perjantai, 13. joulukuu 2019

Rauhallista loppuvuotta kaikille kansoille

....toivottaa Sysiväikeen lauma

Tytöt kävivät läheisellä koirakoululla järjestetyssä koirien joulukuvauksessa. Viiden tuhman pikkutontun saaminen samaan kuvaan oli riittävän haastavaa ilman, että kuvaan yritettiin edes lisäillä mitään lahjapaketteja tai muita koristeita. Anteeksi, neljän tuhman pikkutontun ja yhden Virkamieskoiran, joka tönötti paikoillaan kuin tatti kun kerta käskettiin.

yhteis2025.jpg
Kuva: Studio Muru

maanantai, 14. lokakuu 2019

350 päivää Rouva Bordercollien kanssa

Toisen roska on toisen aarreNuPu.jpg

Fan van de Bordersberg
NUMMI-PUSULA
21.5.2006-14.10.2019

20190103_162242.jpg

Kun unessasi pikkusisko
kuupurrellasi purjehdit
ja aamutähti otsalla
astelet yön laitoja

nummipusula3-06-19.jpg

Sateiset saaret lännen äären
kirsikankukat Japanin
Niin etelä ja pohjoinen
kaikki meitä varten on

lauma1.jpg

Kun yössä yksin vaeltaa
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie on kevyt
kaksin kulkea

53921396_397187394193265_542104948125466

53591747_2127709950661047_13996359537813

33.jpg

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
kun hetken vain sut pitää saan
ja unohtaa

20190306_115320.jpg

Ikuisuus, yksi huokaus vain
Yksi yö kuin koko elämä
Tuoksussasi keväät tuhannet

nummipusula4-06-19.jpg

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

nummipusula-06-19.jpg

Tuli aika lunastaa se kaikkein suurin lupaus ja päästää Rouva Bordercollie paimentamaan tähtiä taivaalle. Saimme melkein kokonaisen vuoden, syksyn ensipakkasista kurkiparvien lähtöön. Ehkä tärkeintä on, että lähtiessään Nummi-Pusula ei ollut enää häkkiin unohdettu yksi monista vaan rakastettu, ainutkertainen ja arvokas juuri omana itsenään.

nummipusula2-06-19.jpg

Aja vaan, Nu-pu. Aja vaan.

sunnuntai, 25. elokuu 2019

Selkämeren kansallispuisto (KP40), Kylmäpihlaja

Vietin elokuussa synttäreitäni sopivasti viikonloppuna ja olin jo keväällä varannut majoituksen Kylmäpihlajan majakkahotellista, joka sijaitsee Selkämeren kansallispuiston alueella. Olin leikilläni sanonut, että siihen mennessä olen käynyt kaikissa muissa Suomen kansallispuistoissa, jotta voin viettää 40-vuotispäiväni 40. kansallispuistossani ja saan samalla "kerättyä koko sarjan" eli vierailtua kaikissa kansallispuistoistamme. Ja kas, kun jännittävien käänteiden jälkeen Perämeren KP tuli nähtyä kesäkuun pohjoisen reissulla ja Itäinen Suomenlahti Ulko-Tammion telttaretkellä, niin suunnitelmani toteutui! Lahjaksi saimme myös upean kesäisen sään kruunaamaan "nelikymppiset".

Laiva Kylmäpihlajalle lähtee Poroholmasta, josta porokoirat löysivät tämän mahtavat Poro-Expressin.

20190824_112622.jpg

Reissuun lähdettiin siis kuitenkin laivalla. Kaunis sää houkutteli taas jäämään kansipaikoille.

20190824_124652.jpg

Lieneekö Kylmäpihlaja saanut nimensä saarella kasvavista pihlajista ja siitä, että kaukana merellä oleva pieni, karu ja tuultenpieksemä saari on varmasti suuren osan vuotta kylmä ja ankea?

20190824_144516.jpg

Meillä oli kylmää vain lähituotanto, Vakka-Suomen panimon olut. Se olikin mukava nautiskella majakkahotellin terassilla auringonpaisteessa.

20190824_132838.jpg

Hotellihuoneita on vain muutama ja ne sijaitsevat majakan tornissa. Meidän huoneemme oli viidennessä kerroksessa ja koirat olivat etukäteen ilmoitettuina tervetulleita mukaan. Ylimmän kerroksen sviittiin niitä ei saanut ottaa, joka vähän harmitti, sillä olisin muuten maksanut ilomielin sviitistä! Koirien mukaantulo tietenkin voitti ja otimme huoneen vähän alempaa.

20190824_141957.jpg

20190824_131336.jpg

Kauniista säästä huolimatta meri tyrskysi, vaikka tuli oli juuri samana päivänä sopivasti laantunut.

20190824_141944.jpg

Kallioilla oli pieniä lammikoita, joissa vilisi vesikirppuja, siiroja ja kolmi- ja kymmenpiikkejä. Vietimme pitkät tovit tuijotellen lammikoiden elämää ja leviä.

20190824_142612.jpg

20190824_142241.jpg

20190824_144956.jpg

Loppukesästä ei tiiroista ollut enää vaaraa ja kalliolla pääsi kuljeksimaan rauhassa. Pesimäaikana varoituskylttiä lienee syytä noudattaa, pesiään puolustava tiirayhdyskunta on pelottava vastustaja.

20190824_185924.jpg

Majakan huipulla on näköalatasanne, jonne saarella vierailevat ihmiset pääsevät ihailemaan maisemia.

20190824_151132.jpg

Tietysti myös hotellissa majoittuvat koirat pääsivät yläilmoihin. Etenkin Heklaa kiinnostu kurkkia kaiteen pleksin yli kaukaisuuteen.

20190824_152904.jpg

Hotellin pieni ravintola on auki sekä omalla veneellä saapuville, laivan mukana saapuville päiväkävijöille että hotellivieraille. Hotelliin kirjautuessa sai huoneen lisäksi oman pöydän ja sovitun päivällisajan.

20190824_170522.jpg

Olin jo varausta tehdessä kysynyt mahdollisuutta saada vegaanista ruokaa. Hotellin ja ravintolan palvelu oli erinomaista ja ystävällistä ja kaikki järjestyi. Saimme oikein maukkaat ateriat jälkiruokineen.

20190824_171133.jpg

Saareen tutustumisen, syömisen ja pienen ruokalevon jälkeen siirryimme rantakallioille viettämään nelikymppisiä. Olimme pakanneet mukaan kylmälaukkuun vähän retkievästä, tietenkin. Kynttilöiden sytyttäminen tuulessa jäi vain haaveeksi, mutta huikea auringonlasku tyrskyävälle merelle korvasi sen moninkertaisesti

20190824_190939.jpg

20190824_210257.jpg

20190824_210317.jpg

20190824_210631.jpg

20190824_214535.jpg

Hyvin nukutun yön jälkeen saimme vegaanisen aamiaisen kaikkine lisukkeineen.

20190825_090531.jpg

Aamulenkiksi kiersimme saaren kolme kertaa. Kylmäpihlaja on vain muutama sata metriä pitkä. Kävimme myös uimassa muiden saarella vierailevien ällistykseksi. Liukkailta rantakallioilta aallokkoon turvallisesti pujahtaminen olikin hieman haasteellinen temppu.

20190825_085454.jpg

20190825_102452.jpg

En ole aina ihan varma ymmärtävätkö nämä koirat miten etuoikeutettuja ne ovat päästessään kaikkiin mahtaviin paikkoihin retkeilemään...

20190825_103854.jpg

Ennenkuin jätimme saarelle hyvästit söimme vielä maukkaan burgerilounaan.

20190825_121433.jpg

Reissukoirat olivat jokseenkin väsyneitä, olivathan ne olleet alkuviikon Sallassa vaeltamassa  ja sieltä kaahasin Suomen poikki ja suoraan viikonloppureissulle Selkämerelle.

20190825_114855.jpg

Emme malttaneet suunnata Poroholmasta suoraan kotia kohti vaan koukkasimme pienelle kävelylle Rauman vanhoihin puutalokortteileihin. Torin laidalta löysimme mainion kahvilan, josta sai aivan liian montaa eri makua vegaanisia jäätelöitä. Yritin hillitä itseni ja maistoin vain neljää eri makua.

20190825_160755.jpg

20190825_163858.jpg

Porokoirat löysivät "Rauman flikan" ja asettuivat poseeraamaan. Ohiajanut auto pysähtyi, ulos syöksyi elegantti vanhempi rouva, joka englannin, italian ja käsien huitomisen sekoituksella pyysi lupaa ottaa kuva koirista patsaan kanssa. Bellissimon, perfecton ja bravon minäkin ymmärsin. Olen täysin samaa mieltä, sekä koirista että viikonlopusta.

Kerttu Horilan veistos "Rauman Flikk"20190826_130125.jpg

sunnuntai, 30. kesäkuu 2019

Kesällä kerran... Ulko-Tammiossa (KP39)

Teimme kesällä yhden yön retken Itäisen Suomenlahden Kansallispuistoon kuuluvaan Ulko-Tammioon. Saarelle pääsee kesäisin liikennöivällä yhteysaluksella Haminan satamasta. Parin tunnin merimatka kauniilla säällä oli mukava aloitus retkelle.

20190630_110737.jpg

Menomatkalla laivalla oli väljää. Kauniin sään houkuttelemina viihdyimme koko matkan ulkokannella katsellen maisemia (ja näköjään myös kännykkää, jonka kuuluvuus oli kohtuullinen myös saaristossa). Laivan salongista sai ostaa virvokkeita ja pientä syötävää. Paluumatkalla laiva oli tupaten täynnä ja päädyimme koirinemme ohjaamoon sisätiloihin.

20190629_114529.jpg

20190629_183540.jpg

Viikonloppuisin Ulko-Tammiossa on myös Metsähallituksen opas. Osallistuimme heti saarelle päästyämme ilmaiseen opastettuun kierrokseen, jonka aikana opas kertoili saaren luonnosta ja historiasta. Ulko-Tammio oli jatkosodassa merkittävä etuvartioasema ja saarella on edelleen nähtävissä monia sodanaikaisia rakenteita. Myöhemmin saarelle on myös palautettu sodanaikaisia tykkejä ja rakennettu sota-ajasta kertovia opastauluja.

20190629_181225.jpg

Metsähallituksen lisäksi Ulko-Tammiossa pitää majaa Rajavartiolaitos, jolla on oma laituri, rakennuksia ja tutka-asema saarella. Rajavartiolaitoksen alue onkin ainoa ulkopuolisilta suljettu alue saarella. Muuten pienehkön saaren kiertää helposti kauttaaltaan muutamassa tunnissa ja noin vuorokauden vierailu saarella riitti sen melko perinpohjaiseen tutkimiseen rauhalliseen tahtiin.

20190629_124119.jpg

20190629_142655.jpg

20190629_155301.jpg

Hyvät eväät, kuuma auringonpaiste, merituuli ja pitkä retkipäivä alkoi uuvuttamaan koiriakin, joten otimme päiväunet saaren eteläisillä rantakallioilla.20190630_224200.jpg

20190629_162055.jpg

20190629_162745.jpg

20190629_164109.jpg

Koirat oli pidettävä kytkettyinä koko ajan, koska saari kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla on erityisen tärkeää noudattaa roskattoman retkeilyn periaatteita, pitää huoli ettei tuhoa luontoa tai häiritse eläimiä tai muita retkeilijöitä. Kuivan kesän takia myös avotuli jätettiin tekemättä metsäpalovaroituksen takia ja ruuanlaittoa varten mukana olikin Trangia.

20190630_224348.jpg

20190630_224429.jpg

20190630_224709.jpg

Illalla tuuli voimistui ja saimme ihailla upeita pilvimuodostelmia ja auringonlaskun värejä merelle.

20190630_224920.jpg

Saarella on kaksi sallittua telttailupaikkaa. Yhteyslaituria lähemmällä paikalla oli muutama muu retkeilijä, joten me tietenkin etsiydyimme kauemmalle telttapaikalle. Saimmekin olla ihan rauhassa. Puut suojasivat pientä aukiota tuulelta hyvin, vaikka teltalta ei ollut kuin vajaa sata metriä rantakallioille pientä polkua pitkin. Karvanlähtöisille koirille oli otettu yöksi fleecepusakat lämmittämään.

20190630_225049.jpg

Hyvin nukutun yön jälkeen nautimme aamukahvit ja pullat rantakallioilla.

20190629_204853.jpg

Elämänsä ensimmäisellä telttaretkellä oleva 13-vuotias Nummi-Pusula tuntui nauttivan kaikesta täysin rinnoin. Ihanaa kun sai olla koko ajan mukana ja lähellä!

20190630_100440.jpg

Heksu löysi Heksunlaskeutumispaikan. Oikeasti kyseessä on helikopterikenttä.

20190630_142620.jpg

Aamupäivä kului leppoisasti uiden, syöden ja kierrellen luontopolkua. Saaren keskiosissa on paikoin pieniä kosteikkoja, joissa kasvaa upeita sammalia.

20190630_120040.jpg

Paluumatka Ulko-Tammiosta Tammioon oli vielä väljää. Aloitimme pienellä nesteytyksellä laivan baarista.

20190630_144108.jpg

Laiva pysähtyi noin tunniksi Tammioon, jossa on kesäaikaan vireä pieni kyläyhteisö. Ehdimme käydä jäätelökioskilla, kiertää kylän, tutustua pieneen saaristolaismuseoon ja hyvin, hyvin pieneen ja somaan kirjastoon ennenkuin oli aika palata laivaan.

20190629_113401.jpg

20190630_164131.jpg

Tammiossa asuu ympärivuotisesti lähinnä joitakin eläkeläisiä, mutta vanha, upeasti säilynyt kalastajakylä on pysynyt kunnossa mökkiläisten ja kesäasukkaiden toimesta. Satuimmekin ilmeisesti sunnuntain kotiinpaluuvuorolle, koska Tammiosta laivaan nousi kymmenittäin ihmisiä ja paluu Haminaan sujui hieman tiiviissä, mutta varsin rattoisassa tunnelmassa jutellen paikallisten ja laivan kapteenin kanssa. Väsähtäneet koirat saivat osakseen paljon ihailua maatessaan hiljaa ja rauhallisina jaloissamme välittämättä ympärillä olevasta hälinästä.

Retkellemme osui lähes täydellinen kesäsää. Saarella oli rauhallista, vaikka olimme kesäkuun lopun ja heinäkuun lomakauden alkamisen sesonkiaikana. Ulko-Tammio on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, joka pääsee parhaiten oikeuksiinsa yön yli reissulla.

torstai, 13. kesäkuu 2019

Perämeren kansallispuisto (KP38), Pensaskari ja Vähä-Huituri

Perämeren syleilyssä lepää rauhallinen ja vähän vierailtu kansallispuisto. Lähinnä kai siksi, että sinne on lähes mahdotonta päästä ilman omaa venettä! Yhteysaluksia ei kulje, venetaksiyrittäjiä alueella ei liiemmin löydy ja ainoat netistä löytyvät tiedot pöyristyttävät hinnoillaan. Olin jo melkein luopunut toivosta, että onnistuisin järjestämään reissun Perämeren kansallispuistoon tälle kesälle, mutta lopulta vain parin päivän varoitusajalla tärppäsi. Venetaksiyrittäjä Pekka Aho vastasi sähköpostikyselyihini ja tarjosi mahdollisuutta hypätä kyytiin Torniosta ja lähteä käymään muutaman tunnin reissun Pensaskariin ja Vähä-Huituriin, jonne hänellä oli muutakin ajoa Metsähallituksen hommissa. Hinta oli varsin kohtuullinen, joten houkuttelin ystäväni Sallan mukaan ja sovimme treffit Tornioon satamaan. Olin ollut muutaman päivän Hammastunturin erämaassa retkeilemässä ja yötä Rovaniemellä mökkimajoituksessa. Siitä oli varsin kohtuullinen ajomatka alkuiltapäiväksi satamaan.


Heksu kuuli huhua, että donitseja olisi tulossa joku jakamaan meidän kanssa. Mutta missään ei näy ketään, ainakaan tuttua!
20190613_122312.jpg

Äänekäs riemu ratkesi kun Salla pysäköi autoni viereen ja takakontista loikkasi Heklan veli Ärjä. Sovittu kyytikin tuli ajallaan, joten puimme koirille pelastusliivit ja itselle aivan liikaa tuulenpitävää vaatetta päälle ja suuntasimme merelle. Alkuviikon nollakeli ja lumisade oli taas muuttunut kesähelteeksi ja peilityynellä merellä oli lähes kuuma jopa nopean moottoriveneen kyydissä.

20190613_135214.jpg

Ensimmäinen käyntikohde oli Pensaskari. Kiersimme koirien kanssa lenkin saaren ympäri vain todetaksemme, että polkuja ei liiemmin ollut ja reitinvalintamme olivat paikoin hieman... ryteikköisiä. Lenkin jälkeen tutustuimme museoituihin rakennuksiin, joihin oppaallamme oli kaikkiin avaimet ja saimmekin mukavan ja asiantuntevan esittelykierroksen.

20190613_135222.jpg

20190613_150044.jpg

20190613_150358.jpg

20190613_135431.jpg

20190613_140130.jpg

20190613_141727.jpg

20190613_143139.jpg

Sää ei olisi voinut olla upeampi! Pensaskarista jatkoimme matkaa Vähä-Huituriin, pienelle hiekkaiselle saarelle, jossa sijaitsee vastikään remontoitu vuokratupa ja erillinen saunarakennus. Tein samantien henkisen muistiinpanon, että tänne haluan joskus tulla yöksi!

20190613_155534.jpg

20190613_162424.jpg

Söimme eväät Vähä-Huiturin hiekkarannalla kaivaen varpaita kuumaan hiekkaan ja katsellen tyyntä Perämerta. Suomen kesä antoi parastaan.

20190613_170132.jpg

Tasapohjainen vene sopi hyvin sekä lautojen että koirien kuljettamiseen. Heklaa vähän jännitti, mutta silti se halusi keikkua keulassa katselemassa maisemia.

20190613_170142.jpg

Loppumatkasta meri tyyntyi täysin ja Heklaakin alkoi nukuttaa pitkä päivä ja jo toista viikkoa kestänyt kesälomareissu.

20190613_170500.jpg

20190613_170511.jpg

Kansallispuistopiste 38 tuntui melkein huijaukselta, koska retki oli niin kovin leppoisa, kävelyä tuli vain pari kilometriä eikä aikaakaan kulunut kuin viitisen tuntia. Toivottavasti pääsen joskus vielä palaamaan tänne.