tiistai, 3. huhtikuu 2018

Milleniumkissa Vimpa

n. 2000 - 3.4.2018

DSC_9719.jpg

Vimpan ensimmäisestä elämästä tiesi vain se itse. Eikä se ikinä kertonut, vaikka yritin kysyä. Venytteli vain kynsiään, ravisti korvaansa ja tuumasi, että mitä sitä vanhoja muistelemaan.

DSC_9682.jpg

Vimpan toinen elämä alkoi, kun se kuoli Pikku-Huopalahdessa auton alle. Kuollut kissa nostettiin tiensyrjään, jolloin se avasi silmänsä ja näytti paheksuvalta. Eläinsairaalassa todettiin, ettei siitä ole kissaksi enää, saavat eläinlääkäriopiskelijat lopettaa sen. Silloin se venytteli kynsiään, ravisti korvaansa ja naukaisi paheksuvasti, eikä sitä kukaan raaskinut lopettaa vaan se naulattiin, nidottiin, ommeltiin ja liimattiin takaisin kasaan.

DSC_9656.jpg

Vimpan kolmas elämä oli pieni sairashäkki eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa. Lopulta sen varasi perhe, jolla oli pieniä lapsia ja paikka rauhalliselle ja kiltille kissalle. Sellaiselle, joka rauhakseen katselee maailman menoa ja ehkä vähän kehrää sylissä. Muutamassa kuukaudessa sairashäkki kävi Vimpan mielestä pieneksi. Se alkoi pomppia ja loikkia, kunnes se päästettiin ulos häkistään ja kipsattu tassu kolisten, kauluri päässä se suditteli, kiidätteli, rellesti ja riehui itsensä uuteen elämään pitkin eläinsuojan käytäviä, seiniä, ovenkarmeja ja ikkunanpieliä. Vimpan varannut perhe katsoi menoa kauhistuneena ja ilmoitti, ettei heille tuollaista petoa.

DSC_9783.jpg

Vimpan neljäs elämä alkoi loppuvuodesta 2002. Se asteli tötterö kolisten ulos kantokopasta, loi koiralaumaan ylenkatseen ja tassutteli olkkarin poikki sohvalle auringonläikkään, kellahti siihen selälleen ja alkoi kehrätä. Se kehräsi, kiipeili, pomppi ja loikki, nukkui sylissä, tuijotti myrtyneenä milloin mitäkin, oppi puhumaan koiraa, karkasi naapuriin kesken joulukorttitalkoiden ja räjäytti takkahuoneen täyteen kultahilettä ja hopeatähtiä, se tassutteli valjaissa kuntopolulla ja halusi tervehtiä vastaantulevat koirat, se kiipeili mäntyihin ja toi ulkotarhasta sisään vain vähän tapettuja myyriä, sellaisia mukavia jotka sätkivät vielä ja valuivat verta ja suolenpätkiä. Se kulki iltaisin ikea-rotta suussaan ja huuteli, koska asiat olivat kuten niiden pitikin olla. Se venytteli kynsiään, ravisti korvaansa ja päätti, että tässä minä vietän kaikki loput elämäni, ja juuri niin se teki, koska Vimpa oli Kissa, ja Kissat tulevat ja menevät kuten ne itse tahtovat.

maisema.jpg

lauantai, 31. maaliskuu 2018

Hidas aamu

Joinain aamuina ei kukaan tunnu oikein heräävän.

DSC_9523.jpg

Malla-Kaarnikka tykkää palloista.

DSC_9437.jpg

DSC_9432.jpg

Venyttelyä. Lähdettäisiinkö jo ulos?

DSC_9479.jpg

En taidakaan jaksaa vielä.

DSC_9522.jpg

Heksu melkein valmiina säntäämään ulko-ovelle. Ehkä jo kohta. Tai myöhemmin sitten.

DSC_9497.jpg

Tyynyäni en jätä.

DSC_9492.jpg

torstai, 29. maaliskuu 2018

Kevät

Malla-Kaarnikka on kasvattanut talven aikana varsinaisen muhkuturkin. Sen mahakarvat viistävät maata, vaikka pariin otteeseen olen niitä saksinut lyhyemmiksi. Turkki on paksu, pumpulinen, takkuuntuu herkästi ja kerää mukaansa käsittämättömän määrän kuraa, oksia, lunta, käpyjä, hiekkaa ja ylipäänsä kaikkea, johon koira koskee. Kaunishan se on katsella, mutta selvästi tukalan kuuma, ihokaan ei ihan huippukunnossa sen alla ole ja me emme kumpikaan erityisesti nauti siitä, että turkki on pakko kammata läpi pari kertaa viikossa jos haluaa välttyä huopumilta.

MK-0318.jpg

Säätiedotus lupaili, että kevät on vihdoin tulossa, joten vein Malla-Kaarnikan trimmaajalle ja pyysin tekemään siitä lyhytkarvaisen.

Ihan kauhean - tai ainakin kauhean huvittavan - näköinenhän siitä taas tuli, mutta eiköhän tämä kesäkampaus helpota meidän molempien elämää monella tapaa. Ja kasvaahan se turkki taas ensi talveksi takaisin.

MK2-0318.jpg

Flopan kevättrimmi on mallia "tein itte ja säästin!" Siltä tosin lähti vain pitkät hapsut mahan alta, jaloista ja vähän harvensin ja lyhensin rintakarvoja ja persvilloja.

flora-trimmattu-032018.jpg

Porokoirat ei trimmausta kaipaa. Niiden turkki on aina "silittämättä siisti". Vaikka niiden mielestä onkin ihan siistiä, kun joku silittää.

Kattis-032018.jpg

heksu-032018.jpg

Fauna kävi tänään toisen kerran hammaslääkärissä ja siltä otettiin vielä toinenkin iso molaari pois. Nyt pitäisi hampaiden olla kuosissa, toivottavast loppuiäksi. Fauna ei osallistunut pihaleikkeihin vaan nukkui krapulaansa peiton alla sohvalla.

sunnuntai, 25. maaliskuu 2018

Rallymestikset

Jätimme vinttikoirat ja kissat hoitoon ja reissasimme kahden yön pikaretkelle Kuopioon Lappalaiskoirat ry:n keväterkkarin yhteydessä pidettäviin rally-tokon rotumestaruuskisoihin. Olin joskus yllytyshulluudessani luvannut ilmoittaa Malla-Kaarnikan sinne alokasluokkaan, koska 10-vuotiaat ja sitä vanhemmat lappalaiskoirat pääsivät kisaamaan ilmaiseksi. Ihan kuin se kisamaksu olisi ollut enää mitenkään merkittävä summa siinä vaiheessa kun maksaa matkat, ruuat, majoitukset ja muut hömpät. Kisaa edeltävät viikon Katla opetteli ankarasti nousemaan seisomaan ohjaajan sivulla seisten (eikä oppinut) ja Malla-Kaarnikka treenasi paikallapysymistä vaihtelevalla menestyksellä. En siis odottanut kovin kummoista tulostasoa, mutta tärkeintä olikin osallistuminen ja tuttujen tapaaminen.

Saavuille Kuopioon myöhään perjantai-iltana ja majoituimme kasvattini Ärjän porukoiden kanssa samaan lomahuvilaan. Viime tingan henkiseen valmennukseen kuului pullaa ja punaviiniä ja koiranrapsuttelua. Lauantaina alokasluokka aloitti kisapäivän, joten pääsimme Malluaisen kanssa heti täyttelemään kisakirjaa ja mitattavaksi.

Radalla Malla-Kaarnikka suoritti vakaasti omalla tasollaan. Vieras paikka ei hirveästi häirinnyt, se tepsutteli iloisena menemään ja yritin muista kävellä riittävän hitaasti, katsoa koiraa ja kehua maanisesti koko ajan. Kerran hukkasin sen selkäni taakse, josta saimme -10p virheen pujottelussa, ja ihan viimeisenä kylttinä oli Möllikälle muutenkin vaikea 1-2-3-askelta ja istuminen joka väliin. Siinä kohtaa vähän koiran tsemppi alkoi rakoilla ja häröilimme siitäkin -10p mutta muuten kaikki sujui jokseenkin kuten pitikin, jopa maahanmenot ja koiran kiertäminen onnistuivat eikä Malluainen pompannut pystyyn ja lähtenyt viipottamaan minne sattuu! Lopputuloksena 78p ja - ihme kyllä - hyväksytty tulos!

RTmestis-MK2.jpg

Tajusin toki noi -10p virheet jo radalla, mutta olin jo etukäteen päättänyt, että en ala uusimaan mitään, ettei koiran fiilis ja ilo lässähdä. Päätin, että me vain porskutetaan maaliin asti iloisesti hihkuen, kävi miten kävi. Ja se kannatti!

RTmestis-MK1.jpg

Nyt on Malla-Kaarnikan kisaura korkattu kypsässä 11 vuoden iässä. Täytyy ehkä kesän mittaan katsella sille parit kisat, jos vaikka saisimme sille RTK1-tittelin.

Katla starttasi ekaa kertaa avoimessa luokassa, enkä ollut ihan varma kaikkien liikkeiden suoritustavasta. Mitä sitä liikoja murehtimaan. Kattis oli viikolla esittänyt treeneissä varsin erikoisia versioita ihan perusjutuista, se tuntui unohtaneen olennaiset asiat seuraamisesta ja maahanmenosta lähtien, joten vähän jännitti irrottaa hihna ja lähteä radalle. Mutta niin vaan luotto-Kattis kokosi itsensä ja tsemppasimme 97p josta -2p meni mun piikkiin ja yksi piste lasketaan koiran virheeksi (se seisomaannousu... ei vaan pysty ilman kummallisia sivuaskelsteppailuja). Kokonaisuuteen olin varsin tyytyväinen!

RTmestis-Kattis1.jpg

Rotumestiksiin osallistui 29 lappalaiskoiraa, kun kaikki luokat lasketaan yhteen. Kisassa oli yhteensä 60 koirakkoa, joten hieno määrä lappalaisia kaikista kolmesta rodusta oli saatu paikalle. Kattiksen pisteet riittivät avoimen luokan toiseen sijaan ja sillä pokkasimme myös Rotumestarin tittelin luokasta.

RTmestis-Kattis3.jpg

Katlan poika Ärjä kisasi voittajassa kolmannen kisansa ja teki tunnollista työtä. Lopputuloksena oli niinikään rotumestaruus ja samalla RTK3. Onnea Salla ja Ärjä!

Paim-T BH RTK3 HK2 Sysiväikeen Krafla Hiidenhukka "Ärjä"RTmestis-%C3%A4rj%C3%A41.jpg

Lappalaiskoiratapahtumissa on aina tosi kiva ilmapiiri. Kaikki kannustavat toisiaan ja tunnelma on leppoisa. Mukava oli nähdä paljon tuttuja koiria kisaamassa ja useimmille tulikin hienoja tuloksia. Alokasluokassa kisasi myös Katlan puolisisko Vimpa (Pihlajamäen Luonnotar). Vimpa ja Päivi saivat hienon 99p ja rotumestaruushopeaa. Piti ihan ottaa "perhepotretti" kun oli lähisukua kasassa rusetit kaulassa.

Katla, Ärjä ja VimpaRTmestis-kattis%C3%A4rj%C3%A4vimpa.jpg

Ostin pari viikkoa sitten Heksulle solkipannan, kun sillä ei oikein sopivaa ollut. Piti samalla hankkia äidillekin vastaava, samalla My Little Pony -kuviolla mutta keltaisena, tietysti. Kyllä tällainen panta lisää katu-uskottavuutta Katla K. Arpinaamalle.

RTmestis-Kattis2.jpg

Heksu oli mukana reissussa vain seurakoiran roolissa. Pitäisiköhän senkin kanssa alkaa vähän treenaamaan rallya, jos vaikka ensi vuonna ottaisi sen rotumestiksiin alokasluokkaan?

torstai, 8. maaliskuu 2018

Geriatriaosastolta päivää!

Kun omistaa lauman eläimiä, jotka alkavat ikänsä puolesta olla jo ehtoopuolella, tulee eläinlääkärissä rampattua alvariinsa. Toistaiseksi meillä on ollut tuuria sen suhteen, että porukka on pysynyt melko terveenä, mutta väkisinkin sitä on aina jotain josta kantaa huolta kun niinsanotusti kalusto vanhenee.

Fauna kävi hammaslääkärissä, jossa todettiin että sillä on hampaiden resorptiota ja hammaskiveä. Hampaat putsattiin, tapaturmaisesti katkennut kulmahammas ja yksi syöpynyt suuri poskihammas poistettiin. Jäljelle jäi vielä yksi myöhemmin poistettava hammas.

Mummo pöllyssä20180201_151325.jpg

Kaikenkaikkiaan tilanne suussa olisi voinut olla pahempikin ja eiköhän se näillä leegoilla pärjää vielä jokusen vuoden. Faunasta kyllä huomaa, että se on selvästi vanhentunut kuluneen vuoden sisään. Ulkoilu kovilla pakkasilla ei huvittaisi yhtään ja yleisolemus on hieman jäykistynyt. Näkö ja kuulokaan ei taida enää olla ihan priimaa. 13-vuotissynttäreihin on reilu kuukausi aikaa.

20180227_142833.jpg

Malla-Kaarnikka vietty 11-vuotispäiväänsä kotioloissa. Kävimme hallilla vähän humppaamassa, lenkillä ja tietysti syötiin herkkuja. Illalla Malluainen sai synttärilahjaksi kolme uutta vinkulelua, Kongin ja uudet rekisteripaperit puuttuvien tilalle.

Malla-Kaarnikka 11v20180226_214956.jpg

Vimpa on pikkuhiljaa laihtunut ja lihakset ovat alkaneet kadota. Se on ihan reipas, hyppii kevyesti pöydille, rallattaa iltaisin Ikea-rottia jahdaten ja seurustelee mielellään, mutta joku sen yleisolemuksessa sai varaamaan eläinlääkäriajan sen sijaan, että tyydyin vain siihen, että se nyt on vanha. Vimpa on tullut meille vuonna 2002. Se on taustaltaan löytökissa eikä sen tarkkaa ikää ole tiedossa, mutta silloin se arvioitiin n. 3-5 -vuotiaaksi. Eläinlääkärissä Vimpa oli oma kiltti itsensä ja verinäyte paljasti hypertyreoosin eli kilpirauhasen liikatoiminnan. Tähän on onneksi yleensä hyvin toimiva lääke, joten jatkossa Vimpan pitäisi syödä pilleri aamuin illoin. Kaikki kissaa ikinä lääkinneet tietävät miten riemukas ajatus tämä on.

Vimpa eläinlääkärissä suunnittelemassa pakoa20180227_180030.jpg

Vimpalle varasin kuukauden päähän kontrolliajan. Faunan hammaslääkärin jälkeen pitäisi seuraavaksi viedä Kattis hammastarkastukseen. Eipä lopu harrastukset kesken kun voi harrastaa eläinlääkärissä käymistä!