Hakuilut on olleet hetken tauolla, koska autoni päätti lähteä lomalle eli starttimoottori on kaput rikki sönder ja korjausajan saaminen luotettavalle korjaamolle näillä meidän nurkilla olikin haasteellisempi projekti. Kattis on päässyt kuitenkin vähän hommiin, kun osallistuimme Uudenmaan hälytysryhmien yhteistreeneihin ja kävimme tarkistamassa yhteensä kolme aluetta (kahdella löydöt). Samalla saimme hyvää treeniä vieraissa autoissa ja vieraiden koirien kanssa matkustelusta ja Kattis hengaili johtopaikan liepeillä siliteltävänä ja yleisenä eväskerjäläisenä, kun hetkittäin mulla ei ollut oikein paikkaa mihin lykätä sitä pois käsistä. Katla on kyllä niin peruslunki noissa tilanteissa, että sen kanssa on ilo olla. Etsinnätkin sujuivat hienosti ja erityisen tyytyväinen olin, että Kattis oli hyvin hallinnassa eikä häipynyt viereisien alueiden hajuille vaan pysyi (tiukalla) käskytyksellä koko ajan kuosissa.

Muutama viikko sitten alkoi kevään jäljen alkeiskurssi, jota vedän kouluttajaparini Mellun kanssa. Kurssilaiset on innostuneita ja tehneet kiltisti kotitehtävänsä, mutta mä olen ollut laiska ja saamaton. Tuntuu ylivoimaiselta lähteä tekemään jälkitreenejä ilman autoa, kun ensin pitäisi kävellä metsään, tehdä jäljet, kävellä kotiin hakemaan koira, ajaa jälki, kävellä kotiin vaihtamaan koira, palata metsään, ajaa jälki jne. Kotimetsä on vieläpä aika tallattu  eikä sinne oikein viitsi jättää valvomatta nameja tai esineitä, kun ne menee muiden ulkoilijoiden suihin. Noloa kyllä, ainoastaan kouluttaja itse ei siis ole treenannut eikä edistynyt yhtään mihinkään suuntaan... Lupailen kovasti itselleni, että kunhan saan auton taas käyttööni niin ryntään jokaisella vapaallani tekemään jälkiä koirilleni! Kyllä kyllä (hohhoijaa sen kun näkisi).

Myös tottistelut on taas jääneet ihan kokonaan. Katlan seuraaminen on tällä hetkellä ihan kamalaa, kontakti putoilee ja käännökset on väljiä. Tähän tarvitsisin intoa korjata homma, mutta missä se into piileksii? Totesin myös että Flora on jo 8kk vanha eikä osaa ensimmäistäkään tottelevaisuusliikettä tai edes peruskäskyä, kuten "istu" tai "maahan". Paikallaolosta ei ole edes viitettä. Luokse se tulee kutsuttaessa useimmiten, mutta viime aikoina on treeneissä näkynyt myös rallattelua ja korvattomuutta, jos on jotain kivempaa tarjolla. Kirjoitinkin kalenteriini kesälomani kohdalle isolla "OPETA FLORA ISTUMAAN".

Ei Flo toimettomana ole ollut. Olen naksutellut sille 2on2off-kontaktia laatikon avulla. Se tarjoaa hienosti takatassuja laatikolle. Nyt vien tehtävää ärsykekontrolliin, jossa se menee laatikolle käskyllä stå ja vapautuu laatikolta käskyllä jes ja siinä välissä kestää mun liikkeen eri suuntiin. Vielä on matkaa hyvään lopputulokseen, mutta edistystä näkyy. Agitreeneissä on käyty pari kertaa viikossa. Pääasiassa olen harjoitellut irtoamista esteille, keppejä ohjureilla ja tiukkaa kääntymistä. Pari viikkoa se on ollut nyt jotenkin vähän hajamielisen oloinen treeneissä ja kovin hidas. Olenkin alkanut tarkkailla, voisiko se suunnitella ensimmäistä juoksuaan jo. Ei kai, mun pikkupentu?

Kattis on myös treenannut agilityä. Kuluneen kuukauden treenit on osoittaneet, että joko minä olen hidastunut yhtäkkiä ihan hirveästi tai sitten koirasta on löytynyt joku uusi vaihde. En millään pysy mukana ja ohjausten ajoittaminen on kamalaa! Teimme alkuvuodesta paljon vauhtitreeniä, joten lievän toiveikkaana pohdin, josko niillä olisi ollut vaikutusta asiaan. Viime viikolla olimme ekaa kertaa Keravan Agilityteamin valmennusryhmän treeneissä. Treenit vaikuttivat mukavilta ja kouluttaja osaavalta. Minä olin vähän hukassa, mutta Kattis teki taas täysillä ja hyvin rehellisesti oman osaamisensa mukaan. Kouluttaja tuumasikin, että ihan sairaan makee koira, mutta ohjaajan kanssa on vähän tekemistä. Torstai-illat kuluvat siis Järvenpäässä ohjatuissa treeneissä ja lauantait Koivukylässä vapaavuorolla, tai ainakin silloin kun työaikojen puitteissa pääsen.

Kumpikin koira osallistui myös KAT:in seuramestaruuskisoihin. Flo minien mölliradalla kisan ulkopuolisena rallattelijana ja Kattis maxien mölli- ja kisaradoille. Mulle sattui mukaan Pihlajamäen Lähti Lapasesta ja kisaradalla otimme väärän esteen kun Kattis lukittautui ja sinkosi enkä pystynyt enää tekemään mitään. Flo tsemppasi hienosti koko 19 esteen mölliradan (pelkkiä putkia ja hyppyjä) vaikka halli, koirat ja ihmiset oli vieraita. Vähän se ihmetteli yhtä putkea ja kävi katsomassa toimitsijoita, mutta muuten oli hyvin mukana ja viipotti koko radan ilman välipalkkoja.

Fauna on ollut sairaslomalla, koska se köhii. Tämän hetkinen diagnoosi on refluksitauti, johon on lääkitys menossa parhaillaan. Ihan ei oireet ole kuitenkaan loppuneet, joten eläinlääkärikäynti on edessä tälläkin viikolla. Alkaa turhauttamaan, kun koira on näin pitkään puolikuntoinen! Olemme varovaisesti tehneet ihan helppoja ja kevyitä agitreenejä pari kertaa ja käyneet vähän hakuilemassa, jotta mieli pysyy virkeänä. Lenkeillä Fau kulkee mukana, mutta selvästi itsekin välttää suurempaa riehumista, joka tuntuu laukausevan ykäilyä. Toivottavasti saamme tämän vaivan nyt vihdoin kuriin ja Faunan kesäksi taas treenikuntoon.

Salkan päässä oli tänään aamulla punkki, joten julistamme punkkikauden alkaneeksi. Seuraavaksi suunta onkin apteekkiin punkkimyrkkyjen hakuun. Nypin myös Florasta irti punkin, tosin jälkikäteen epäilin, että se saattoikin olla sen ainokainen aivosolu joka oli valunut korvan kautta ulos kun Flo makasi liian kauan paikoillaan. Katlankin päästä löytyi kaksi punkki, missä lie punkkihelvetissä koko jengi rymynnyt eilen illalla?

Meidän kotimetsässä on alkanut hakkuu, siellä metelöi suuri metsätyökone ja kaataa meidän vakipolun varresta metsää. Aika kummallinen vuodenaika tehdä hakkuuta, kun linnuilla on pesimäaika. Myös perhe Mäyrä asustelee onkalossaan ihan hakkuualueen laidassa, tosin hakkuuksi merkatun alueen ulkopuolella - juuri ja juuri. Toissailtana lenkillä tapasimmekin Mr Mäyrän täyttömäellä. Muut koirat olivat polulla kanssani, mutta Salka oli rinteessä. Jäin katsomaan, että mille Salka heiluttelee häntäänsä kun tajusin, että noin 10 metriä Salkan edessä seisoo mäyrä ja nuuskii ilmaa! Salka imitoi mäyrän liikkeitä minuutin ajan, mäyrä koko ajan Salkaa hitaasti lähestyen, kunnes mäyrä rauhallisesti kääntyi pois ja lyllersi tiehensä. Hieno kohtaaminen ja kaikki eläimet olivat rauhallisia ja kohteliaita toisilleen. Mietinkin, olenko vahingossa ehdollistanut mäyrän meidän hajuihin, kun usein tallaan tuohon täyttömäelle ruudun johon heittelen kuivaruokaa koirieni etsittäväksi. Varmaan sinne jonkun verran jää nappuloita kun päätän jatkaa matkaa ja ehkä mäyrä on käynyt niitä syömässä.