskus suuntaamme myös kauemmas ja koirat jätetään hoitoon. Onneksi luotettavia hoitajia on melko helppo löytää, kun on laaja kaveripiiri koiraharrastajia.

Salka tykkää lomailla vanhempieni luona maaseudun rauhassa. Se nauttii kun saa olla pihalla ja isossa talossa löytyy omaa rauhaa.

Ruskea koira ruskean salin valtiaana

Matkailussa on parasta, että ei liian tarkkaan suunnittele mihin on menossa.

Silloin saattaa päätyä Ruotsiin

 

Lontooseen

...tai vaikka Pyhälle Saarelle.

Useimmiten kuitenkin lomailemme koirien kanssa. Lapissa käymme melkein joka vuosi, kesällä tai talvella.

Saariselällä agilitykisamatkalla

Aamulenkki Lokan jäällä jäädytti porokoiran (poropaimennuskisareissu)

Imatrankoskellakin koirat oli mukana

Porvoossa brunssilla

Arkeenkin kuuluu välillä pieniä juhlahetkiä.

Koirille herkkuja

Ihmisille herkkuja, koirille lämmintä kättä?

Arkena toki myös siivotaan, porokoira on oiva esipesulaite.

Kun talossa on neljä koiraa, siivottavaa riittääkin aina. Etenkin karvanlähtöaikana.

Puff! Se on karvanlähtöinen lohikäärme.

Lohikäärme tykkää uida

Fauna ui vain jos pakotetaan (Hyvinkään koirauimalassa)

Flopa rakastaa rypeä kaikessa, joka on märkää ja likasta!

Salka ei ui. Edes pakotettuna. Salkan mielestä kastuminen on kuolema. Paitsi jos sataa, tai juoksee käpy suussa märällä suolla, tai saa hepulin kurarutakossa. Mutta muuten kastuminen on ka-ma-laa ja uiminen jätetään kaloille.

Joskus minulta kysellään, eikö ikinä kyllästytä kun kaikki vapaa-aika menee koiriin. Tietenkään ei! Koirien takia olen tutustunut satoihin uusiin ihmisiin, nähnyt paikkoja joihin en muuten olisi ikinä päätynyt, puhumattakaan että koirani ovat mun jokapäiväiset parhaat ystäväni. Ne myös pakottevat mut ulos ja liikkeelle joka päivä, säässä kuin säässä, näkemään ja kokemaan luonto parhaimmilaan ja pahimmillaan. Tuskinpa muuten olisin ollut aamuviideltä auringon noustessa näkemässä kun ketunpoikaset leikkivät täyttömäellä, nähnyt useita kertoja mäyriä, saukkoja, majavia, peuroja, kauriita, hirviä, monia lintuja ja kaikenlaisia pikkuotuksia. Koiran omistaminen on välillä raskasta ja jatkuva siivoaminen, ulkoiluttaminen ja rahanmeno voi aiheuttaa omat murheensa, mutta ikinä en ole katunut koiran hankkimista.

Koiran kanssa ei todellakaan ikinä tiedä mihin päätyy. Paikallislehteen, telkkariin tai vaikkapa elokuvaan.

Kattis esitti "haukkuvaa koiraa" lyhytelokuvassa, jota kuvattiin viime syksynä. Elokuva julkaistaan todennäköisesti tänä syksynä. Sitten meillä pidetään julkkaribileet ja Katla jakelee nimmareita!

Katla, elokuvakoira jolla oli puherooli

Vielä pari työvuoroa ennen kuukauden kesälomaa ja uusia seikkaillija. Loma on tarkoitus viettää koirien ja ystävien kanssa puuhastellen ja retkeillen. Näissä tunnelmissa siis kohti kesää ja uusia seikkailuja.

Lasiseinäistä vessaa aiomme kyllä yrittää välttää - kerta riitti, kiitti!