maanantai, 19. marraskuu 2018

Skeittaavaa teddykarhua tapaamassa

Vein teinikoirat tapaamaan skeittaavaa teddykarhua, eli osallistumaan petotestiin. Testin järjestäjät väittävät, että koiran reaktio tälle konekarhulle on samanlainen kuin oikealle pedolle. En ole itse ihan niin varma asiasta, mutta kaikkea sitä tuleekin huvin ja harrastuksen tai silkan viihdearvon takia tehtyä. Eniten minua kiinnosti nähdä koirieni reaktio pelkkään karhun hajuun. Testin alussa koira saa nuuskia karhunkakkaa ja siitä lähtevää hajujälkeä kohti tuota piiloa, jossa konekarhu on. Ohjaajan tehtävä testin aikana on pitää liina löysällä eikä tehdä mitään muuta.

Flora reagoi voimakkaasti hajuun ja lähti liina kireällä kiskomaan kohti piiloa. Karhun tullessa esiin sain laittaa juoksuksi, koska Flopsan sinkosi rähinällä suoraan kohti nallea.

karhutesti-F1.jpg

Flo haukkui ja hyökkäili, kunnes kauko-ohjattava skeittinalli lopulta perääntyi takaisin piiloonsa.

karhutesti-F2.jpg

Sitten Flo otti jalat alleen ja poistui kentän toiseen laitaan ihmettelemään, että mitähän tässä oikein tapahtui. Oikean karhun kanssa olisi voinut käydä köpelösti, jos ei koiralle niin minulle. Flora käytännössä kävi ensin lietsomassa karhun vihaiseksi ja sitten toi sen suoraan mun syliin ja juoksi sitten itse karkuun. Kiitti Flopa.

Toki vähänkään arempi karhu olisi ottanut ritolat jo Flopan ekasta hyökkäyksestä.

karhutesti-F3.jpg

Heksun elekieli hajulla oli selkeä. Sitä epäilytti, mutta kun Matte vain käveli eteenpäin niin Heksukin jatkoi matkaa hajujälkeä nuuskutellen. Jatkossa varmasti tunnistan nämä eleet ja osaan vaihtaa suuntaa, jos metsässä kulkiessani näen Heksun alkavat nuuskia kummallisen kaula pitkänä ja kroppa vähän normaalia matalampana. Ei se varsinaisesti kyykännyt tai ollut pakemassa, mutta selvästi oli sitä mieltä, että haju merkitsee vaaraa ja olisi ehkä viisaampaa lähteä toiseen suuntaan.

karhutesti-H1.jpg

Heksu huuteli nallelle aikalailla pysyen parin metrin etäisyydellä minusta. Se ei missään vaiheessa ollut lähdössä yhtään karhua kohti, ja olisi ilman mun taustatukea luultavasti luikkinut vähin äänin pois paikalta. Oli aika söpöä miten se pelostaan huolimatta pysyi mun luona luottaen, että Matte hoitaa kyllä kaikki maailman ongelmat.

karhutesti-H2.jpg

karhutesti-H3.jpg

karhutesti-H4.jpg

Huh helpotus, nyt se lähtee pois!

karhutesti-H5.jpg

Heksu saa siis jatkossakin kulkea irti (silloin kun paikka on siihen sopiva ja sallittu), kun se ei todellakaan lähde pedon perään tai aiheuta haittaa sen enempää pedolle kuin itselleen tai minulle. Flopa taas... no se nyt on muutenkin aina hihnassa, koska sen ensi reaktio ihan kaikkeen on hyökkäys ja vasta sen jälkeen mietitään, että mikä sieltä tulikaan vastaan.

Mulla on edelleen omat epäilykseni siitä, luuleeko koirat tuota konekarhua oikeasti ihan aidoksi, eläväksi karhuksi. Hajuun ne tietysti reagoivat samalla tavalla kuin muuallakin saman hajun kohdatessaan, mutta eikö koira oikeasti erota elävää eläintä kauko-ohjattavasta täytetystä lelusta? Haukkuuhan koira luonnetestin kelkkaakin, eikä ne sitäkään oikeaksi pulkkailevaksi ihmiseksi luule. Kummankin mun koirat reaktio konekarhuun oli vieläpä melko samanlainen kuin luonnestestissä kelkalle. Ehkäpä luonnetestin kelkka toimii siis suuntaa-antavana vihjeenä siitä, miten oma koira saattaisi toimia myös petoeläimen tai muun oikean uhan kohdatessaan?

torstai, 15. marraskuu 2018

Pitkästä aikaa paimentamassa

Skotlannin nummien pusuttelijakoira on ollut meillä nyt kolmisen viikkoa, ja tuntuu kuin sen iästä olisi karissut siinä ajassa kolme vuotta. Nimekseen se valitettavasti sai Rouva Nummi-Pusula, mitäs menin kyselemään ehdotuksia kavereiltani. Arkikäytössä Nu-Pu on kylläkin ihan toimiva.

Bordercollie alkoi osoittaa sen verran paljon bordercolliemaisuuksia, että päätin antaa sille mahdollisuuden kokeilla sisäsyntyisiä halujaan lampailla. Varasin treenivuoron Heklalle ja Nu-Pulle Seutulasta. Sateisen syksyn jäljiltä isompi kenttä oli melkoista kuralillua, joten treeni pidettiin pienemmässä aidassa. Tämä ratkaisu osoittautui sikäli hyväksi, että siinä pystyi tekemään Heksulle mielekkäitä tehtäviä, kuten viemään lampaat vajaan, ottamaan ne sieltä pois, kuljettamaan kapeaa ränniä pitkin aukoen ja sulkien portteja jne. Heksu toimii niin paljon paremmin kun sillä on selvä tehtävä. Pelkkää aitauksessa ympäriinsä pyörimistä pyöriminen sen vuoksi se ei oikein tunnu käsittävän, ja lähinnä vain seisoo tuijottamassa epäuskoisena.

Heksun treeneistä ei tullut kuvia, joten tässä yksi Heksu ja kurapelto

20181114_100937.jpg

Nummi-Pusulalla meni noin kymmenen sekuntia ymmärtää, että se on löytänyt elämänsä tarkoituksen. Sen jälkeen se vain halusi tuijottaa lampaita, pysäyttää ne, ja juosta isoja kaaria niiden ympärillä.

20181114_195908.jpg

Vaikka meillä ei ole ainuttakaan opetettua käskyä tai mitään yhteistä kieltä, pystyin päästämään sollien irti ja se pääasiassa piti oikein kiltisti välimatkaa eikä härkkinyt lampaita.

20181114_190554.jpg

Vähän meillä oli suunnat hakusessa. Varmaan pitäisi kouluttaa jonkinlainen stoppi ja suuntakäskyt.

20181114_110048.jpg

Saisinko tätä lisää, kiitos?20181114_103748.jpg

Lupasin, että paimennuksesta tulee Nummi-Pusulan uusi harrastus ja yritän saada järkättyä sille treenit aina parin viikon välein. Mitäpä sitä ei koiran ilahduttamiseksi tekisi!

sunnuntai, 11. marraskuu 2018

Lappalaisten superpäivä

Tiukan työrupeaman ja parin yövuoron jälkeen lappasin autoni täyteen kaikenlaista tavaraa ja suuntasin kohti Kuopiota. Takaokontissa mukana matkustivat Katla, Hekla ja Malla-Kaarnikka. Alunperin olin ajatellut ottaa mukaan myös Tyynen, mutta sen juoksuaika jatkui vielä sen verran selkeänä, että päätin helpottaa etenkin kimppamökkeilyä enkä sekoittaa uroskoiran päätä ihanilla sulotuoksuilla. Majoituksena oli siis jo aiemmin hyväksi havaittu Rauhalahti ja sen lomahuvila, ja seurana Salla porokoiriensa kanssa.

Salla toi Malla-Kaarnikalle tuliaisena porokoirille vähän liian pienen pehmopedin. Malla-Kaarnikka hyväksyi tarjouksen välittömästi ja valmistautui lauantain treenisessioon lepuuttamalla sillä välin kun me harrastimme punaviiniä ja perunalastuja.

20181110_003154.jpg

Lauantai valkeni räntäsateen ja kylmän viiman merkeissä. Huono sää ei haitannut, koska Lappalaisten superpäivää vietettiin uudessa koiratreenihallissa Koiramekassa, joka osoittautui jokaisen koiraharrastajan unelmapaikaksi. 4000m2 treenikenttiä eri lajeja varten, kivasti sisustettuja hengailutiloja, kahvila, pieni varuste- ja ruokamyymälä, siistiä ja lämmintä!

Hengailutilaa20181110_105022.jpg

Agilitykenttää ja taustalla näkyy kahvila20181110_095730.jpg

Treenipäivän idea lähti muutama kuukausi sitten somessa käydystä keskustelusta, kun porokoiraharrastaja Hertta linkitti Koiramekan esittelysivun ja minä innostuin, että tuonne pitää päästä joskus treenaamaan! Ehdotin, että Hertta voisi järkätä lappalaiskoirille treenit sinne ja siitähän se sitten lähti... Pari muuta innokasta savolaista lähti tuumasta toimeen ja lopputuloksena oli koko päivä (klo 9-18) treenejä yhteensä noin 130 treenin verran, seitsemässä eri lajissa (agility, toko, rallytoko, koiratanssi, nosework, dobo, näyttelytreeni), useampi eri ryhmä pyörimässä. Kaikki treenipaikat meni hetkessä täyteen lappalaiskoirille. Rotujärjestömme Lappalaiskoirat ry vieläpä avusti rahallisesti tapahtumaa, joten treenihinnat jäivät varsin maltillisiksi, vaikka osa kouluttajat oli ammattilaisia ja vuorkatut tilat melkoisen hulppeat.

20181110_095442.jpg

Omille koirilleni onnistuin saamaan treenipaikkoja neljään eri lajiin, joten ohjelmassa oli Heklalle agilityä ja doboa, Katlalle rally-tokoa ja noseworkia ja Malla-Kaarnikalle koiratanssia ja doboa. Itse olin ainakin ihan poikki päivän jälkeen, kun treenien välissä juoksin verkkaamassa, jäähdyttelemässä, pissattamassa, juottamassa ja vaihtamassa koiria. Halliin sai sisälle häkin, joten osan aikaa koirat odottivat autossa takit päällä, osan aikaa kevythäkissä sisällä ja osan aikaa hengailivat mukana narun päässä tai olivat treenaamassa. Malla-Kaarnikkakin kuin vanha tekijä kaikessa hulinassa muiden koirakoiden seassa, ihan kuin olisi koko ikänsä tottunut käymään erilaisissa koiratapahtumissa! Onneksi aikataulussa oli mun treenien välissä parin tunnin tauko, niin ehdin käyttää koiria vähän ulkona rauhassa ja syödä kahvilasta ostamaani salaattia ja mukanani olleita eväitä ja tietysti kumota valtavan kahvin univelkahorteeni korjaamiseksi.

20181110_152459.jpg

Aloitin päivän Katlan nosework-treenillä, jonka vetäjänä toimi tiloissa majaansa pitävän Houndy-koirapalveluiden Anita Pesola. Muut ryhmän koirat olivat aivan aloittelijoita ja vasta tutustumassa lajiin. Katla sai tehdä kaksi harjoitusta: ensin häiriötreeni, jossa oli oikean hajun lisäksi kaksi häiriöhajua (kaneli, kuivattu maksa) ja sitten sisätilaetsinnän. Häiriötreenin ensimmäinen toisto meni hyvin, mutta sitten nousi kierrokset kaakkoon ja alkoi härvääminen ja ruokapurkin tarmokas ilmaisu. Olisin osannut kertoa ihan kokeilemattakin, että näinhän siinä tapahtuu... Treenistä jäi kuitenkin kipinä tehdä vastaavia harjoituksia myös kotona.

Sisätilaetsinnässä oli alueella kaksi piiloa, toinen helpompi ja toinen vaikeampi, ns. kakkosluokan tasoinen maapiilo lattiamaton ja lattialistan välissä. Katla selvitti alue-etsinnän helposti ja ilmaisi nätisti kummankin piilon.

Osa sisätilaetsinnän alueesta20181110_101836.jpg

Nosettelun jälkeen oli 1,5h agilityä Heklan kanssa. Teimme treenin kahdessa erässä, ja ehdimme siinä ajassa koko (muistaakseni) 32 esteen radan ja erilaisten kuvioiden hiomista. Heklan kanssa on hauska mennä aksaa, kun se yrittää parhaansa ja pinkoo minkä kerkiää, mutta ei ole liian nopea mun epätoivoiselle köpöttelylleni.

20181110_101630.jpg

Iltapäivällä Kattis jatkoi rally-tokolla. Teimme voittajaluokan radan, vaikka Kattis ei ole ikinä seurannut oikealla puolella ja suurin osa kylteistä oli meille ihan uusia. Nakkia heilutellen Katlan mielestä kaikki oli ihan jees, ja oikeallakin pystyi kävelemään jotakuinkin "seuruumaisesti".

Lapinporokoiramuorit Taimi ja Katla virittäytymässä rallytreeneihin20181110_132742.jpg

Rallyn jälkeen Heksu pääsi doboilemaan, joka oli Heksun mielestä valtavan hauskaa. Sisälsihän se paljon makupaloja ja tasapainotyynyn ja fitbonen päällä keikkumista. Monia näistä jumppaliikkeistä olisi helppo tehdä kotonakin, ja mun pitäisi ehdottomasti olla aikaansaavampi ja jumpata koiriani kotona säännöllisesti. Laiskuus vaan useimmiten iskee eikä yksin saa aikaiseksi. Näin ryhmässä jumppaaminenkin oli hauskempaa!

Päivän lopuksi Malla-Kaarnikka pääsi ensin koiratanssitreeneihin tutustumaan lajin ideaan, ihmetteli vähän erilaisia rekvisiittoja kuten sauvaa (jonka yli voisi hyppiä, ympäri pyöriä tms), tötsää, erilaisia laatikoita ja tätä pientä rahia, joka oli Malluaisen mielestä oikein mukava istuskelupaikka.

20181110_214654.jpg

Treenasimme uutena juttuna mun jalkojen ympäri pujottelua ja jalkojen väliin tulemista ja siinä kävelemistä samaan tahtiin eteenpäin ja taaksepäin. Aika hyvin koiralta, joka meille tullessaan vajaa kaksi vuotta sitten pelkäsi kuollakseen ihmisen jalkoja ja sinkosi karkuun kun sohvalla istuessani heilautin jalkaani varomattomasti!

Koiratanssin jälkeen oli vielä Malluaisen dobo. Otimme aika kevyesti ja lintsailimme osan liikkeistä, olihan Möllikkä jo pyörinyt, hyörinyt ja kiipeillyt tanssitreeneissä. Malluaisen mielestä Fitbonea pystyi hyvin käyttämään myös mummokoirien tuolijumppaan.

20181110_205507.jpg

Iso kiitos superpäivän järjestäjille! Oli hauskaa päästä treenaamaan koko päiväksi, nähdä paljon tuttuja ihmisiä ja koiria, sekä tietysti myös vieraita lappalaiskoiria harrastamassa ja treenien lomassa jutella mukavia. Toivottavasti tästä muodostuu jokavuotinen perinne!

Treenien jälkeen teimme suuntasimme takaisin Rauhalahteen ja loppuilta menikin syöden ja sohvalle uuvahtaneina. Eipä koiratkaan vaikuttaneet kovin innokkailta enää muuhun kuin enintään kerjäämään maistiaisia sipsipusseista ja saamaan vähän rapsutuksia sohvalla.

Salla teki salaattia, joka sisälsi sulkaalevyn ja voisilmäpullia20181110_193518.jpg

Ystävämme Bernard oli myös kutsuttu - tietenkin20181110_213644.jpg

Olimme sopineet sunnuntaille pienet hakutreenit, kun kerta Kuopioon asti treenaamaan oli tultu. Suoriuduimme siis melkein aikataulussa aamupäivällä Siilinjärven puolelle tapaamaan paria palveluskoiraharrastajaa ja juoksuttamaan koiria metsässä etsimässä ihmisiä. Ensimmäistä kertaa ties miten moneen viikkoon ei satanut vettä eikä ollut sankkaa sumua, joten sääkin (tavallaan) suosi. Totesimmekin, että hakutreenit on kyllä paras tapa viettää sunnuntaita! Aivot narikkaan -Katlalla ei ollut pienintäkään muistikuvaa pk-hausta, vaan se hillui sinne tänne, jäljesteli ja toki myös löysi maalimiehet ja haukkui railakkaasti. Eihän se olekaan moneen vuoteen tehnyt pk-hakua, joten eipä juuri muuta voinut odottaakaan. Olin vain onnellinen kun näin miten iloinen se oli päästessään puuhastelemaan maastoon. Heksu teki pari suoraa pistoa ja oli ratketa liitoksistaan, koska oli niin hauskaa!

Treenien jälkeen ajelin Haminaan isänpäiväkahveille ja nukkumaan. Onneksi maanantaina oli töihinmeno vasta yövuoroon.

sunnuntai, 4. marraskuu 2018

Mielen kuvausta

Ärjä (Krafla Hiidenhukka) kävi tänään Smartdog -testissä. Ärjä ratkaisi mahdottoman tehtävän, oppi loogista päättelyä, osasi seurata eleitä ja muisti erinomaisesti ja suoritti impulsiivisuustestin virheettömästi. Ärjä selvitti siis testin paljon paremmin kuin äitinsä Katla, joka ei varsinaisesti ole penaalin terävin kynä. Myös sisko Hekla on testattu, ja se loisti eleiden seuraamisessa, mutta muuten oli aika keskivertokoira.

Nila (Tähtien Soturi) kävi tänään MH-kuvauksessa. Nila on suurien tunteiden mies: se reagoi voimakkaasti, kuormittui selkeästi, mutta palautui nopeasti ja saa nyt koiranetiin merkinnän "MH-kuvaus suoritettu". Nilakin on suorittanut Smartdog-testin. Yritän joskus ehtiä tekemään ihan oman postauksensa näistä smartdog-testeistä!

Kotimatkalla Nila kävi kylässä. Nila on sen verran vauhdikas kaveri, että kuvaaja ei pysynyt sen perässä.

Heksu ja Nilaheksu%20nila.jpg

sunnuntai, 4. marraskuu 2018

Rouva Bordercollie

Kaksitoista vuotta sitten Belgiassa syntyi bordercolliepentue. Ihan tavallinen, englantilaisista työkoiralinjoista. Koiria, joiden elämäntehtävä on tehdä työtä, päivästä toiseen, tyytyen vähään kunhan vain saavat juosta ja tehdä työtä ihmiselleen.

bordercollie2.jpg

Niin ei kuitenkaan käynyt. Pentu myytiin toiseen kenneliin, jossa sitä pidettiin kymmenien koirien keskellä häkissä. Sitten koiralla kävi tuuri! Se ostettiin Suomeen, pieneen kotikenneliin, jossa koiria oli vain muutama, omistaja oli harrastanut koirineen monenlaista ja teki pentueen silloin tällöin. Juuri niihin aikoihin jotakin kuitenkin tapahtui ihmisen elämässä. Koirat jäivät ulos häkkeihin. Pentueita syntyi yhä enemmän, pentuja jäi asumaan samoihin häkkeihin, sisälle taloon, pentuja syntyi taas enemmän... Harrastukset olivat jääneet jo vuosia sitten. Lenkitkin jäivät. Elämä oli ulkohäkki ja pentue kerran vuodessa. Vuodesta toiseen, yhteensä ainakin kahdeksan pentueen ja kymmenen vuoden ajan.

bordercollie1.jpg

Moni puuttui tilanteeseen. Puhui omistajalle. Teki eläinsuojeluilmoituksen toisensa perään, monta kertaa, vuodesta toiseen. Ainakin seitsemän vuoden ajan tehtiin ilmoitus toisensa jälkeen, kennelneuvoja kävi, valvontaeläinlääkäri vieraili. Syntyi pentuja. Koirat pysyivät häkeissään.

Kaksi viikkoa sitten joku tuli ja avasi häkin oven, kutsui luokseen kuraista ja paskaista maata pitkin alistuneena ja pelokkaana ryömivän vanhan nartun, kantoi sen autoon ja vei pois. Silitti lempeästi ja lupasi: et enää ikinä palaa häkkiin.

bordercollie3.jpg

Rouva Bordercollie ei ole terve eikä nuori, se ei ole soma pentu tai kiltti ja valmiiksi koulutettu aikuinen koira. Se on vanha, sairas, kaikkeen tottumaton ja täysin kouluttamaton. Se pissaa sisälle, sotkeutuu hihnaansa, kyyristelee ihmisen edessä ja kompastelee omiin jalkoihinsa. Ei sillä varmaan kovinkaan montaa kuukautta ole enää jäljellä, mutta minä lupaan sille: et enää ikinä palaa häkkiin. Ja vaikka sillä ei ole yhtään hyvää syytä luottaa, se liekuttaa häntäänsä, ryömii lähemmäs, painautuu kiinni käteen ja sen silmät loistavat, sillä nyt sillä on ihminen, joka näkee sen ja huomaa, miten paljon se on aina halunnut vain juosta ja tehdä työtä ihmiselleen.

Fan van de Bordersberg (s.21.5.2006)

bordercollie4.jpg