Rauniokausi paketoitiin marraskuun alussa. Tänäkin vuonna ryhmä oli kiva ja satunnaisia ahdistuskohtauksia lukuunottamatta maanantai-illat oli mukava viettää raunioilla rymyten. Syksyn pimeät ja varsin märät (ja mutaiset) illat onneksi helpottaa eroahdistusta ja talvitauko tuli oikein sopivaan saumaan. Omien koirien suhteen kausi oli Katlan kanssa täysin samantekevä ja Floopan kanssa uutta ja ihmeellistä.

En keväällä saanut aikaiseksi tehdä Katlalle järkevää treenisuunnitelmaa, joten lopputuloksena treenit olivat lähinnä iloista puuhastelua ja hupailua koiralle. Tehtiin kytkettynä etsintää, erilaisia häiriöitä, lyhyitä ja pitkiä treenejä, lähekkäisiä maalimiehiä, pientä kikkailua ja kaikenlaista, mitä nyt kokeneen ja radan hyvin tuntevan koiran kanssa voi tehdä. Varsinaista oppimista tuskin tapahtui, mutta Katlalla oli aina ka-ma-lan kivaa. Kokeisiinkaan en saanut aikaiseksi ilmoittautua, vaikka taidontarkistus olisi pitänyt käydä suorittamassa. Ensi vuonna sitten.

Floralle kausi oli raunioilla ensimmäinen. Se kävi viime syksynä ihan tirriäisenä kerran tai kaksi ihan vain leikkimässä Sukan kanssa radan reunamilla, muuten sillä ei ollut raunioetsinnästä mitään käsitystä huhtikuussa kauden alkaessa, kun saavuimme ensimmäistä kertaa lumen peittämälle radalle. Alkukausi meni motivaatiota rakentaen ja helpoissa peräänjuoksuissa. Tunkeutumistreenit onnistuivat hyvin, mutta kiipeily ja etenkin rappuset osoittautuivat hankaliksi. Kesällä kävimme pari kertaa ihan vain leikkimässä peräänjuoksuja rappusilla ja tikapuilla ja kummasti löytyi ne takajalatkin mukaan ja kiipeily alkoi sujua. Ehkä agilityyn liittyneellä takapäätreenillä oli myös osansa, koska samoihin aikoihin naksutetlin Floopalle 2on2off-kontaktejen alkeita laatikon päälle. Ampumista ei treenattu muuten kuin radan reunalla autossa sitä kuunnellen. Muut häiriöt oli mukana alusta asti ongelmitta. Syyspuolella tehtiin jo pieniä alue-etsintäharjoituksia ja liikkuminen radalla alkoi sujua. Flo on raunioilla yllättävän hyvin kuulolla ja ohjautuu ohjaajan liikkeen mukana melko tarkasti. Se pysyttelee pääasiassa aika lähellä, joka helpottaa koiran lukemista suuresti. Syksyllä aloitimme myös ilmaisukoulun ja pian Flo osasikin haukkua maalimiehellä olevaa targetia (namipurkkia). Ihan loppukaudesta yhdistin haukkuilmaisun myös raunioille ja pari vikaa treenikertaa Flora etsi, löysi ja ilmaisi - myös umpipiilot! Kettispuolesta L-putki ja kanaparru sujuvat, laatikkotelinettä treenasimme vain matalalla. Jos jaksan talven aikana treenata tottiksen kuosiin  ja keväällä näyttää siltä, että ampuminen ei ole ongelma, Flo voisi suorittaa ensi kaudella raunioilla sove- ja peruskokeet.

Ilmaisukoulu tosiaan tapahtui sheippaamalla naksuttimen avulla käytös targetille ja siitä yhdistämällä se maalimieheen. Treenikertoja tuli 1,5kk sisään reilu parikymmentä ja edistyminen oli hurjaa. Ihan nollasta lähdettiin ja nyt Flo haukkuu jopa 20 haukun sarjaa maalimíehellä. Maastossa menee istuvat, makaavat ja pressuilla peitetyt. Raunioilla avo- ja umpipiilot. Kerran olemme kokeilleet seisovaa maalimiestä ihan ilmaisutreeninä avoimella kentällä. Uusi juttu aiheutti taas hämmennystä ja tilannetta piti helpottaa ottamalla target taas esille, mutta eiköhän talven aikana ilmaisu löydy myös seisoville ja käveleville.

Maastossa pikku-Flo teki ensimmäisen oikean etsintäalueensa marraskuun alussa. Alue oli n. 1,5ha ja maalimiehiä kaksi: toinen pressulla peitetty ja toinen kaatuneen kuusen alla. Kumpikin löytyi, ohjattavuus säilyi ja ilmaisukin löytyi. Nuoren koiran edistymistä on hauska seurata, kun vuodessa ehtii tapahtua huimaa kehitystä!

Katlan maastotreenit on painottuneet jälkeen ja jäljellä esineilmaisuun. Päätin ottaa itseäni niskasta kiini ja tahkota esineilmaisut vihdoin kunnollisiksi. Tavoite on koira, joka putoaa maahan esine etutassujen välissä ja pyynnöstä vielä näyttää kuonolla esineen tarkan paikan. Pelkkä esineharjoittelu jäljestä esillään sujuu loistavasti, mutta jälkeen yhdistettynä ilmaisu vähän tökkii kun Katla haluaisi mielummin ryysiä jälkeä eteenpäin ja jättää esineet. Tässäkin asiassa pakko on osoittautunut toimivaksi koulutuskeinoksi tämän koiran kanssa. Muutama "esinejälki" joissa on 10-15 esinettä 10 metrin välein on nyt tehty, liinasta pakotettu pysähtymään ja etenemään ei pääse ennenkuin esine on ilmaistu (ja siitä saatu palkka, toki) ja kummasti on alkanut ne esineetkin nousemaan. Talven aikana tehdään tätä hommaa nyt varmaksi, samalla tulee vähän testailtua kovan pinnan jälkeä. Ensi kesänä olisi toiveena saada koepaikka jälkikokeisiinkin ja myös jäljestä Katlalle virallinen suoritus. Kesän jälkitreenit ovat menneet pääasiassa aivan huippuhienosti ja olen vihdoin päässyt yli jäljestystraumoistani ja alkanut nauttimaan jälkikoiran perässä kulkemisesta. On se vaan mieletöntä seurata, miten koira tietää mistä joku on kävellyt muutama tunti aiemmin!

Hälyryhmän treeneissä olemme tietysti käyneet, minkä nyt töiltä on päästy. Lisäksi Katlalla on ollut parit "pitkät" nyt syksyllä. Etsintäajat on olleet 1-3 tuntia ja alueet maastoa tai taajamaa. Aina on kohdehenkilö löytynyt ja koira toiminut toivotusti. Jänisjahditkin loppuvat nykyään käskystä pieneen sinkaisuun, joten etsintähommat Katlan kanssa alkavat olla sillä mallilla kuin haluankin. Tuntuu hyvältä lähteä alueelle, kun tiedän mitä koira osaa ja tiedän että osaan lukea sitä ja me toimimme yhdessä hyvänä tiiminä. Pari tosietsintääkin on syksylle tullut. Hyvä niin, niitä vartenhan me treenataan. Tosin treenaaminen on jo itselläänkin kivaa ja meidän epävirallinen maastotreeniporukka on niin huippu, että sen kanssa viettää aikaa pöpelikössä ihan huvikseenkin.

Talven yli jatketaan maastotreenejä omalla pikkuporukalla aina kun ehditään. Lisäksi on toki hälyryhmän treenit ja jonkun verran käyn pitkissäkin. Kuukauden tai parin treenitauko on suunitteilla sydäntalvelle ihan oman jaksamisen takia. Toki silloin saattaa olla vähän muutakin tekemistä, jos Haikun pennutussuunnitelman onnistuvat ja kotona riehuu miniporolauma.

Agilitytreenit on siirtyneet hallikaudelle. Ohjattuja treenejä on Katlalle ja Floralla pari kertaa kuukaudessa (keskiviikkoaamuisin KAT:in treenit, joissa n. puolet kerroista ohjattuja ja lauantain lappalaisvuorolla käy muutaman kerran kouluttaja) ja vapaatreenikertoja on mahdollista käydä maanantaina, keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina, miten nyt työt ja muut menot mahdollistavat. Fauna käy Robinin kanssa ohjatuissa treeneissä sunnuntaisin ja vapaavuoroilla milloin ehtii.

Agility Katlan kanssa on kivaa, mutta tuntuu että edistymistä ei juuri tapahdu. Ongelmakohtia on edelleen keppien avokulmat ja kontaktit. Päätin ottaa projektiksi opettaa sitä hakemaan keppien avokulmaa 2-by-2 tekniikaa varioiden. Katsotaan saako se varmuutta oikeasta aloitusvälistä tällä tavalla. Nopeutta keppeihin on tullut nyt syksyllä kyllä lisää ja se kestää loppupäässä jo vedättämistä  ja ohjauksia, jotka eivät keväällä vielä onnistuneet. Kontaktejen suhteen olen päättänyt luovuttaa. Ehdin lähes aina ohjaamaan sitä kontakteille ja pystyn varmistamaan kontaktipinnat siten, joten en yksinkertaisesti jaksa vääntää 6-vuotiaalle koiralle enää kontakteja kokonaan alusta. Muuten haetaan vain varmuutta omaan ohjaamiseen, vauhtia, vauhtia ja vauhtia. Sekä treenaillaan omaksi iloksi vaikeampi ohjauksia ja linjauksia, jotka välillä tuntuvat sujuvan aivan hämmästyttävän hyvin. Kun vielä uskaltaisi siirtää treeneissä tapahtuvan myös kisatilanteeseen - ja saisi jostain aikaa päästä kisoihin.

Pikku-Flo on nyt treenannut agilityä vuoden verran. Se osaa kaikki muut esteet paitsi kontaktit ja tekee jo melko teknisiäkin ohjauksia aika kivasti myös radan osana. Edelleen treenataan lyhyitä pätkiä ja vauhtia haetaan varmuuden ja palkkauksen kautta. Itsevarmuutta irtoamiseen ja esteiden hakemiseen vielä tarvitaan. Kepitkin on vielä vaiheessa, mutta se on hiffannut jutun juonen ja tekee täydet kepit yleensä virheettömästi jos häiriöitä ei ole liikaa. Näitä kuitenkin vahvistetaan vielä runsaasti. Kontaktitreeni on siirretty laatikolta puomin palaselle, eli pöydän kautta puomin alastulolle ja siinä 2on2off treeniä. Harjoittelu on ilmeisen mieleistä, koska Flo paineli suoraan puomin alastulokontaktille tönöttämään kun pääsi karkaamaan kevythäkistään kentälle. Floopan kanssa pitäisi muistaa pitää treenit lyhyinä ja mielellään pätkiä ihan parin minuutin sessioiksi. Sen keskittymiskyky on vielä huono ja se väsyy nopeasti opetellessaan uutta. Talven mittaan on tarkoitus saada kontaktiesteetkin kuntoon. Hyppyjen rimoja on nosteltu nyt, yleensä hypellään 40-50cm ja pari yksittäistä hyppyä on tehty jo maksien kisakorkeuksillakin (60cm). Uskallan varovaisesti jo toivoa, että Flo on ensi kesänä valmis kisaradoillekin tätä menoa.

Faunan kanssa päätimme ottaa talven teemaksi "kontaktit kuntoon". Juoksukontaktit hylättiin toimimattomina ja nyt hinkutellaan pysäytyskontakteja urakalla. Saapa nähdä tuleeko toimivaa vai meneekö ensin hermo. Ratatreeninä siis toistaiseksi vain hypäriä, kontaktihommaa erikseen ja lisäksi treenataan lähdössä pysymistä ja lähdöstä lähtemistä varmemmaksi. Fauna on jännäilijä, joka tuppaa hiipimään ekan esteen ohi jos sitä alkaa ahdistamaan ihan mikä tahansa tilanteessa oleva asia. Itsevarmuutta sille tuskin tässä iässä enää saa kasvatettua, mutta ehäk mustavalkoinen toimintamalli luo sille vahvemman käytöksen, jota on helpompi toteuttaa myös jännässä tilanteessa? Ennen se on saanut seistä lähdössä ja monesti vähän ehkä hiiviskellytkin. Nyt linjaus on että Fauna istuu ja pylly pysyy maassa kunnes lähtölupa on annettu. Periaatteessa ihan itsestäänselvä asia esimerkiksi porokoiran kanssa, mutta vinttikoirien kanssa kaikki on aina vähän enemmän... harmaan sävyjä.

Fauna ei ole etsintähommia tänä vuonna tehnyt kuin ihan satunnaisia huvitteluita maastossa ja raunioilla. Jatkossakaan ei ole tarkoitus sen kanssa etsintätreeneihin panostaa, etenkään nyt talvella kun autossa odottelu on muutenkin kylmänaralle koiralle ikävää. Rakennusetsinnästä Fauna on aina tykännyt ihan erityisesti, joten otan sitä kyllä mukaan silloin tällöin etenkin rakennustreeneihin, kun tilaisuus tulee.

flosalarhippa-normal.jpg

Salka jatkaa elämäänsä seurakoirana. Se on muutaman kerran puuhastellut vähän agilitykentällä omaan salkamaiseen tapaansa ja joskus hakutreeneissä käynyt kirmailemassa jonkun tutun ihmisen ja eväspurkin perään. Salkasta on vaikea sanoa nauttiiko se näistä "treeneistä" vai olisiko se mielummin vain maskottina kentän laidalla. Ehkä parasta sen mielestä on lymyillä kevythäkissä syömässä dentastixejä sillä välin kun muut treenaavat.

 

Kaiken treenaamisen jälkeen ajattelin ottaa päikkärit sohvalla. Kannoin tyynyn ja peiton ja ta-DAA! En ehtinyt. Joku muu oli nopeampi valitsemaan paikkansa.

sohvalla-normal.jpg