Innokkaaksi äitinyt retkeilykeskustelu somessa kirvoitti halun kipaista arki-illan pikaretkelle. Viimeisen pannukahvipurutkin oli vielä keittelemättä. Kohteeksi valikoitui netistä arvottuna eräs laavu Sipoossa. Lyhyt ajomatka ja epämääräiset reittiohjeet ("aja tien päähän ja kävele siitä lammelle") vaikuttivat juuri sopivalta lähteä harhailemaan kiristyvään pakkaseen pilkkopimeään helmikuisena iltana koiralauman kanssa. Olimme myös riehaantuneet kaupassa ostamaan erilaisia vihiksiä eli vihannes-lihiksiä, lihattomia taikinakuoreen leivottuja kasvismössötäytteitä. Eineksiä lievästi ällöävänä epäilin, että vihis voisi olla syömäkelpoista lähinnä nuotiolla käristettynä ja retkimielentilassa, jossa kaikki maistuu aina ah niin paljon paremmalta.
Ihmeellisen nykytekniikan johdattama saavuimme laavulle lyhyen kävelyn jälkeen ja pistimme mukanamme kantamilla klapeilla tulet. Olisi ehkä kannattanut säilyttää puita jossain muualla kuin kylmässä ja kosteassa ulkovarastossa. Seuraava what would Bear Grylls do -hetki iski, kun huomasin jättäneeni mukit kotiin. Lattea lipittävänä cityihmisenä mukana oli toki vesipullon lisäksi pienempi limupullo maidolle, joten pannukahvit saatiin juotua muovipulloista. Ihan ilman Gryllsiä tai McGyveria!
Laavu osoittautui varsin hauskaksi pieneksi suojaksi, joka olisi varmaan varsin kauniilla paikalla, jos olisi nähnyt jotain muutakin kuin otsalampun valokeilan ja vähän kuun kajoa lumihangella. Kaunista oli toki näinkin, tähtikirkkaan taivaan alla ja kimaltavaa lunta katsellen. Vinttikoiria uhkasi jäätyminen tuplatakeista huolimatta, joten kahvit ja vihikset syötyämme lähdimme takaisin autolle. Lieneekö kova pakkanen jäädyttänyt pöllötkin, kun ensimmäinen hapuileva lehtopöllön huutelu kuului vasta kun olimme jo takaisin autolla?
Retken pelastajat: muovipullot ja DIY-sytykkeet [vessapaperihylsy, hesari ja steariini], ToppaPomppa-koirantakit
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.