Vuodenvaihe on kai perinteisesti aika, jolloin blogeissa summataan edellisen vuoden onnistumiset ja listataan alkavan vuoden suunnitelmat ja tavoitteet. Säästän teidät kummaltakin, ainakin pääosin. Vuoden pääasiallinen tavoite on kävellä paljon ja kisata agilityssä enemmän kuin viime vuonna (jolloin taisin kisata kolme kertaa).

Tämä kuva olkoon oppaani kävelyretkillä20140505_122116.jpg

Kumpikin suunnitelma lähti loistavaan alkuun, kun ensin ostin Heksulle ja Flopalle alkuvuodelle liudan agilitytreenejä ja ilmoitin Flopan kisoihin, ja sitten reippailin koirien kanssa yli 20 kilometriä samana päivänä. Sen jälkeen mulla onkin nyt yksi ontuva koira (Kattis, jonka viime keväinen jalkavamma ei kestänyt agitreenejä, epiksiä, hiekkamontturallia ja pitkää lenkkiä), yksi verta vuotava koira (Heksu, jonka anturasta leikkautui irti iso pala lenkillä), yksi selkäänsä oireileva koira (Fauna, joka on ollut jumissa jo pidempään ja jota on juoksutettu hierojalla viikottain), yksi muuten vaan vanha koira (Salka, jolla ikä alkaa saada Pienen Ruskean kiinni) ja sentään  - toistaiseksi - yksi ehjältä vaikuttava koira. Tosin sille Flopalle suunnitellulle (ja maksetulle) kisapäivälle työvuorosuunnittelu ilahdutti minua räimäisemällä ylimääräisen työvuoron siihen. Katsotaan saanko vaihdettua pois. Vuorotyö ja koiraharrastaminen ei ole toimiva yhdistelmä.

Ostin itselleni mielenrauhaa maksamalla Liesjärven kansallispuistoon varaustuvan reilun viikon päähän ajatuksena mennä reippailemaan ja nauttimaan lappalaisten kanssa. Sen jälkeen ne toki kaikki siis rampautuivat, ja kun talvikin vihdoin tuli etelään, ei vinttikoiratkaan taida haluta lähteä pakkaseen mukaan.

Katso, vanha kuva söpöstä pikku-Flopasta!
flora-tammikuu2.jpg

Jo maksetut agilitytreenit eivät onneksi mene ihan hukkaan, koska sain lainaan kaverini porokoiran Rhoon ja beecee-teinin Verson. Ilmeisesti ei pilattu koiria kerralla vielä riittävästi, koska saan lainata niitä uudestaan sunnuntaina. Hullun rajatilacollien kanssa mölliaksan tekeminen oli yllättävän viihdyttävää.

Täytyy vissiin laskea rimaa näiden tavoitteiden suhteen, kun ei tämä kävely ja agility omilla koirilla nyt taida onnistua. Ostin päiväysvanhaa savulammasta ja pilpustin paloiksi ja ilmoitin porokoirille, että olisi noutokapulan pitämisen syytä alkaa maistumaan. Vaikka sitten savulampaalle. Nyt pidän sormet olkapäitä myöten ristissä ja toivon, että Flo pysyy aksakunnossa. Muuten joudun opettamaan senkin noutamaan, ja se on vuori, joka saattaa ylittää mun koirankoulutukselliset kyvyt moninkertaisesti.