Retkihaaste 2017: vietä vähintään yksi retkiyö joka kuukausi. Retkiyöksi lasketaan hyvin laajasti kaikki matkailuautosta mökkiin, teltasta taivasalle.
Työpäivät, tai etenkin työyöt, voivat joskus herättää pakonomaisen tarpeen pienelle todellisuuspaolle. Eräänä alkuvuoden hiljaisena yönä varasin Liesjärven kansallispuistosta Peukaloisen varaustuvan vähän heräteostoksena tammikuiseksi viikonlopuksi. Loistava ajatus! Kävelyä ja kiireetöntä oleskelua luonnon keskellä. Mitä muuta ihminen (ja koira) kaipaisikaan?
Karvanlähtöinen Katla pukeutuu keltaiseen
Vinttikoirat saivat vapautuksen talviretkeilystä. Vein ne jo perjantaina ystäväni hoiviin, jossa ne saivat viettää mukavan (ja vähän paremmin varustellun) mökkiviikonlopun. Kävin myös Heklan kanssa Seutulassa paimennustreeneissä yövuoron jälkeisessä koomassa. Heklakin oli ihan että pitäkää tunkkinne ja villatukkonne, ei kiinnosta. Sillä oli ennen edellisiä juoksuja samanlainen kausi, että paimennushommat ei oikein sytyttäneet. Se on myös merkkaillut innokkaasti viime aikoina, joten kai se on taas tekemässä juoksuja.
Lauantaina aamuvarhaisella pakattiin rinkkoihin loput tavarat ja lajiteltiin eväistä osa pieniin päiväreppuihin ja osa rinkkaan. Parin tunnin ajomatkan jälkeen haimme avaimet hauskasta kahvilasta ja samalla saatiin hobittimainen toinen aamupala, kahvia ja kermamunkkia. Retkeillessä saa syödä mitä huvittaa! Olimme puoliltapäivin mökkiä lähimmällä parkkipaikalla - tai niin me luulimme, myöhemmin kyllä selvisi, että vielä lähempänä olisi ollut toinen parkkipaikka. Eipä tuostakaan tullut kävelyä mökille kuin kilometrin verran. Nohevina kiikutimme ensin kaikki kamat tupaan odottamaan ja lähdimme pelkät pikkureput kantamuksinamme kiertämään merkittyjä reittejä.
Ensimmäinen näkymä lähestyttäessä Peukaloista
Sää oli mahtava! Pari astetta pakkasta, vastasatanutta lunta koiria kintereeseen asti, puut kaikki kevyen lumihunnun verhoamina. Taivaalla ajelehti kevyttä pilviharsoa ja aurinko kurkki sen raoista. Upeasta säästä ja viikonlopusta huolimatta emme koko päivänä nähneet kuin muutaman muun kulkijan. Kiersimme ensin Peukalolammilta Kaksvetisen rantaan ja kohti pohjoista, hieman kansallispuiston rajojen ulkopuolellekin.
Sieltä palasimme etelään Tapolanjärven rantaan ja Kyynäränharjua pitkin Liesjärven kuuluisimpaa maisemaa auringon hiljalleen laskiessa. Jäätyneelle järvelle nousi tiheä sumuverho, taivas oli vaaleanpunaisen ja sinisen kirjoma. Hetken melkein harmitti, että ei tultu ottaneeksi kameraa mukaan, mutta talvi-illan hiljaisuudessa oikeastaan mikään ei voinut harmittaa kovin paljoa.
Jatkoimme Savilahden nuotiopaikalle, jossa teimme pienet kahvitulet ja lämmitimme mukana olleita pizzanpalasia evääksi. Kahvin kanssa maistui kanelipullat. Koiratkin saivat osansa eväistä, kuten aina. Salka oli oikein tohkeissaan ja haukkui tulipaikan vieressä tarmokkaasti. Minulle ei selvinnyt huusiko se ihan vain ilosta vai oliko sillä jotain tärkeämpääkin asiaa.
Paluumatka kannaksen yli kuljettiin jo pimeässä. Otsalamput oli kyllä mukana, mutta päätimme mummokoiraa säästääksemme kulkea viimeisen pätkän takaisin Peukaloisen tuvalle aurattua autotietä pitkin, eikä metsäpolkua kierrellen. Tuvalla olimme seitsemän maissa. Olipa mukavaa, kun tavarat odottivat siellä tulijaa, eikä tarvinnut enää päivän reippailun (reilu 17km) jälkeen alkaa kantamaan rinkkoja autolta. Laittelimme kaminaan tulet ja levitin laverille makuualustat ja makuupussit. Koirat kävivät heti laverille nukkumaan ja lämmittelemään.
Loppuilta meni rauhakseen herkutellen eväillä ja punaviinillä, lukien kynttilänvalossa ja välillä tulta ruokkien. Pieni tupa lämpeni melkein liiankin kuumaksi. Yöllä piti kerran nousta sytyttämään uudestaan sammunut tuli. Pari kunnan halkoa pesään aamuyöstä ja vielä aamullakin oli niin lämmin, että päätimme keittää aamukahvit Trangialla eikä sytyttää kaminaa enää ollenkaan. Aikataulu painoi päälle sen verran, että aamupalan jälkeen vain siistimme tuvan ja koirien aamulenkin virkaa toimitti mökin pihassa lumihangessa sinkoilu ja leikkiminen ennen kilometrin kävelyä autolle.
Täydellinen pieni todellisuuspako talven keskellä!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.