Kesälomareissun kuvat on edelleen käymättä läpi, mutta ehtiihän tuota sitten pimeinä syysiltoina. Kai? Ne pimeät illat saattavat kyllä kulua myös hallilla tai hakumetsässä, nyt kun pääsen taas auton rattiin ja helpommin treeneihin. Tavoitteet on edelleen aika kunhan puuhastellaan -tasoa, mutta muutaman kuluneen viikon treenitahti näkyy kyllä koirien käytöksessä positiivisena muutoksena. Ei yhtään keskinäistä rähinöintiä, korvat löytyy myös peuranjäljiltä ja muutenkin ollaan kiltisti. Kyllä se vaan niin on, että aktiivinen koira tarvitsee "töitä", pelkkä lenkkeily ei oikein mun laumalle ainakaan riitä.

Postaan tähän sattumanvaraisia kuvia, koska mitään aiheeseen liittyviä räpsyjä ei näköjään ole siirretty kännykästä koneelle. Enkä ikinä jaksa ottaa kameraa mukaan treeneihin. Noniin siis:

Heksu Hiidenportin takametsissä
heksu-hiidenportti.jpg

Pääasiassa on rampattu agilityhallilla opettamasas Heksulle kontaktiesteitä ja vahvistamassa keppejä. Muut on siinä siivellä käyneet vähän hömppäilemässä. Heksu pääsi tuuraajaksi Seppo Savikon treeneihin Sporttikselle ja Flo kävi tuuraamassa oman seuran ohjatuissa treeneissä ulkokentällä. Kiva päästä välillä jonkun muun suunnittelemiin treeneihin valvovan silmän alle. En hakenut yhdellekään koiralle talvikaudelle seuran koulutuspaikkaa, kun oikein sopivia ryhmiä ei ollut tarjolla. Sen sijaan olen kalastellut meille erilaisia tuurausvuoroja usealle eri kouluttajalle. Toivottavasti näistä saadaan vähän buustia omaan vapaatreenaamiseen ja ideoita siitä, mitä pitäisi harjoitella.

Fauna pikkupentuna 11 vuotta sitten. Vähänkö oli söpö!pikku-Fauna.jpg

Kisakalenteriakin on tullut vähän selailtua sillä silmällä. Heksu alkaisi olla valmis hyppyradoille. Loppuvuodesta varmaan agilityradoillekin, kunhan ehditään opettaa sille keinu ja vahvistetaan vielä kontakteja. Päätimme panostaa vauhtiin eikä niinkään varmuuteen (niinpä...) ja opettaa Heksulle juoksukontaktit. Tekniikkana on matto, jolle opetettiin ensin osuma vauhdista ja sitten maton siirto esteelle. A menee nyt 90% oikein ja puomi aloitettiin eilen irrottamalla alastulo ja laittamalla se pöytää vasten nojalleen. Selvästi osasi hakea mattoa/osumaa siinä. Lopuksi tehtiin muutama kerta koko puomi. Ylösmenosta saattaa tulla ongelma kun vauhti kasvaa. Katsotaan nyt miten tämä onnistuu (on sillä jo nyt luotettavammat kontaktit kuin Faunalla tai Katlalla ikinä). Tätikoirat ei varmaankaan enää kisaa, mutta Flon tavoite tälle vuodelle olisi kisata se kolmosiin. Yksi nousunolla puuttuu.

Pinkkis Etelä-Konnevedellä
Minä ihailin taivaalla kaartelevia sääksiä, Pinkkis ilveili nenä vinossa. Normimeininki.salka-ekonnevesi.jpg

Hupihakuporukka on kokoontunut pari kertaa syömään porkkanakakkua ja juoksuttamaan koiria metsässä. Kahden treenikerran innoittamana kävin Sofian kanssa merkkaamassa noin peruskoealueen kokoisen pläntin ja sinne kolme maalimiestä. Heksulla meni 8 minuuttia, että kaikki oli löydetty ja ilmaistu asiaankuuluvasti. Pari pikkujuttua on vielä ennenkuin alan harkita peruskoetta, kuten paikallaolo ja seuraaminen. Ja se, että pressuja ei kuulu kähmiä (käytiin kerran jo yhden maalimiehen verran treenaamassa tätäkin. Vähän me ollaan aikaansaavia.)

Paikkista on tullut treenattua nyt pari kertaa, ilmeisesti agilityn lähtörutiinin opettelu on riittävä harjoitusmuoto, koska Heksu selvästi ymmärtää homman idean. Seuraaminen opetellaan ehkä viikonloppuna, kun olen hulluuksissani ilmoittanut meidän Korrien tottiskurssille. En mä muuten, mutta kun se on Lappalaiskoirat ry:n ja sinne tulee kaikkia hyviä tyyppejä ja kiinnostavia koiria. Kaikki muut on tietysti hirveän hyviä ja käyneet jo kaikenlaisissa kokeissakisoissakissanristiäisissä. Mun koira menee käsimerkistä maahan. En tiedä mitä oikein ajattelin, kun ilmoittauduin kurssille. Tai tiedänpän: "Jos mä nyt ilmoittaudun tänne niin mun on pakko treenata kesällä tottista, jotta ei sitten hävetä." No en treenannut.

Jäljestetty ei olla kertaakaan tänä vuonna. Oliskohan jopa henkilökohtainen ennätys.

Vimpa harrastaa oravankyttäystä ulkotarhassa ja vaatekasoissa nukkumistavimpa-vaatekasassa.jpg

Tätikoirat on tehneet ehkä kaksi kertaa noseworkia kurssin loppumisen jälkeen. Tämä todistaa sen, että en vaan saa treenattua ilman a) sopivaa seuraa b) sovittua aikaa c) jos se ei maksa. Toinen treenikerta päättyi siihen, että Katla nappasi hajun sisältävän huonekalutassun suuhun ja nielaisi sen. Ei ollut enempää tarroja mukana. Kumpikin koira oli kyllä ehtinyt tehdä kolme treeniä (kaksi sisätilaa, yksi ajoneuvo).

Lisäksi mun eukalyptushajupurkkini on pilaantunut ja haisee enää aivan hintsusti ja jollekin ihan muulle kuin pitäisi. Nuuskin sitä tarmokkaasti, mutta se ei todellakaan haise samalta kuin ennen, edes mun mielestä. Koiratkaan ei reagoineet hajuun, joten päädyin heittämään purkin roskiin. Pitänee hankkia uusi. Sitä odotellessa voisi avata kakkosluokan hajupurkin ja opettaa sen koirille. Jos siis saisin kohdat ABC tai jonkun muun aikaansaavuudenpuuskan. Liityin kyllä feissarissa Nosework-harrastajien ryhmään. Ehkä muiden treenikuulumiset herättäisi treenimotivaation? (Tuskin.)

Sienestyskausi on parhaimillaan. Jokainen pissatuskierros hallin viereisessä metsässä tarkoittaa kantarellien ja suppisten väijymistä. Koirat kiittää, koska niille jää enemmän aikaa syödä mustikoita ja puolukoita. Tiesitkö, että jos koira syö neljä tuntia mustikoita metässä, seuraavana päivänä sen kakka on umpimustaa ja haisee käyneelle mustikalle? No nyt tiesit. Ole hyvä.

Katla Petkeljärvellä aamu-uinnistä märkänä ja karvanlähtökaljuna (ei kehtaa postata seisomakuvia)katla-korkias%C3%A4rkk%C3%A4.jpg

Kissat voi hyvin, tai samalla tavalla kuin aina. Arhippa on onnistunut taas jokusen kerran pöllimään koiranraksun tai voileivän murun tai nuollut pöydälle jäänyttä kahvikuppia ja kostoksi yrjönnyt matolle/sohvalle/rappusiin/tms. Ostimme matoille ja huonekaluille tarkoitetun vesipesurihärvelin, sellainen imurin tapaisen keltaisen hirviön. Oli melkein kammottavaa nähdä minkä väristä vettä laite mukelsi meidän alakerran kuramatosta viemäriin. Ei kylläkään mikään ihme, onhan siinä matossa kissanoksennuksen lisäksi puolen vuoden kuratassut, koirien ruokailun jämät ja ties mitä. Pestiin sohvakin. En kerro enempää.

Kissoilla on muuten taas ulkotarha käytetttävissä. Aikoinaan Espoossa asuessa verkotimme niille osan terassista. Kissat tykkäsivät kovasti. Saviolla tämä ei oikein ollut mahdollista, joten melkein yhdeksän vuotta meni pelkän valjastelun merkeissä. Toukokuussa repäisimme ja virittelimme verkkoseinät takapihalle parvekkeen alle. Eihän se iso aitaus ole, ehkä n. 6m2 pinta-alaltaan, mutta mahdollistaa takapihan oven auki pitämisen lämpimällä ja kissat saavat fiilistellä ulkoilmaa. Ehkä vähän yllättäen myös Flopa tykkää käydä terassilla nukkumassa.