Kirjoittelin alkuvuodesta koiranomistamisen sivuilmiöistä ja ilokseni juttu sai hyvän vastaanoton. Suomennettuna ventovieraat ihmiset netin ihmeellisessä maailmassa nauroivat räkäisesti elämälleni hulluna koiranaisena. Vuosien varrella olen oppinut myös nauramaan itselleni, joka onkin tälläisen koiralauman kaitsijana ihan tarpeellinen ominaisuus. Aina välillä kun sattuu ja tapahtuu sellaista, johon mikään aiempi kokemus ei vain voinut valmistaa. Kuten parin päivän takaisin lenkki kotimetsässä, jossa päädyin käydään marjastajanaisen kanssa lyhyen ja ytimekkään, aika yksipuoliseksi jääneen keskustelun:

Anteeksi oota hetki mä väistän ihan kohta, mutta mulla on sisilisko housuissa!

Kaikkien lakien ja säädösten vastaisesti pidän koiriani paljon irti, myös taajamassa ja tuossa läheisessä taajamametsässä. Siellä tulee päivittäin porukkaa vastaan, joten pidän koirani aika tiukasti kurissa ja väistän niiden kanssa aina pois polulta, jotta vastaantulijoiden ei tarvitse kohdata niitä lähietäisyydeltä. Vaikka minä rakastan koiria ja pidän omia kultamussukoitani suloisina ja kiltteinä, tiedostan etteivät kaikki ihmiset pidä koirista ja jotkut pelkäävätkin niitä. Yritän siis vältellä konflikteja olemalla kohtelias ja siirtymällä sivuun ajoissa. Yleensä tämä onnistuu ilman, että joudun ottamaan mitään kontaktia vastaantulijoihin, mutta mitä tehdä jos olet jämähtänyt keskelle polkua, housut auki ja käsi haarovälissä kaivellen, yrittäen epätoivoisesti pyydystää lahkeeseen livahtanutta ja jalkaa ylös kiivennyttä sisiliskonpoikasta?

Rouva ei jäänyt odottamaan, vaan kääntyi kannoillaan ja paineli tiehensä. En tiedä soittiko hän poliisille metsässä hiipparoivasta runkkarista. En usko, että perään huutelu, että mulla ihan oikeasti on täällä sisilisko, emmä muuten housujani näin kaivelisi, olisi auttanut mitään.

Olen nyt muutaman vuorokauden miettinyt, mikä olisi ollut tyylikäs, hillitty ja sellainen ei-niin-hullu-koiranainen-mainen lähestymistapa tilanteeseen, mutta en valitettavasti keksi vähemmän noloa ratkaisua.

Syytän tästä kaikesta kuitenkin sitä sisiliskoa!