Vappuna voi mennä juhlimaan ja Ullikselle piknikille, tai sitten voi treenata koiria. Ei ole varmaan kenellekään yllätys, että valitsin jälkimmäisen.

Vappuaattona aamulla oli hallikauden vikat agilityt Ojangossa. Tarjolla oli paljon hyppyjä, koiria esittäviä ihmisiä, pari putkea, simaa ja munkkeja. Aamu tosin alkoi lattialta löytyneen veritahran seurauksena CSI-meiningillä, joka huipentui päätelmään, että Flopalla alkoi juoksut. Treeneissä oli siis Kattis ja Flopan-korvike-Fauna. Faunan kanssa en osaa, en pysty. Katlan kanssa oli normimeininkiä, ei hyvää eikä huonoa. Tosin kävin viereisellä kentällä ottamassa vähän keppejä ja vitsit se haki hienosti eikä häiriintynyt yhtään vaikka juoksentelin ihan eri puolella kenttää samalla. Lopuksi Kattis teki vähän rataa treeniakaverini ohjaamana ja mä kokeilin ohjata tolleri Leeviä ja corgi Nastaa. Seuraavat treenit onkin sitten ulkokentällä ja siirtyvät maanantai-illoille. Lisäksi käydään taas kesä Koivukylän kentällä lappalaisjengillä ja yritetään saada sinne n. kerran kuukaudessa Maiju (ikitempo.fi) koutsaamaan. Maiju kävi talvella Sporttiksella meidän jengiä kaitsemassa muutamaan otteeseen ja ihan hyviä ideoita saatiin omaan treenaamiseen.

Vappuaattoiltana oli pelastuskoiratreenit teemana "motivaatio". Kokoonnuimme Siikajärventien varteen ja koko porukka koirineen leiriytyi kalliolle istuksimaan ja pohtimaan mitä se motivaatio oikeastaan on, miten sitä voi havainnoida tai miten sitä treenataan. Alkuihmettelyn jälkeen koirat rauhoittuivat kohtuullisen hyvin makoilemaan aloilleen. Toiset paremmin, toisille - kuten Floralle - se oli vaikeampaa.

Kati ja mustaterrieri Jäbä

100_9897-normal.jpg

Meidän "tehoryhmä" on ottanut yhdeksi ryhmän yhteiseksi tavoitteeksi koirien sosiaalisuuden ja hallinnan treenaamisen ja kaikenlaisen ympäristötreenin, joten panostamme myös näihin hengailusessioihin ja kaikkeen ryhmänä tehtävään ketteryys-, kehonhallinta- ja hallittavuustreeniin.

Aikki sekä prospect-bc Sukka Nokkakala ja hangaround-porokoira Rhoo

100_9896-normal.jpg

Juttelimme melkein 1,5 tuntia siitä, mitä motivaatiolla oikeastaan tarkoitetaan, miten se eroaa vireestä ja mitä eroa on peko-harrastajien puheessa usein esiintyvillä "maalimiesmotivaatiolla" ja "työskentelymotivaatiolla". Mietimme millaisia "motivaatiotreenejä" keksimme, mikä tekee niistä koiralle motivaatiota nostattavia ja jokainen suunnitteli omalle koiralleen sopivan motivaatiotreenin. Lopuksi vielä pohdittiin onnistuiko treeni kuten oli ajateltu, oliko se koiralle motivoiva ja mistä sen tietää.

Koutsi-Petra ja lapinkoira Hurma sekä meidän ryhmän full memberit hälykoirat lapinkoira Lumo ja porokoira Katla

100_9898-normal.jpg

Koiran motivaatio eli halu tehdä jotakin mahdollisista vastoinkäymisistä välittämättä on aina ollut mulle yksi koiran kouluttamisen kulmakivistä. Toimivan pelastuskoiran perusta tulee sen halusta löytää maalimies, eli koiralla on hyvä työskentely-  ja maalimiesmotivaatio. Lisäksi koiran vireen eli mielentilan tulee olla sopiva: innostunut, mutta ei liian kiihtynyt. Jokainen koira on yksilö ja niitä motivoi eri asiat, joten koiran palkkaus tulee aina miettiä juuri sille yksilölle toimivaksi. Katlan suurin intohimo on ruoka, joten käytän sitä ensisijaisena palkkana. Katlalla on myös miellyttämishalua, joten sitä voi palkata sosiaalisella leikillä ja hyväksynnällä, eli kehuilla, silittelyillä ja ihailulla. Flora on tässä asiassa hyvin erilainen. Olen kantapään kautta oppinut, että Flopsanin miellyttämishalu on jokseenkin olematon ja se keskittyy lähinnä miellyttämään itseään. Onneksi se on melko ahne ja rrrakastaa narupalloaan (eli sillä on saalisviettiä ja taistelutahtoa ja se nauttii leikistä), joten sitä on kuitenkin helppo palkata. Oikean palkkauksen kautta voi saada koiran uskomaan, että se haluaa tehdä asioita, joista ihminen valitsee sitä palkata. Kouluttajan pitää vain olla koiraansa ovelampi ja saada se uskomaan, että kaikki treenaaminen on kivaa ja koiraa itseään hyödyttävää. Niinhän se onkin, etenkin uutta opeteltaessa treenaaminen on koiralle aina hauskaa leikkiä ja hyödyllistä se on siinä, että mun koiraparat joutuvat usein ansaitsemaan päivän ruokansa treeneissä. Jos on nälkä, kannattaa etsiä ihminen metsästä. Katla onkin ehdollistunut kuolaamaan etsintäkäskyn kuunnessaan...

Sofia, treenikaverinaan porokoira Kielo ja nykyään toimintaterapia-avustajaksi siirtynyt lapinkoira Justus, joka kävi mukana fiilistelemässä ja hengailemassa

100_9895-normal.jpg

Ryhmän pähkäilyn tuloksena oli pitkä lista erilaisia motivaatiotreenejä. Ryhmän koirille kokeilimme mm. näkölähtöjä, peräänjuoksua, suorapalkkaa, haamuja, useita maalimiehiä pienellä alueella, sosiaalista palkkausta ja mielikuvaa, että metsään jää vielä lisää maalimiehiä koiran palkkojen kanssa. Mukavaa oli seurata, miten jokainen koira nautti treenistänsä, onnistui ja ohjaajat puhkuivat tyytyväisyyttä.

Lapinporokoira Kielo teki motivaationnostatusharjoituksena pienen etsintäalueen, jolla oli piilossa neljä maalihenkilöä. Maalimiehet lähtivät maastoon koiraa innostaen. Koira lähetettiin perään kun maalimiehet olivat asettuneet aloilleen. Kielo osaa ilmaista haukkumalla, mutta tällä kertaa se yllätettiin suorapalkoilla. Kielon ohjaaja lupasi suklaapatukan jokaiselle, joka ehtii palkata Kielon ennenkuin se ehtii haukkua - treeniryhmä tienasi kasan suklaata :) Lopuksi maalimiehet jäävät metsään ja huutelevat Kielolle innostavasti. Tarkoitus on jättää koiralle mielikuva, että metsään jää maalihenkilöitä palkan kanssa, jotta se jatkossa lähtisi innokkaasti etsimään myös tyhjää aluetta.

http://youtu.be/tDgnW09zjjo

Sukka on ollut maastotreeneistä tovin tauolla ja aloitti tekemällä haamuja eli maalimiehet näyttäytyivät ja painelivat sitten piiloon, kun koira on varmuudella nähnyt missä suunnassa he ovat. Avustaja ohjaa maalimiesten toimintaa koiran lähetyspaikalla. Sukkakin sai suorapalkan, koska sen ilmaisu on vielä keskeneräinen ja sitä harjoitellaan erikseen.

http://youtu.be/qXsQPrXN09E

Edellisen videon lopussa Sukka ei haluaisi antaa ohjaajalle kiinni, vaan meinaa lähteä huitelemaan omia aikojaan. Se on tehnyt kolme onnistunutta lähetys+löytöä ja on niin innostunut, että aikoo etsiä loput piilottelijat ihan omin avuin. Ohjaaja hillitsee itsensä ja antaa koiran rallata pienen kierroksen tyhjällä alueella, kutsuu sitten koiraa uudestaan ja palkkaa sen luoksetulosta. Neljäskin lähetys otetaan yhteistyössä. Nuoren (tai muuten vähän hallitsemattoman) koiran kanssa on hyvä treenata niin, että se ei ikinä pääse löydöille omia aikojaan. Maalimiehet voi hyvin laittaa etsittävälle alueelle yksi kerrallaan. Näin koira ei opi huitelemaan ohjaajaa kuuntelematta tai opi vaihtamaan hajua tai jo löydetytä maalimiestä kesken kaiken.

http://youtu.be/mo9gW-TcpFQ

Myös Joy teki haamuja. Joylle maalimies heilutteli sen rakasta narupalloa ja koira palkattiin heti kun se tuli maalimiehen luokse. Videolla Joy on tulossa kytkettynä edelliseltä löydöltä uuteen lähetyspaikkaan. Koira on selkeästi innostunut, mutta sen ilme ja olemus on myös keskittynyt, eikä se ole ylettömän kiihtynyt. Avustaja opastaa ohjaajan oikeaan lähetyspaikkaan, josta koiralla on hyvä näköyhteys maalihenkilöön.

http://youtu.be/K7tX9QCB-5M

Jäbälle tehtiin peräänjuoksuja. Jäbän edellisen hakutreenit olivat menneet vähän turhan letkeässä reggae-tunnelmassa, joten motivaatioteema osui Jäbän kannalta erinomaiseen kohtaan. Jäbä teki kolme näkölähtöä ja oli hyvin innostunut, keskittynyt ja motivoitunut. Jäbällekin otettiin suorapalkat.

http://youtu.be/8V6jTaYAafE

Hurma etsi pienen alueen näkölähtönä ja suorapalkoilla. Maalimiehet innostivat koiraa, karkasivat helppoon maastoon ja koira päästetään perään. Hurma on vielä nuori ja se on treenannut talven aikana pääasiassa rakennuksissa, taajamassa ja raunioilla. Maastotreenissä näkyy, miten se hajun saatuaan jää pyörimään pienelle alueelle, eikä ymmärrä irrota hajuvanan mukana. Lopulta ohjaaja auttaa omalla liikkeellään ja koira pääsee ensimmäiselle maalimiehelle. Toisen löydön jälkeen koiralla syttyy lamppu päässä ja kolmannelle hajulle se irtoaakin suoraan hajuvanassa juosten. Neljännestä maalimiehestä ei ole videota. Hurman ohjaaja Petra vahvistaa koiran mielentilaa maalimiehelle kehumalla, innostamalla ja taputtelemalla maalimiestä. Katso tarkkaan koiran elekieltä toisella löydöllä. Koira ilahtuu kovasti, kun ohjaajakin osoittaa olevansa hurjan onnellinen maalimiehen löytymisestä.

http://youtu.be/fUAy30JDS58

Monet koirat ravistelevat löydettyään maalimiehen. Ravistelu on koiran tapa rentouttaa itseään ja purkaa stressiä. Koiran ravistelykäytöstä on syytä pitää silmällä. Jos se lisääntyy tai tapahtuu aina ennen ilmaisun aloittamista, on pohdittava onko koiran mielentila löydöllä hyvä. Jännittääkö se, vai miksi se kokee tarvetta ravistella? Sen sijaan jos koira ravistelee löydön, ilmaisun ja palkkauksen jälkeen, se todennäköisesti vain nollaa suoritetun tehtävän ja valmistautuu seuraavaan. Tässäkään kohtaa ravistelu ei tosin saisi merkittävästi lisääntyä. Ohjaajan tulee siis tarkkailla koiransa elekieltä ja olla herkkänä huomaamaan, mikäli koira kokee harjoittelun ahdistavaksi. Innostunut, rento ja halukas mielentila on tärkeä työväline toimivalle pelastuskoiralle.

Lumo on hälytysryhmässä toimiva ja kokenut etsijä. Lumokin tekee motivaatiotreeninä näkölähtönä pienen alueen ja saa suorapalkat. Lumon treenistä huomaa, että koira on tottunut etsimään paljon suurempia alueita. Kahden ensimmäisen löydön jälkeen se ei ota uskoakseen, että noin pienellä ja avoimella pläntillä voisi olla enemmänkin maalimiehiä vaan lähtee laajentamaan etsintää. Kokematon koira usein pysyttelee melko lähellä ohjaajaa ja irtoaa vasta osuttuaan sitä kiinnostavaan hajuvanaan tai jälkeen. Kokenut koira on oppinut, että ns. tyhjällä alueella kannattaa lähteä kiertämään tuulen alle tai irrota kauemmas, koska jostain se kiinnostava haju sitten taas tulee vastaan.

http://youtu.be/DyU82dWvLn8

Omien koirieni treenejä en saanut kuvattua, koska Joku Urpo unohti tyhjentää kamerasta edellisten treenien ja muutamien kisojen jne jne videot ja muistikortti täyttyi. Ensi kerralla sitten... Floran eka lähetys sentään päätyi merisairautta aiheuttavalle ja niskat nyrjäyttävälle videolle. Otin kummankin koirani samaa aikaa treenialueen laitaan. Katla joutui kiinni puuhun odottamaan vuoroaan ja keräämään vähän virettä. Kateellisuus on uskomaton voimavara, myös koirankoulutuksessa. Pelkäsin, että Kattis saa aivoverenvuodon kun se intoili ja oli suorastaan pompata ulos nahoistaan kun Flopa pääsi ekana hommiin ja sai kaiken huomion. Floralle tein neljä ihan perinteistä peräänjuoksua eli maalimies näyttää koiralle palkan, innostaa sitä vähän ja juoksee iloisesti hihkuen suoraan poispäin ja dyykkaa piiloon sopivalla etäisyydellä. Koira päästetään perään kun maalihenkilö on piiloutunut (tai joskus jo aiemminkin).

http://youtu.be/cOObpkT-ulw

Floran maalihenkilöt etenivät n. 25-50 metriä ennenkuin tippuivat piiloon. Treenialueesta osa oli aika peitteistä, osa hyvinkin avointa. Flora sai suorapalkat eli sen ei tarvinnut ilmaista, vaan maalihenkilö alkoi heti kehumaan ja kaivoi palkkapurkin taskusta ja Flo sai syödä iltapalansa purkista. Kaikki toistot menivät hienosti, Flo oli lähetyksessä keskittynyt, innokas, mutta hiljaa, lähti kuin ohjus kun päästin sen matkaa ja juoksi mahdollisimman suoraan maalimiehelle. Paria se joutui vähän nenän kanssa etsiskelemään, mutta innosta huolimatta nenä oli hyvin hommassa mukana. Lopuksi leikittiin vähän lelulla ja kaikki kehuivat kovasti.

Katla otti näkölähtönä kaksi ekaa maalimiestä. Maalihenkilöt lähtivät samaa aikaa päinvastaisiin suuntiin koiraa innostaen. Kattis sai katsoa perään ja lähetin sen ensimmäisenä sen maalimiehen perään, jota se enemmän kyttäsi. Katlalle otettiin lyhyet ilmaisut. Palkkana oli iltaruokaa purkissa, kuten yleensäkin. Katlan mielestä se on parasta maailmassa. Toka maalimies meni mielikuvana, koska koira muistaa vielä lähtötilanteen. Kolmas maalimies juoksi piiloon sillä välin kun koira oli tokalla pistolla, joten viimeinen lähetys meni ilman mielikuvaa. En itse mennyt kahdelle ensimmäiselle maalimiehelle ollenkaan, vaan kuuntelin ilmaisun, annoin noin kolme sekuntia aikaa hotkaista palkan (Katlan kohdalla se on ruhtinaallisen paljon aikaa) ja kehuin sitten koiraa ja kutsuin keskilinjalta ja lähetin lennossa linjan yli uudelle pistolle. Vasta viimeiselle maalihenkilölle juoksin itse koiran perässä kehumaan sitä kovasti. Lopuksi kaikki kehuivat Katlaa kilvan. Katlan treenin ajan treenikaverini piti Flopalle seuraa, sitä kun en halua jättää puuhun yksin vielä tässä vaiheessa koulutusta. Meidän kanssa aksakisojakin kierrellyt treenikaverini A pohdiskeli Katlan treeniä katsottuaan, että mun pitäisi piilottaa maalimiehiä agilityradalle. Katlan vauhti pistotreenissä on varmaan kaksinkertainen verrattuna aghilityrataan parhaimmillaankaan. Sen kyllä huomaa, kun koira tekee jotain johon sillä on vahva motivaatio. Agilityyn en ole onnistunut rakentamaan Kattikselle samanlaista tunteen paloa kuin etsintähommiin. Etsiminen on selvästi Katlan mielestä parasta ikinä. Ehkä heti porojen jahtaamisen (anteeksi, paimentamisen) jälkeen.