keskiviikko, 22. elokuu 2018

Terppatarkkeja, tuloksia ja treenejä

Hellekesä on mennyt aika laiskotellessa, kun näissä kolmenkympin tienoolla keikkuvissa lämpötiloissa ei hirveästi ole voinut lenkkeillä tai treenatakaan. Blogin päivittämisen sijasta olen nauttinut hellekeleistä pihalla varjossa lojuen. Ihanaa kun kerrankin Suomessa on lämmin!

Kattis toimii Hesarinjakajana matkalla postilaatikolta kotiovellekattis-hesarinjakaja.jpg

Lappalaiskoirat ry:n "Vuoden koira 2017" pistelaskussa edustivat Ärjä (Krafla Hiidenhukka) pokkaamalla 3. sijan palveluskoirista ja Halti (Katla Hallanhalli) kiri hienosti neljänneksi agilitykoirien pistelaskussa. Tulokset julkistettiin helmikuussa yhdistyksen vuosikokouksessa.

Pihatöitä +30C lämpötilassa. Nämä talkoolaiset ottaa aika rennosti20180713_155600.jpg

Huhtikuussa Halti eli Katla Hallanhalli kävi porokoirakerhon paimennustaipumustestissä saaden tulokseksi "suositellaan testattavaksi uudelleen". Näkemäni videon perusteella Haltilla oli ihan hyvä ajatus hommassa ja järki mukana, joten paimennusominaisuuksia näyttäisi sillekin periytyneen.

Kesäkuussa kasvateistani Hekla Huuranhaltia ja Krafla Hiidenhukka kävivät uusimassa silmä- ja polvitarkit, kumpikin sai tulokseksi terve kaikesta.

Heks-parkour1.jpg

Samainen Hiidenhukka eli Ärjä vieraili myös sekä toukokuun alussa että kesäkuun puolivälissä meillä osallistuen Lappalaiskoirat ry:n järjestämiin jälkikoulutuksiin. Toukokuussa olimme pellolla ja kesäkuussa metsässä. Mun koirista Hekla pääsi varsinaiseksi kurssilaiseksi, mummokoirat Katla ja Malla-Kaarnikka hengaili kurssimaskotteina ja teki siinä ohessa vähän mielenvirkistykseksi jälkitreeniä. Malla-Kaarnikka ensimmäistä kertaa elämässään!

Peltojälkikurssin kuvat on ottanut Mari Höök ja Petri Hallberg

Tästä se lähtee, Heksun eka peltojälkiA26A0803.jpg

Ei meistä ehkä erikoisjälkikoirakkoa tule kuitenkaanA26A0958.jpg

Ärjä jäljestää, kouluttaja Virpi Laamanen tarkkailee vierestäA26A0812.jpg

Hyödynsimme Sallan kanssa käyttämättä jäävää peltotilaa tehden eläkeläisille Katlalle ja Virnalle myös jäljet. Kummallakin oli enemmän intoa kuin järkeä touhussa.

A26A0888.jpg

Parasta näissä lappalaiskoiraporukoiden koulutuksissa on aina tavata mukavia ihmisiä ja nähdä erilaisia ja eri koulutusvaiheessa olevia lappalaiskoiria hommissa. Tämä kuva taisi jäädä myös viimeiseksi uskollisen Kengun koirareissukuvaksi, koska pari kuukautta myöhemmin Kengu lähti romuttamolle ja perheeseen liittyi kaasulla kulkeva Passat kulkuvälineeksi. Kengu palvelikin hyvin ne neljätoista vuotta, jotka se mulla oli, kulkien varmaan parikymmentä kertaa Suomen päästä päähän ja laidalta toiselle. Ihan jokunen yökin tuli tuossa koirankopissa nukuttua.

A26A0929.jpg

Elokuussa supermies Ärjä korkkasi pelastuskoirakokeet suorittamalla erinomaisella arvosanalla haun peruskokeen ohjaajansa Sallan kanssa. Onnittelut!

Varmasti unohdin nyt jotain tältä tuloslistalta, mutta lisäilen kun huomaan puutteita. Lähinnä itselleni näitä olen kerännyt tänne talteen.

Parkour-Heksu valloillaan perjantai-illassa
Heks-parkour2.jpg

Heinäkuussa vietimme pari viikkoa lomaa ja hellettä uhmaten kävimme neljän koiran kanssa hakemassa uuden kansallispuistopinnan viettäen yön Puurijärvi-Isosuon puiston ainoalla telttapaikalla. Samalla reissulla kävimme myös Yyterissä ja pari yötä Seitsemisessä. Malla-Kaarikka jäi kaverilleni hoitoon, koska se selvästi kärsii kuumuudesta enkä halunnut ottaa sen kanssa riskiä lämpöhalvauksesta. Seitsemisessä kiersimme Virkatie-nimisen noin 26km pitkän rengasreitin. Helteen takia kymmenen kilometrin päivämatka oli enemmän kuin riittävästi. Pidimme parin kilsan välein jäähdyttely- ja juomataukoja koirille, sekä uitimme niitä kaikissa kohdalle osuvissa järvissä.

Kattis oppi uuden taidon eli "hyppäämään" laiturilta uimaan. Ehkä lähinnä molskahtamaan kuin Pullervo kiveltä

En muista että olisin ikinä ennen nukkunut Suomessa teltassa pelkässä t-paidassa, ulkoteltan ovien ollessa kokonaan auki eli käytännössä pelkällä hyttysverkolla (sisäteltalla), ja silti oli kuuma!

20180717_210807.jpg

Nuubialainen prinsessamme Fauna viihtyy paremmin sohvalla kuin telttaretkilläfauna-hain%20kanssa.jpg

Hellekelejen uhmaamista on olleet myös jälkitreenit aamuvarhaisella tai iltamyöhällä. Mitään suurempaa tavoitetta jäljestämisessä ei tällä hetkellä ole, mutta se on mukavaa virikettä koirille ja Hanna porokoirien Raipen ja Hemmon kanssa on hauskaa seuraa käydä treenaamassa. Rakkaan Katlan 11-vuotissynttäreitäkin vietimme tehden taajamajälkeä Mäntsälän keskustassa puoliltaöin. Saimme vähän kummallisia katseita kuntosalilta tulevilta sporttihulluilta, koska söimme prinsessakakkua parkkiruudussa piknikhuovan päällä odottaessamme jälkien vanhenemista.

Kattis taajamajäljellä joskus puolenyön jälkeen, ihan ei valo riitä kännykällä kuvaamiseenkattis-jaljestaa.jpg

Synttäreitä juhlittiin viemällä porokoirat ravintolaan. Ne saivat jakaa kokonaisen hampurilaisen normaaleiden pienten makupalojen sijasta. Joskus elämässä täytyy olla vähän extraa.

Kattis-syntt%C3%A4rit.jpg

Heksu on aksaillut Robinin kanssa ja muut koirat tehneet vähän tokoa tai sen tapaista. Kattis on uutena asiana harjoitellut seuraamista vasemmalle ja peruuttaen.

 

sunnuntai, 22. heinäkuu 2018

Kesäloma kuvina

Heinäkuussa oli kaksi viikkoa lomaa. Se meni pihatöissä, koirien kanssa puuhaillessa ja käyden retkeilemässä.

Hoitokoira Voima lähti kotiinsa loman alkaessa20180701_214020.jpg

Kesäyö kotikadulta kuvattuna20180703_220124.jpg

Kävin kaverini kanssa kiertämässä Kukuljärven Ruotsinpyhtäällä20180706_172531.jpg

Kesällä kuuluu syödä jätskiä20180707_133013.jpg

Hengailua puistossa
20180707_133631.jpg

Parkourkoira
20180707_143057.jpg

Aina ei jaksa tehdä itse ruokaa20180707_190258.jpg

Kavereiden kanssa hiekkamontulla20180708_192519.jpg

Myöhäisilta kotona20180708_232438.jpg

Lisää jätskinsyöntiä, tällä kertaa Loviisassa20180709_132723.jpg

Tärkein syy opettaa koirille paikallaolo on jotta niistä voi ottaa kuvia reissuokohteissa20180709_134558.jpg

Lisää hiekkamonttuhupia20180709_170306.jpg

Omassa rannassa Haminassa20180710_131210.jpg

20180710_184144.jpg

Treenihallin jälkeen on kiva käydä metsälenkillä20180711_124943.jpg

En tainnut syödä kotona sisällä kertaakaan koko heinäkuussa. Nuo sipsit on "perunasalaatti"20180712_141502.jpg

20180712_145646.jpg

Flora Keravan graffittikontin edessä20180713_120301.jpg

Kasvattini Tyyne (Askja Hämäränotus)20180714_153439.jpg

sunnuntai, 22. heinäkuu 2018

Puurijärvi-Isosuo (KP 37), Yyteri ja Seitseminen

Heinäkuun lomalla ehdimme tehdä pienen kolmen yön retken. Suunnaksi valittiin vielä käymättä ollut kansallispuisto, Puurijärvi ja Isosuo. Se on pieni puisto, jonka pisin reitti on vain muutaman kilometrin, eikä se oikein ikinä ole osunut minkään matkamme varrelle sopivasti. Tavoitteemme käydä kaikissa Suomen kansallispuistoissa jäljellä on enää muutama merellä sijaitseva puisto sekä tämä piskuinen paikka.

Lähdimme liikkeelle puoliltapäivin (nauttien ilmastoidusta autosta) ja kurvasimme ensin Robinin entisen työkaverin mökille kahvittelemaan ja uittamaan porokoiria. Parin tunnin jälkeen matka jatkui kohti Isojärveä, jossa olimme kuuden maissa. Sää oli edelleen kuuma ja auringossa melkein tuskainen. Onneksi matka parkkipaikalta puiston ainoalle leiripaikalle oli vain pari kilometriä ja pääosin puiden varjostamaa pientä hiekkatietä. Parkkipaikan reunassa olevaan huussiin oli ampiaiset tehneet pesän. Onnistuin suututtamaan ne pahanpäiväisesti, mutta minä ja koirat vältyimme pistoilta. Sen sijaan hässäkkään täysin viaton Robin sai useamman osuman kiukkuisten ampiaisten toimesta.

Ensin kiipesimme näkötorniin katselemaan ruovikkoista Puurijärveä

20180715_184801.jpg

Nuoret koirat tulivat mukaan torniin, Kattis ja Fauna jäivät alas rinkkavahdeiksi.

Heksu kurkki kaiteen raosta näkymiä innokkaasti20180715_184919.jpg

Hieman ankea leiripaikka oli Ala-Kauvatsanjoen rannalla. Rannalla oli laituri, jossa istuskelimme iltaa kuunnellen jossain kauempana möliseviä lehmiä ja pusikossa sirkuttavia pikkulintuja. Puiston opasteissakin mainittu suohaukka teki näyttävän ohilennon.

20180715_211603.jpg

Heklaa kiinnosti joen pinnalla uiskentelevat vesikirput loputtomasti20180715_213534.jpg

Keskikesällä auringonlaskua joutuu odottamaan lähelle puoltayötä, mutta mihinpä sitä olisi ollut kiire lämpimässä kesäillassa, kun ei hyttysiäkään laiturilla ollut mainittavasti.

20180715_214110.jpg

Meidän ihana kahden hengen Fjellun View -teltta on ihan mainio kahdelle hengelle, mutta kun siihen lisätään viisi koiraa, on tunnelma vähintäänkin tiivis. Onneksi nämä ovat sopuisaa porukkaa ja yhtenä kasana nukkuminen sopii meille kaikille.

20180715_224454.jpg

Seuraavana aamuna pakkasimme leirin ja kävelimme kiertämään Isosuon pitkospolkureittiä. Hiekkatiellä pieni kyy luikerteli suoraan edestämme. Jo yhdeksän maissa oli niin kuuma, että parin kilometrin reitillä oli pakko pitää koirien juottotauko ja jäähdytellä hetki pienin metsikön varjossa.

20180716_111100.jpg

Isosuo on nimensä mukaisesti iso suo. Auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta parin kuukauden kuivan kauden jälkeen ei suolla juurikaan ollut muuta nähtävää kuin satunnainen pieni perhonen ja kuivunutta kasvillisuutta.

Suuntasimme luoteeseen ja kohti Yyterin hiekkarantoja. Yritimme selvittää netin opaskartoista miten pääsisimme helpoiten Selkämeren kansallispuiston reuna-alueelle, mutta lopulta emme ole varmoja olimmeko kansallispuiston puolella missään vaiheessa. Samapa tuo. Uimarannalla oli ihmisiä tuhansittain, kaikki lähitienoot olivat täynnä pysäköityjä autoja. Löysimme parkkipaikan vähän kauempaa ja lähdimme metsäpolkuja pitkin kohti dyynialueen laitamia.

20180716_141859.jpg

Varsinaiselle uimarannalle ei koirien kanssa ole tietenkään mitään asiaa. Onneksi kauempaa löytyi alue, jossa ei ollut juuri ketään, vain pari koiranuittajaa ja leijalautailijaa. Varsinaiselle koirarannalle irrallaan juoksevien koirien sekaan ei Floran kanssa voi mennä, se kun ei siedä luokseen tulevaa vierasta koiraa hetkeäkään. Merituuli vilvoitti mukavasti ja koirat kahlasivat ja lopulta uivat kaikki meressä.

20180716_142240.jpg

Sinilevää näkyi paikallaan olevassa vedessä hieman, samoin syvemmällä jossa kävin uimassa ilman koiria. Pientä riskipeliä päästää koiria tai lapsia meriveteen näin pahana sinileväkesänä!

20180716_145816.jpg

Flora huutaa kaukaisuudessa kiitäville leijalautailijoille20180716_151118.jpg

Rentoilimme rannalla aikamme ja palasimme sitten kauniin mäntymetsän poikki takaisin autolle, suunnaten nokan kohti Seitsemistä. Pysäköimme puiston pohjoislaitaan, Luontokeskuksen parkkipaikalle, ja lähdimme siitä tallustelemaan viilenevässä illassa kohti Koverolampea. Autolta lähtiessä lämpömittari näytti edelleen +28C ja kello oli yli seitsemän illalla.

20180716_202114.jpg

Ihana pilvi, tule tänne ja varjosta!20180716_202135.jpg

Koverolla oli muitakin telttailijoita, mutta löysimme sopivan paikan pystyttää majoitus ja ruokkia koirat ja ihmiset. Etelän kansallispuistot ja retkeilyalueet ovat loma-aikana ja näin kauniilla kelillä vähän turhan ruuhkaisia, mutta niin kauan kun retkeilijät osaavat nauttia luonnosta meluamatta turhaa ja sotkematta, niin kyllä kaikki metsään mahtuvat.

20180716_225617.jpg

Aamupalalla söimme viimeiset tuoreet eli herkkusienet ja fetajuuston näkkileivän päällä. Näissä lämpötiloissa ei mikään säily kovinkaan hyvin.

20180717_104606.jpg

Reippaita retkikoiria uuvuttaa tämä lämpötila. Vaikka koirat ovat hyvin koulutettuja ja tottelevat, pidän ne kansallispuistoissa aina kytkettyinä. Lyhyt poikkeus on enintään valokuvan ottaminen tai kun päästän koiran käymään uimassa. Toivoisin, että kaikki muutkin koirien kanssa retkeilevät noudattaisivat yksinkertaisia sääntöjä ja huolehtisivat, etteivät koirat häiritse muita kulkijoita sen enempää kuin luontoakaan, jotta koirat jatkossakin ovat sallittuja Suomen upeissa retkeilykohteissa.

20180717_114114.jpg

Kävimme tutustumassa Koveron perinnetilaan, josta saimme myös juomakelpoista vettä täydentämään varastojamme. Vettä kului ihan älyttömiä määriä helteessä kahden ihmisen ja neljän koiran kanssa! Oli meillä toki mukana myös vedensuodatin ja puhdistustabletit, jotta voimme ottaa vettä myös järvistä tarvittaessa.

Perinnetilan pihalla muutama lapsi ja lapsenmielinen taisi olla kiinnostuneempi silittelemään meidän koiria kuin tutustumaan tilaan. Koiria ei haitannut tämä järjestely ollenkaan.

20180717_131940.jpg

Juoma- ja jäähdyttelytaukoja pidettiin tiuhaan tahtiin. Enpä ole ikinä ennen käyttänyt kymmeneen kilometriin ihan koko päivää. Aina kun koirien läähätys alkoi kiihtyä, pistimme varjoon pitkällemme. Lämpöhalvaus on ihan todellinen riski näissä lämpötiloissa.

20180717_143338.jpg

Majavat olivat puuhastelleet ahkerasti ja aiheuttaneet pieniä tulvia.

20180717_152712.jpg

20180717_172140.jpg

Leiriydyimme Liesijärven rantaan. Retkieväänä oli varsin epämääräisen näköistä mutta suhteellisen maukasta vihannes-tomaattikastiketta lapsuudesta tuttujen rakettispagettien kanssa, kaikki iloisesti samasas kattilassa poristen. Metsäpalovaroituksen takia keittimenä oli turvallinen Trangia, eikä nuotiota tietenkään voinut tehdä. Kattis valvoo ruuanlaittoa, oltiinpa sitten kotona tai retkellä.

20180717_182718.jpg

Liesijärvi
20180717_202735.jpg

Porokoiran taitaa olla kuuma20180717_223005.jpg

Silkkinen makuupussin lineri osoittautui hyväksi peittovalinnaksi. Se on tuo turkoosi kuvassa. Makuupussistani riitti sitten koirille alustaksi teltan jalkopäähän.

Aamupalan ja aamu-uinnin jälkeen matka jatkui vaihtelevissa maisemissa takaisin kohti autoa. Kiirettä ei pidetty vaan pysähdyimme uimaan jokaisella lammella ja järvellä, ja söimme matkan varrella lounastakin.

20180718_105221.jpg

Kivijärvi
20180718_134816.jpg

Onnellinen retkikoira20180718_134824.jpg

Virkatie-niminen 26 kilometrin rengasreitti kattoi aika mukavasti suurimman osan Seitsemisen kansallispuistosta. Luontokeskuksella kävimme vielä kahvilla ja jätskillä. Kyltin mukaan "hyvin käyttäytyvät koirat" olivat tervetulleita sisään. Päätimme luottaa, että meidän piskit kuuluivat tähän kategoriaan. Söimme tosin ulkona ja koirat viihdyttivät viereisen pöydän herroja ja lapsikatrasta lojumalla reporankoina maassa ja olemalla auliisti rapsutettavina.

torstai, 31. toukokuu 2018

Turhankävelijän Skotlanti

Toukokuu meni Skotlannissa, kerrankin lomalla ilman koiria (ja se oli omituista). Tarkoituksena olisi joskus saada aikaiseksi jonkunlainen matkakertomus Skotlannin halki vaelluksestakin, mutta se saa ehkä vielä odottaa synkkiä ja sateisia syysiltoja. En malta olla laittamatta tähän kuitenkin muutamaa kuvaa.

Tästä se lähti, Atlantin rannikolta Mallaigin kylästä. The Great Outdoors -lehden jo 39. kertaa järjestämä vaellushaaste, kävellen Skotlannin poikki länsirannikolta itärannikolle. Reitti on suunniteltava itse eikä ulkopuolinen apu ole sallittua. Kulkea saa yksin tai enintään neljän hengen ryhmänä. Minä lähdin yksin.
20180512_103627.jpg

Barisdale Bay20180512_113357.jpg

Munroja, corbetteja (eli paikallisia mäkiä ja vuoria) ja sinistä taivasta20180512_145923.jpg

Vihreitä laaksoja ja vesistöjä20180515_093254.jpg

Sekä tietenkin suota, nummea ja saksanhirvien takia loputtomia aitoja, joiden yli oli pakko kiipeillä20180515_110434.jpg

Korkeammilla huipuilla oli vielä paikoin lunta. Vietin reissussa yhden yön paikallisessa autiotuvassa eli bothyssa (Luib Chonnal). Muuten majoituin pääasiassa teltassa ja muutaman yön maksetussa sängyssä autuaallisen suihkun takia.20180515_173429.jpg

Jakobiitit oli pistäneet Ruthvenin parakit paskaksi joskus 1700-luvulla. Nyt siellä asui naakkoja.20180518_113344.jpg

Kuivan kevään takia useimpien jokien vesi oli niin matalalla, että ne pystyi helposti ylittämään kahlaamalla20180518_145149.jpg

Cairngorms20180519_105803.jpg

Skotlannin rannikkoseudut ovat täynnä lampaita. Sisämaassa näki enemmän villinä juoksentelevia saksanhirviä eli isokauriita
20180523_085326.jpg

20180523_104920.jpg

20180523_145207.jpg

340 kilometriä, 13 päivää ja (puhelimeni askelmittarin mukaan) 567237 askelta myöhemmin saavuin Pohjanmeren rannikolle Montroseen20180524_143521.jpg

Vaellusreissun loppumetreillä sain matkaseuraa ja coast-to-coast-kävelyn jälkeen vuokra-auton, jolla jatkoimme ihan Skotlannin pohjoiskärkeen ja sieltä alas Skyen saarelle ja lopulta takaisin Edinburgiin20180526_140621.jpg

20180526_164005.jpg

Sandwood Bay20180526_213649.jpg

Skyen pohjoiskärki Rubha Hunish ja karvalehmä eli "wee coo". Näihin tutustuin väkisinkin kun telttailin välillä niiden asuinsijoilla.

20180528_173003.jpg

20180528_195120.jpg

Skotlanti antoi todellakin parastaan, loistavan sinisiä taivaita, hellepäiviä ja muutama lyhyt sadekuuro. Tän täytyi olla turhankävelijän taivas.

tiistai, 3. huhtikuu 2018

Milleniumkissa Vimpa

n. 2000 - 3.4.2018

DSC_9719.jpg

Vimpan ensimmäisestä elämästä tiesi vain se itse. Eikä se ikinä kertonut, vaikka yritin kysyä. Venytteli vain kynsiään, ravisti korvaansa ja tuumasi, että mitä sitä vanhoja muistelemaan.

DSC_9682.jpg

Vimpan toinen elämä alkoi, kun se kuoli Pikku-Huopalahdessa auton alle. Kuollut kissa nostettiin tiensyrjään, jolloin se avasi silmänsä ja näytti paheksuvalta. Eläinsairaalassa todettiin, ettei siitä ole kissaksi enää, saavat eläinlääkäriopiskelijat lopettaa sen. Silloin se venytteli kynsiään, ravisti korvaansa ja naukaisi paheksuvasti, eikä sitä kukaan raaskinut lopettaa vaan se naulattiin, nidottiin, ommeltiin ja liimattiin takaisin kasaan.

DSC_9656.jpg

Vimpan kolmas elämä oli pieni sairashäkki eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa. Lopulta sen varasi perhe, jolla oli pieniä lapsia ja paikka rauhalliselle ja kiltille kissalle. Sellaiselle, joka rauhakseen katselee maailman menoa ja ehkä vähän kehrää sylissä. Muutamassa kuukaudessa sairashäkki kävi Vimpan mielestä pieneksi. Se alkoi pomppia ja loikkia, kunnes se päästettiin ulos häkistään ja kipsattu tassu kolisten, kauluri päässä se suditteli, kiidätteli, rellesti ja riehui itsensä uuteen elämään pitkin eläinsuojan käytäviä, seiniä, ovenkarmeja ja ikkunanpieliä. Vimpan varannut perhe katsoi menoa kauhistuneena ja ilmoitti, ettei heille tuollaista petoa.

DSC_9783.jpg

Vimpan neljäs elämä alkoi loppuvuodesta 2002. Se asteli tötterö kolisten ulos kantokopasta, loi koiralaumaan ylenkatseen ja tassutteli olkkarin poikki sohvalle auringonläikkään, kellahti siihen selälleen ja alkoi kehrätä. Se kehräsi, kiipeili, pomppi ja loikki, nukkui sylissä, tuijotti myrtyneenä milloin mitäkin, oppi puhumaan koiraa, karkasi naapuriin kesken joulukorttitalkoiden ja räjäytti takkahuoneen täyteen kultahilettä ja hopeatähtiä, se tassutteli valjaissa kuntopolulla ja halusi tervehtiä vastaantulevat koirat, se kiipeili mäntyihin ja toi ulkotarhasta sisään vain vähän tapettuja myyriä, sellaisia mukavia jotka sätkivät vielä ja valuivat verta ja suolenpätkiä. Se kulki iltaisin ikea-rotta suussaan ja huuteli, koska asiat olivat kuten niiden pitikin olla. Se venytteli kynsiään, ravisti korvaansa ja päätti, että tässä minä vietän kaikki loput elämäni, ja juuri niin se teki, koska Vimpa oli Kissa, ja Kissat tulevat ja menevät kuten ne itse tahtovat.

maisema.jpg