Sijoituskoirani Tyyne (Sysiväikeen Askja Hämäränotus) oli muutama viikko sitten pari päivää sairaana. Tyyne sai oikein ärhäkän vatsataudin ja meni nopeasti varsin voimattomaan kuntoon. Onneksi Tyynen haltija Sofia oli tilanteen tasalla ja kuskasi pennun ajoissa eläinlääkäriin ja Tyynen vointi alkoi pian kääntyä parempaan. Tätä rajua vatsatautia on nyt ollut kaiken talvea liikkeellä ja myös Halti-veli sairasti samanlaisen episodin jokin aika sitten.
Tyynen eläinlääkärikeikasta oli kuitenkin yksi mukavakin seuraus: eläinlääkäri kertoi, että vaikka kuunteli oikealta ja vasemmalta ja tarkkaan ja kovasti, Tyynellä pikkupentuna kuuluneesta sydämen sivuäänestä ei kuulunut enää jälkeäkään.
Tyyne on ollut reipas, tasapainoinen pentu. Se onkin jo aloittanut työharjoittelun emäntänsä työpaikalla hoitokodin terapiakoirana. Tyyne käy silloin tällöin ilahduttamassa hoitokodin asukkaita ja työntekijöitäkin siinä ohessa. Tyyne harjoittelee samalla eläinavusteisen toimintaterapian juttuja kuten taluttamaan mummoja fleksissä, olemaan silitettävänä ja muuten motivoimaan huonosti liikkuvia ihmisiä kumartelemaan, liikkumaan ja ottamaan kontaktia ulkomaailmaan. Tyyne on pärjännyt työharjoittelussaan niin hyvin, että siitä toivottavasti aikuisena saadaan koulutettua virallinen terapiakoira.
Lisäksi Tyynen kanssa on treenattu tunnistusjälkeä ja hieman muitakin pelastuskoirajuttuja, siis hakua ja rakennusetsintää. Kesäkaudella Tyyne on mukana minun ja Sofian vetämässä treeniryhmässä. Näin kasvattajana ja koiran jalostusoikeuden haltijana on ihanaa, kun pääsen tapaamaan Tyyneä säännöllisesti ja näen sitä erilaisissa tilanteissa ja koulutuksessa. Osaan sitten paremmin miettiä onko se luonteensa puolesta jalostuskelpoinen ja millainen uros sille parhaiten sopisi. Uskoisin kyllä, että jos Tyynen terveys vaan on kunnossa, on parin vuoden päästä luvassa pikku-Tyynejä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.