En sitten malttanut odottaa viikonloppuun asti, vaan vietin myös torstai-illan jälkitreeneissä. Kolmen hengen iskuryhmä kokoontui kerrankin melkein kotinurkilla. Taigalle tehtiin n. 400 metriä pitkä 1,5h vanha jälki, jossa 4 käyttöesinettä ja erinäisiä kulmia ja kiemuroita. Metsä oli todella kuiva, pölisi vaan koiran tassujen ja nenän alla. Maastokin oli mukavan risukkoista, niin jäljelle tuli luontevasti kaatuneiden puiden yli- ja alituksia, polun ylitystä jne. Olihan se taas vähän säätämistä, mutta tokavikalle esineelle asti sujui ihan mukavasti. Sitten tuli ohjaajalle paha aivottomuuskohtaus ja koirallakin jo pikkuisen liikaa säätöä, ja hukattiin jälki ihan täydellisesti. Taiks yritti kyllä kovasti nostella kuonoaan oikeaan suuntaan ja näytti, että tuollapäin se olisi, mutta kun ei mennyt jakeluun niin ei... En myöskään tajunnut tehdä liinassa laajempaa kaarrosta ja nostaa jälki uudestaan jostain edellisen esineen tienoolta, vaan päästi Taikurin irti ja lähetin etsimään "mitä ikinä se onkaan mistä sillä on noin vahva ilmavainu". Sehän painoi suoraan n. 100 metrin päässä olevalle viimeiselle esineelle, "tappoi" esineen ja ilmaisi sitten.

Just just. Koira kyllä osaisi, jos ohjaaja antaisi sille mahdollisuuden...

Katlalle tein ihan lyhyen (n. 20 metriä) namijäljen varvikkoon ja ajoin sen melkein tuoreeltaan. Intopiukassa vähän säädettiin, mutta tuli sinne ihan mukaviakin pätkiä. Tämä taisi olla Katlan kolmas jälki sitten. Eiköhän siitä vielä ihan hyvä tule, ainakin motivaatio takaisin jäljelle oli hurja, Kattis nimittäin "karkasi" sinne takaisin vähintään kymmenen kertaa vielä pari tuntia myöhemminkin ja kulki sitä samaa pätkää ees-taas "täällä ihan varmasti oli nameja, ihan varmasti oli!"

Ja kohta viikonlopun viettoon :)