Olin lomalla. En roikkunut netissä. En päivittänyt blogia. Sen sijaan kävin Lapissa ja Itä-Suomessa, ajelin autolla reilut 3000 kilometriä, kisasin agilityssä, myin Flopan (tosin en tiedä onko tämä mahdollista, koska Robin alunperinkin on maksanut Flopan - voiko ostaa sellaista, jonka on jo ostanut?), nautin Suomen ihanasta kesästä (vesisateesta, raekuuroista, tuulesta ja lumisateesta. No okei, se lumisade oli Inarissa.), söin hyvin (ja liikaa), treenasin koiria, lenkitin koiria, uitin koiria (koirauimalassa, koska katso kohta "Suomen ihana kesä") ja harjasin tosi, tosi paljon irtokarvoja irti koirista ja imuroin niitä sitten lattioilta, pöydiltä, sohvasta, vaatteista, ruuista ja skumppapullon sisältä.

Salka oli lomareissun ajan hoidossa vanhempieni luona. Se viihtyy landella hyvin. Salkan karvat vaan eivät näin alkukesästä viihdy Salkassa, joten äitini iloksi se pudotti koko tiheän, tuuhean talvikarvansa pitkin salin persialaismattoa ja plyyshisohvia (joilla Salka ei tietenkään nuku, paitsi silloin kun kukaan ei ole näkemässä). Äiti valitti, että Salka on muuten ihan kiva hoidokki, mutta olisi helpompaa jos sitä voisi välillä pitää ulkona tarhassa. Tilasin netistä tarhaelementit (829e) ja menemme pystyttämään tarhan ensi viikolla. Eipähän voi sanoa, ettei suostu ottamaan Salkaa hoitoon enää. Salka on nyt kapisen ketun näköinen ja vähän hävettää ulkoiluttaa sitä. Positiivisesti ajatellen ainakaan ole liian kuuma turkissa, jos helteet joskus vaivautuisivat Suomeen asti.

Sillä välin kun minä lomailin, sijoituskoirani Haikun (Pihlajamäen Kissimyyr) emäntä ramppasi eläinlääkärissä otattamassa progetestejä. Lopulta merkit näyttivät suotuisilta. Haiku astutettiin Vasmilla (Pihlajamäen Beikon-Poikanen) ja nyt pidämme sormet ristissä olkapäitä myöten, että elokuussa meille syntyy pieniä porokoiralapsia. Toisin kuin aiemmat yritykset, tällä kertaa olemme varmoja, että Vasmin mieskunto on kohdillaan ja siemenet on siellä missä pitääkin. Postaan kohtapuolin ihan erikseen pentusuunnitelmista. Pakko vähän hehkuttaa, että Haiku on ihana ja Vasmi on ihana ja näistä toivottavasti tulee tosi mukavia perhe- ja harrastuskoiria. Vastineeksi kaikesta Haikun emännän näkemästä vaivasta otimme Haikun kahdeksi viikoksi meille hoitoon. Oltaiisin me otettu se muutenkin, koska Haiku tulee hyvin juttuun meidän koirien kanssa ja on kaikinpuolin mukava ja hyväkäytöksinen kaveri. Haikussa hauskinta on sen yletön iloisuus. Haikun mielestä ihan kaikki on parasta ikinä ja Haiku tulee somasti viereen punkemaan ja haluaa rakkautta.

Haiku ja Hekla on yhdessä mainio parivaljakko. Haiku on nartuksi aika iso ja Heksu sen sijaan pieni, joten ne saivat nopeasti lempinimet isosisko ja pikkusisko. Niillä on hyvin samanlaiset ilmeet, joten kaksi herkeämättä kaikkea seuraavaa siskosta on liikuttava näky. Olen ottanut Haikua mukaan treeneihin. Se on päässyt nyt kolme kertaa tekemään agilityä kanssani. Kolmannella kerralla uskalsin tehdä jo kokonaista rataa (agirodun open class -rata) ja vitsit se on makee! Haikun kanssa on kyllä treenattu siis aiemmin melko säännöllisesti, mutta nyt sillä on ollut puolen vuoden tauko treeneistä. Aiemmat opit ei olleet unohtuneet tauon aikana. Haiku menee täysillä, lukee hyvin ohjausta ja rataa, kääntyy hyvin ja osaa kaikki esteet. Kontaktitkin sujui moitteetta, mitä nyt ekan kerran A:lle mentäessä se ilmeisesti unohti, että A lähtee sieltä harjalta alaspäin ja jatkoi samalla vauhdilla suoraan ylöspäin. Eihän siinä hyvin käynyt. Ei onneksi huonostikaan, se laskeutui jonnekin pitkälle A:n etupuolelle ja kääntyi katsomaan mua häntää heilutellen. "Oho, mä osaan lentää!" Onneksi se seuraavalla yrityksellä jo muisti, että A tullaan alaskin ja otetaan kontakti.

Käytiin pelastuskoiratreeneissäkin, mutta oli ukkosmyrky ja kaatosade enkä jaksanut tehdä pitkää treeniä, joten Haiku sai vain etsiä yhden esineen puskasta ja sai iltaruokansa. Haiku varmaan valittaisi meidän ruokailutapoja, jos se ei olisi niin happy go lucky iloinen kaikki käy -tyyppi. Ikinä ei saa kunnon ruokaa, silleen normaalisti ruokakupista, vaan joutuu jotain Kongeja kaivelemaan, etsimään ruokia pitkin pusikoita tai syömään pakasterasiasta agilitykentällä.

Ensi torstaina Haiku menee ultraan ja toivottavasti sitten aloittaa äitiysloman (ja menee takaisin kotiinsa kasvattamaan mahaa). Ostin jo penturuokaa ja Nutrolin pentuöljyä ja syötän niitä sille toivorikkaana.

Kissat olivat loman aikana kaverini luona hoidossa. Ne olivat viihtyneet hyvin.