sunnuntai, 4. marraskuu 2018

Mielen kuvausta

Ärjä (Krafla Hiidenhukka) kävi tänään Smartdog -testissä. Ärjä ratkaisi mahdottoman tehtävän, oppi loogista päättelyä, osasi seurata eleitä ja muisti erinomaisesti ja suoritti impulsiivisuustestin virheettömästi. Ärjä selvitti siis testin paljon paremmin kuin äitinsä Katla, joka ei varsinaisesti ole penaalin terävin kynä. Myös sisko Hekla on testattu, ja se loisti eleiden seuraamisessa, mutta muuten oli aika keskivertokoira.

Nila (Tähtien Soturi) kävi tänään MH-kuvauksessa. Nila on suurien tunteiden mies: se reagoi voimakkaasti, kuormittui selkeästi, mutta palautui nopeasti ja saa nyt koiranetiin merkinnän "MH-kuvaus suoritettu". Nilakin on suorittanut Smartdog-testin. Yritän joskus ehtiä tekemään ihan oman postauksensa näistä smartdog-testeistä!

Kotimatkalla Nila kävi kylässä. Nila on sen verran vauhdikas kaveri, että kuvaaja ei pysynyt sen perässä.

Heksu ja Nilaheksu%20nila.jpg

sunnuntai, 4. marraskuu 2018

Rouva Bordercollie

Kaksitoista vuotta sitten Belgiassa syntyi bordercolliepentue. Ihan tavallinen, englantilaisista työkoiralinjoista. Koiria, joiden elämäntehtävä on tehdä työtä, päivästä toiseen, tyytyen vähään kunhan vain saavat juosta ja tehdä työtä ihmiselleen.

bordercollie2.jpg

Niin ei kuitenkaan käynyt. Pentu myytiin toiseen kenneliin, jossa sitä pidettiin kymmenien koirien keskellä häkissä. Sitten koiralla kävi tuuri! Se ostettiin Suomeen, pieneen kotikenneliin, jossa koiria oli vain muutama, omistaja oli harrastanut koirineen monenlaista ja teki pentueen silloin tällöin. Juuri niihin aikoihin jotakin kuitenkin tapahtui ihmisen elämässä. Koirat jäivät ulos häkkeihin. Pentueita syntyi yhä enemmän, pentuja jäi asumaan samoihin häkkeihin, sisälle taloon, pentuja syntyi taas enemmän... Harrastukset olivat jääneet jo vuosia sitten. Lenkitkin jäivät. Elämä oli ulkohäkki ja pentue kerran vuodessa. Vuodesta toiseen, yhteensä ainakin kahdeksan pentueen ja kymmenen vuoden ajan.

bordercollie1.jpg

Moni puuttui tilanteeseen. Puhui omistajalle. Teki eläinsuojeluilmoituksen toisensa perään, monta kertaa, vuodesta toiseen. Ainakin seitsemän vuoden ajan tehtiin ilmoitus toisensa jälkeen, kennelneuvoja kävi, valvontaeläinlääkäri vieraili. Syntyi pentuja. Koirat pysyivät häkeissään.

Kaksi viikkoa sitten joku tuli ja avasi häkin oven, kutsui luokseen kuraista ja paskaista maata pitkin alistuneena ja pelokkaana ryömivän vanhan nartun, kantoi sen autoon ja vei pois. Silitti lempeästi ja lupasi: et enää ikinä palaa häkkiin.

bordercollie3.jpg

Rouva Bordercollie ei ole terve eikä nuori, se ei ole soma pentu tai kiltti ja valmiiksi koulutettu aikuinen koira. Se on vanha, sairas, kaikkeen tottumaton ja täysin kouluttamaton. Se pissaa sisälle, sotkeutuu hihnaansa, kyyristelee ihmisen edessä ja kompastelee omiin jalkoihinsa. Ei sillä varmaan kovinkaan montaa kuukautta ole enää jäljellä, mutta minä lupaan sille: et enää ikinä palaa häkkiin. Ja vaikka sillä ei ole yhtään hyvää syytä luottaa, se liekuttaa häntäänsä, ryömii lähemmäs, painautuu kiinni käteen ja sen silmät loistavat, sillä nyt sillä on ihminen, joka näkee sen ja huomaa, miten paljon se on aina halunnut vain juosta ja tehdä työtä ihmiselleen.

Fan van de Bordersberg (s.21.5.2006)

bordercollie4.jpg

sunnuntai, 28. lokakuu 2018

Terveystarkkeja ja koetuloksia

Halti (S. Katla Hallanhalli) kävi elokuussa silmätarkissa ja sai terveen paperit. Haltilla on silmissä pieniä sikiöaikaisten kalvojen jäänteitä, jotka ovat melko yleisiä koirilla. Haltin tapauksessa jäänteet ovat niin pieniä, ettei niistä tullut edes merkintää sen viralliseen silmätarkastuslausuntoon. Samalla Haltista otettiin geenitestit lapinporokoirille tyypillisistä perinnöllisistä sairauksista, degeneratiivinen myelopatia (DM) ja pompen-tauti. Haltin testitulos oli terve eli Halti ei kanna näille sairauksille altistavaa geenimuotoa. Lisäksi Haltilta testattiin prcd-PRA eli perinnöllinen verkkokalvorappeuma, jonka testitulos oli myöskin terve, mutta se olikin tiedossa jo vanhempienikin testitulosten kautta. Terveystarkkien lisäksi Halti on ahkeroinut agilitykentillä ja aloittanut SM-kisanollien keräilyn.

Ärjä (S. Krafla Hiidenhukka) korkkasi tänä kesänä pelastuskoirakokeet haussa suorittaen kesällä peruskokeen ja syyskuussa loppukokeen. Onnea Salla ja Ärjä koemenestyksestä!

hekla.jpg

Hekla (S. Hekla Huuranhaltia) kävi myös kesällä silmätarkissa. Olin alunperin ajatellut astuttaa sen syksyn juoksusta, mutta tarkkasilmäinen eläinlääkäri Sari Jalomäki löysi toisesta silmästä "pienen pisteen", josta ei varmuudella voinut poissulkea etteikö kyseessä olisi alkava kaihimuutos. Todennäköisemmin kyse on harmittomasta pigmenttipisteestä, joita koirille voi ilmaantua iän myötä ja jotka eivät vaikuta koiran näkökykyyn tai elämään mitenkään, mutta halusin ottaa varman päälle ja siirtää astutusta niin, että ehdin käyttää Heksun vielä uudestaan silmätarkissa sitä ennen. Jalomäki suositteli uusintatarkistusta 6kk päästä, eli jos silloin piste on enallaan eikä muuta erityistä löydy, Heksu astutetaan ensi vuonna ja toivomme kevääksi laumaa pikkuheksuja. Isäksi pentueelle on valikoitunut niinikään ensikertalainen Raipe (Tuhkavuorten Öinen Aave). Raipe harrastaa agilityä, paimennusta ja on koulutuksessa pelastuskoiraksi. Raipe on suorittanut hausta perus- ja loppukokeet. Tarkemman esittelyn pentueesta julkaisen jos pennutus tulee ajankohtaiseksi, mutta kiinnostuneet voivat toki ottaa minuun yhteyttä vaikka heti.

keskiviikko, 22. elokuu 2018

Terppatarkkeja, tuloksia ja treenejä

Hellekesä on mennyt aika laiskotellessa, kun näissä kolmenkympin tienoolla keikkuvissa lämpötiloissa ei hirveästi ole voinut lenkkeillä tai treenatakaan. Blogin päivittämisen sijasta olen nauttinut hellekeleistä pihalla varjossa lojuen. Ihanaa kun kerrankin Suomessa on lämmin!

Kattis toimii Hesarinjakajana matkalla postilaatikolta kotiovellekattis-hesarinjakaja.jpg

Lappalaiskoirat ry:n "Vuoden koira 2017" pistelaskussa edustivat Ärjä (Krafla Hiidenhukka) pokkaamalla 3. sijan palveluskoirista ja Halti (Katla Hallanhalli) kiri hienosti neljänneksi agilitykoirien pistelaskussa. Tulokset julkistettiin helmikuussa yhdistyksen vuosikokouksessa.

Pihatöitä +30C lämpötilassa. Nämä talkoolaiset ottaa aika rennosti20180713_155600.jpg

Huhtikuussa Halti eli Katla Hallanhalli kävi porokoirakerhon paimennustaipumustestissä saaden tulokseksi "suositellaan testattavaksi uudelleen". Näkemäni videon perusteella Haltilla oli ihan hyvä ajatus hommassa ja järki mukana, joten paimennusominaisuuksia näyttäisi sillekin periytyneen.

Kesäkuussa kasvateistani Hekla Huuranhaltia ja Krafla Hiidenhukka kävivät uusimassa silmä- ja polvitarkit, kumpikin sai tulokseksi terve kaikesta.

Heks-parkour1.jpg

Samainen Hiidenhukka eli Ärjä vieraili myös sekä toukokuun alussa että kesäkuun puolivälissä meillä osallistuen Lappalaiskoirat ry:n järjestämiin jälkikoulutuksiin. Toukokuussa olimme pellolla ja kesäkuussa metsässä. Mun koirista Hekla pääsi varsinaiseksi kurssilaiseksi, mummokoirat Katla ja Malla-Kaarnikka hengaili kurssimaskotteina ja teki siinä ohessa vähän mielenvirkistykseksi jälkitreeniä. Malla-Kaarnikka ensimmäistä kertaa elämässään!

Peltojälkikurssin kuvat on ottanut Mari Höök ja Petri Hallberg

Tästä se lähtee, Heksun eka peltojälkiA26A0803.jpg

Ei meistä ehkä erikoisjälkikoirakkoa tule kuitenkaanA26A0958.jpg

Ärjä jäljestää, kouluttaja Virpi Laamanen tarkkailee vierestäA26A0812.jpg

Hyödynsimme Sallan kanssa käyttämättä jäävää peltotilaa tehden eläkeläisille Katlalle ja Virnalle myös jäljet. Kummallakin oli enemmän intoa kuin järkeä touhussa.

A26A0888.jpg

Parasta näissä lappalaiskoiraporukoiden koulutuksissa on aina tavata mukavia ihmisiä ja nähdä erilaisia ja eri koulutusvaiheessa olevia lappalaiskoiria hommissa. Tämä kuva taisi jäädä myös viimeiseksi uskollisen Kengun koirareissukuvaksi, koska pari kuukautta myöhemmin Kengu lähti romuttamolle ja perheeseen liittyi kaasulla kulkeva Passat kulkuvälineeksi. Kengu palvelikin hyvin ne neljätoista vuotta, jotka se mulla oli, kulkien varmaan parikymmentä kertaa Suomen päästä päähän ja laidalta toiselle. Ihan jokunen yökin tuli tuossa koirankopissa nukuttua.

A26A0929.jpg

Elokuussa supermies Ärjä korkkasi pelastuskoirakokeet suorittamalla erinomaisella arvosanalla haun peruskokeen ohjaajansa Sallan kanssa. Onnittelut!

Varmasti unohdin nyt jotain tältä tuloslistalta, mutta lisäilen kun huomaan puutteita. Lähinnä itselleni näitä olen kerännyt tänne talteen.

Parkour-Heksu valloillaan perjantai-illassa
Heks-parkour2.jpg

Heinäkuussa vietimme pari viikkoa lomaa ja hellettä uhmaten kävimme neljän koiran kanssa hakemassa uuden kansallispuistopinnan viettäen yön Puurijärvi-Isosuon puiston ainoalla telttapaikalla. Samalla reissulla kävimme myös Yyterissä ja pari yötä Seitsemisessä. Malla-Kaarikka jäi kaverilleni hoitoon, koska se selvästi kärsii kuumuudesta enkä halunnut ottaa sen kanssa riskiä lämpöhalvauksesta. Seitsemisessä kiersimme Virkatie-nimisen noin 26km pitkän rengasreitin. Helteen takia kymmenen kilometrin päivämatka oli enemmän kuin riittävästi. Pidimme parin kilsan välein jäähdyttely- ja juomataukoja koirille, sekä uitimme niitä kaikissa kohdalle osuvissa järvissä.

Kattis oppi uuden taidon eli "hyppäämään" laiturilta uimaan. Ehkä lähinnä molskahtamaan kuin Pullervo kiveltä

En muista että olisin ikinä ennen nukkunut Suomessa teltassa pelkässä t-paidassa, ulkoteltan ovien ollessa kokonaan auki eli käytännössä pelkällä hyttysverkolla (sisäteltalla), ja silti oli kuuma!

20180717_210807.jpg

Nuubialainen prinsessamme Fauna viihtyy paremmin sohvalla kuin telttaretkilläfauna-hain%20kanssa.jpg

Hellekelejen uhmaamista on olleet myös jälkitreenit aamuvarhaisella tai iltamyöhällä. Mitään suurempaa tavoitetta jäljestämisessä ei tällä hetkellä ole, mutta se on mukavaa virikettä koirille ja Hanna porokoirien Raipen ja Hemmon kanssa on hauskaa seuraa käydä treenaamassa. Rakkaan Katlan 11-vuotissynttäreitäkin vietimme tehden taajamajälkeä Mäntsälän keskustassa puoliltaöin. Saimme vähän kummallisia katseita kuntosalilta tulevilta sporttihulluilta, koska söimme prinsessakakkua parkkiruudussa piknikhuovan päällä odottaessamme jälkien vanhenemista.

Kattis taajamajäljellä joskus puolenyön jälkeen, ihan ei valo riitä kännykällä kuvaamiseenkattis-jaljestaa.jpg

Synttäreitä juhlittiin viemällä porokoirat ravintolaan. Ne saivat jakaa kokonaisen hampurilaisen normaaleiden pienten makupalojen sijasta. Joskus elämässä täytyy olla vähän extraa.

Kattis-syntt%C3%A4rit.jpg

Heksu on aksaillut Robinin kanssa ja muut koirat tehneet vähän tokoa tai sen tapaista. Kattis on uutena asiana harjoitellut seuraamista vasemmalle ja peruuttaen.

 

sunnuntai, 22. heinäkuu 2018

Kesäloma kuvina

Heinäkuussa oli kaksi viikkoa lomaa. Se meni pihatöissä, koirien kanssa puuhaillessa ja käyden retkeilemässä.

Hoitokoira Voima lähti kotiinsa loman alkaessa20180701_214020.jpg

Kesäyö kotikadulta kuvattuna20180703_220124.jpg

Kävin kaverini kanssa kiertämässä Kukuljärven Ruotsinpyhtäällä20180706_172531.jpg

Kesällä kuuluu syödä jätskiä20180707_133013.jpg

Hengailua puistossa
20180707_133631.jpg

Parkourkoira
20180707_143057.jpg

Aina ei jaksa tehdä itse ruokaa20180707_190258.jpg

Kavereiden kanssa hiekkamontulla20180708_192519.jpg

Myöhäisilta kotona20180708_232438.jpg

Lisää jätskinsyöntiä, tällä kertaa Loviisassa20180709_132723.jpg

Tärkein syy opettaa koirille paikallaolo on jotta niistä voi ottaa kuvia reissuokohteissa20180709_134558.jpg

Lisää hiekkamonttuhupia20180709_170306.jpg

Omassa rannassa Haminassa20180710_131210.jpg

20180710_184144.jpg

Treenihallin jälkeen on kiva käydä metsälenkillä20180711_124943.jpg

En tainnut syödä kotona sisällä kertaakaan koko heinäkuussa. Nuo sipsit on "perunasalaatti"20180712_141502.jpg

20180712_145646.jpg

Flora Keravan graffittikontin edessä20180713_120301.jpg

Kasvattini Tyyne (Askja Hämäränotus)20180714_153439.jpg