maanantai, 14. lokakuu 2019

350 päivää Rouva Bordercollien kanssa

Toisen roska on toisen aarreNuPu.jpg

Fan van de Bordersberg
NUMMI-PUSULA
21.5.2006-14.10.2019

20190103_162242.jpg

Kun unessasi pikkusisko
kuupurrellasi purjehdit
ja aamutähti otsalla
astelet yön laitoja

nummipusula3-06-19.jpg

Sateiset saaret lännen äären
kirsikankukat Japanin
Niin etelä ja pohjoinen
kaikki meitä varten on

lauma1.jpg

Kun yössä yksin vaeltaa
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie on kevyt
kaksin kulkea

53921396_397187394193265_542104948125466

53591747_2127709950661047_13996359537813

33.jpg

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
kun hetken vain sut pitää saan
ja unohtaa

20190306_115320.jpg

Ikuisuus, yksi huokaus vain
Yksi yö kuin koko elämä
Tuoksussasi keväät tuhannet

nummipusula4-06-19.jpg

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
ei mikään meitä erota
ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

nummipusula-06-19.jpg

Tuli aika lunastaa se kaikkein suurin lupaus ja päästää Rouva Bordercollie paimentamaan tähtiä taivaalle. Saimme melkein kokonaisen vuoden, syksyn ensipakkasista kurkiparvien lähtöön. Ehkä tärkeintä on, että lähtiessään Nummi-Pusula ei ollut enää häkkiin unohdettu yksi monista vaan rakastettu, ainutkertainen ja arvokas juuri omana itsenään.

nummipusula2-06-19.jpg

Aja vaan, Nu-pu. Aja vaan.

sunnuntai, 24. maaliskuu 2019

Ärjän Aktiivilomat goes Rally-mestis ja koirauimala

Kuukauden pikakoulutuksen tulokset käytiin testaamassa lauantaina Lappalaiskoirat ry:n rally-tokon rotumestaruuskisoissa. Alokasluokka aloitti, joten hallille piti raahustaa heti aamuvarhaisella. Takana oli pari yli 12 tunnin työpäivää ja muutenkin viime viikot on olleet melko kiireisiä, joten ihan hirveän pirteää ei mun touhu tainnut olla. Painelinkin ensimmäisenä lataamaan kahvinkeittimen ja järkkäämään pienen ex tempore -buffan ja vasta sitten ilmoittautumaan koirieni. Heksu sai kisakirjan (jonka täyttämisen sujuvasti aloitin väärän koiran kutsumanimellä, näin skarppina mä olin), mitattiin ja sitten vain odottelemaan rataantutustumista. Mun suureksi iloksi radalla ei ollut sitä hemmetin askel-seiso-kaksi askelta-istu jne liikettä (koska en sitä seisomista ollut edes yrittänyt opettaa Heklalle). Lisää tuuria kävi siinä, että Heksu oli mun alokaskoirista vuorossa ensimmäisenä, eli sain "pahimman pois alta".

IMG_0755.jpg
Heksun touhu radalla tuntui lähinnä elohopean pyydystämiseltä, mutta jotenkin ihmeen kaupalla ja yhden liikkeen uusimisella saimme lopulta kasaan 92 pistettä, joka on paljon paremmin kuin olin odottanut! Hyvä Heksu. Ei se videolta katsottuna edes näyttänyt niin pahalta. Tästä hyvästä lappalaistreeniporukka saa seuraavissa treeneissä kakkua.

IMG_0761.jpg

Tässä kuvassa ei suoriteta tuota 360 oikeaan, vaan seuraavaa kylttiä (1-2-3 askelta peruuttaen). Eli toisin kuin voisi äkkiseltään luulla, tämä meni ihan oikein!

IMG_0767.jpg
Heksun kisaratakuvat otti Outi Uusitalo.

Malla-Kaarnikka starttasi alokasluokan loppupuolella. Rata lähti liikkeelle hyvän tuntuisena ja Malluainen jaksoi tsempata hienosti ällistyttävän pitkälle. Vasta ihan viimeisten kylttien pitkässä seuraamisessa tylsien oikealle 270 kääntymisten kohdalla alkoi Mummo-Kaarnikkaa väsyttämään niin, että se meinasi jättäytyä kokonaan matkasta, mutta sain sen houkuteltua tallustelemaan mukana vielä pienen pätkän ja selvisimme maaliin asti. Olin valtavan iloinen Malla-Kaarnikan suorituksesta kokonaisuutena, pisteistä en välittänyt tuon taivaallista. On vain niin huippua, että tässä iässä ja tällä taustalla olevan koiran kanssa ylipäänsä voi kisata ja se on koirankin mielestä ihan mukavaa puuhaa.

Pisteitä meille kertyi ällistyttävät 97 ja tuomarin palkinto. Voi mun Ralli-Kaarnikkaa! Olin jo varovaisesti lupaillut, että jos saamme tuloksen näistä kisoista, täytyy kesälle katsella vielä jotkut kisat ja yrittää RTK1-koularia. Niinhän tässä nyt kävi, että Ralli-Kaarnikalla on nyt harrastustavoite tälle vuodelle!

En ollut edes vilkaissut avoimen luokan ratapiirrosta ennenkuin selviydyin alokasluokasta. Menin siis rataantutustumiseen aika aivot narikassa ja edelleen Pikkuheksun ja Möllikän suorituksista vähän leijuen. Rata vaikutti ihan mukavalta, haastetta meille tuottaisi Katlaa ihan hullun lailla nostattavat ohjaajan ympäri kiertäminen, hyppyeste ja pyöriminen. Virittelin tai lähinnä rauhoittelin Katlaa ja yritin saada sitä kuulolle eikä vain koheltamaan tovin ennen rataamme ja lähdin melko rennolla fiiliksellä kisaan. Alku lähti lupaavasti, koira oli enemmän semilaama kuin lentoon lähtevä velociraptor ja tuudittauduin vähän liian turvalliseen fiilikseen. Muutaman ekan kyltin jälkeen Kattis bongasi kentän toisessa päässä olevan hyppyesteen ja meinasi lähteä lentoon. Sain seuraavan kyltin vielä käskytettyä mutta sitten pimahti ja liikkeestä eteen istumisen sijasta Katla tarjosi jonkunlaisen juokse ohjaajan ympäri ja lähde kiitämään kohti hyppyä. Onneksi sillä oli korvat päässä ja se ei ehtinyt kuin pari askelta, multa pääsi spontaani "mitä ihmettä sä koira oikein teet?" ja sitten "heiiii mä taidan uusia!" Tuomari nauroi ja sihteeri näytti ällistyneeltä.

Pienen keräilytauon jälkeen jatkettiin ihan suht järjestäytyneesti, hypystäkin selvittiin ilman enempää sinkoilua ja rata läpi. Ton hyppy-sekoilu-episodin lisäksi tuli pari pikkuvirhettä (joku vino -1 ja ohjaajavirhe jostakin). Lopputuloksena ihan mukava 94p ja hyvä mieli ohjaajalle ja onnesta ratkeamaisillaan oleva Rouva Porokoira, jonka mielestä on vain niin hirveän hauskaa päästä harrastamaan.

Ja koska aina ei tarvitse olla hirveän hyvä ollakseen paras, riitti meidän 94p täällä kertaa kokonaiskisan toiseen sijaan ja rallytokon rotumestarin arvoon.

Rally-tokon avoimen luokan rotumestari 2018 & 2019 - Maailman Paras luottokoirani Katla20190323_135347.jpg

Kisojen kiintiö-oululainen eli Salla koiriensa Ärjän ja Virnan kanssa kisasi mestariluokassa. Ärjä onnistui härveltämään pistettä vaille hyväksytyn tuloksen eli joutuu jatkamaan vielä rallynkin kisaamista. Sille on jo luvattu, että kun RTK4 on kasassa, se saa keskittyä mieleisempiin lajeihin. Muoriosaston porokoira Virna oli tällä kertaa sopivassa kisafiiliksessä ja teki huikean hienon 95p ja sijoittui rotumestaruusskabassa mestariluokan toiseksi. Meillä oli siis monestakin syystä illalla skumppatarjoilu!

20190323_190951.jpg

Ruokasäkkiä en nostanut palkintokuvaan. Kuksa on Malla-Kaarnikan TP-palkinto, loput Katlan ansaitsemia, kuten ne ruuatkin. Ilmankos Kattis tykkää kisata kun saa kotiinviemisiksi 12 kiloa herkkuja!

20190323_191107.jpg

Nepalilainen take-away, sauna ja sokeriöverit saatteli meidät nukkumaan. Verkkaisen aamupalan jälkeen kävimme varsin tuulisella aamukävelyllä ihmettelemässä kevään ensimmäisiä kiuruja. Miten ihmeessä ne pystyivät lentämään ja laulamaan kun tuuli oli niin kova, että pipo meinasi lentää päästä? Mutta sieltä se kevät tekee tuloaan! Seuraavaksi aktiivilomat suuntasivat Hyvinkäälle koirauimalaan. Olin varannut kaksi vuoroa ja uittajan, joten altaaseen pääsi kymmenen koiraa polskuttelemaan: kuusi porokoiraa, kolme vinttikoiraa ja kiintiö-BC.

Aikoinaan kävimme koirauimalassa melko säännöllisesti, mutta nyt on tullut parin vuoden tauko. Välillä on käynyt mielessä että pitäisi ryhdistäytyä ja viedä koiran uimaan, koska se on niin hyvää liikuntaa, mutta ei vain ole muka ehtinyt tai jaksanut tai mitä lie. Heksu kyllä muisti tämän kidutuskammion jo ulko-ovelta nuuhkaistuaan kerran kloorinhajua ja aloitti epätoivoisen ujeltamisen. Se on hassu, kun sitä selvästi hirvittää, mutta silti se heiluttaa häntää villisti ja menee ihan vapaaehtoisesti altaaseen. En oikein käsitä mitä sen päässä liikkuu!

Hekla ja Virna
koirauimala-Virna-Hekla.jpg

Ekasas ryhmässä uivat porokoirat Katla, Hekla, Ärjä ja Virna sekä galgo Perro. Tokassa ryhmässä oli porokoirat Haiku ja Hämy sekä silkkivinttikoirat Fauna ja Flora ja kiintiöbordercollie Nummi-Pusula.

koirauimala-NP-H-H-F-F.jpg

Nu-Pu oli ehkä ekaa kertaa uimassa, ehkä ei, kukapa sen menneisyydestä tietää. Ainakaan se ei tajunnut, ettei veden päällä voi juosta (ja syöksyi ekan kerran altaaseen ja järkyttyi kovasti kun vesi ei kantanutkaan) eikä osannut uida. Urheasti se silti kroolasi uittajan avustamana pelastusliiveissään monta kierrosta altaan ympäri, päästen aina joka välissä toki kuivalle maalle vähän hengähtämään. Fauna ja Flopa muistivat hyvin uimalahommat ja kiltisti menivät hihnasta ohjaamalla altaaseen, uivat kierroksensa ja kiipesivät sitten pois.

koirauimala-NP-F-F.jpg

Ensikertalainen uimari Hämy oli luonnonlahjakkuus. Samoin galgo Perro oli ekaa kertaa uimahallissa, vaikka onkin luonnonvesissä uiskennellut. Perroa vähän hirvitti vieraat ihmiset ja mölisevät porokoirat, mutta reippaasti se osallistui uimahommiin.

koirauimala-HHFlo.jpg

Uimalakäynnin jälkeen kurvasimme kotiin syömään myöhäistä lounasta ja sitten vein viikonloppuvieraat Tikkurilaan juna-asemalle odottamaan kyytiä pohjoiseen. Olipa kiva viikonloppu! Lappalaiskoiraporukoiden järjestämät tapahtumat on ihan parhaita, kun talkooväki on aktiivista ja innokasta ja kokemuksen puute ei haittaa, kun kaikki auttavat ja neuvovat auliisti. Hommat hoidetaan ripeästi ja kukaan ei valita turhista. Kisoissakin tunnelma on aina hirveän leppoisa ja kannustava ja kaikki tuntuvat iloitsevan aidosti muidenkin saavutuksista. Meidän koko lappalaisvalkkutreeniporukka teki hurjan hienoja yli 90p suorituksia näissä kisoissa, joten seuraavat valkkutreenit taitaa mennä kakunsyömiseksi!

Seuraava lappalaissessio onkin tiedossa jo vajaan kolmen viikon päästä, kun Ärjän Aktiivilomat jatkuvat ensin täällä meillä pari päivää ja sitten suuntaamme yhdesäs Haminaan Lappalaiskoirien pelastuskoiraleirille, johon minä ja Salla olemme lupautuneet kouluttajiksi. Odotan jo innolla!

tiistai, 19. maaliskuu 2019

NW-kurssi 100 Paw Scent Dogsilla (3/4) ja Faunan peli-ilta

Tiistaiaamuna pakkasin liudan koiria autoon ja kurvasin Espooseen treenaamaan. Reippailla viiden tunnin yöunilla (koska työvuoro oli loppunut vasta aamuyön puolella) sain tervehdykseksi "tarvitsetko kupin kahvia?" Kahvi kelpaa aina, joten aloitimme Katlan kauhistukseksi purkkiradalla, jonka aikana kahvi ehti tippua. Katla oli aivan väärässä mielentilassa, kiihtynyt ja sähelsi, se juoksi purkkien ohi, arpoi ja kohelsi. Pienen rauhoittumistauon ja sormenheristelyn jälkeen saimme pari kelvollistakin toistoa ja minä kahvini.

Sisätilaetsinnässä oli tällä kertaa helpompien lisäksi muutama korkeammalla (noin metristä puoleentoista) oleva piilo, joiden ilmaisu sujui moitteettomasti. Nopea tarkennus kurottamalla seinälle ja siitä suoraan istumaan ja tuijotus kohteeseen. Hyvä Kattis! Parilla piilolla myös löydön merkkaamista viivyteltiin, eli koira etsii, tarkentaa, ilmaisee mutta naksua tai kehua ei tulekaan heti. Katla hieman ihmetteli, tarkensi pari sekuntia ja palasi ilmaisemaan tismalleen samaa kohtaa sen näköisenä, että ymmärrä jo daiju, tässä se on! Ja siinähän se oli. Ei jättänyt koira löytöä eikä hermostunut, teki työnsä just eikä melkein.

Vielä yksi kerta on varattuna, ja koska nämä treenit on olleet todella motivoivia minulle, taidan yrittää varata kevääksi vielä toisen neljän kerran setin.

NW-treeneistä jatkoin suoraan Sipooseen tuttuun metsään lenkkitreffeille kaverini kanssa. Aamun vesisade oli muuttunut hajanaisiksi pilviksi, joiden välistä aurinkokin pilkahteli, joten saimme nauttia kivasta kevätsäästä. Totesimme, että metsä ei kyllä ole kauneimmillaan tähän aikaan vuodesta, kun kaikki paikat on likaisen lumisohjon ja puista pudonneen roskan ja neulasten peitossa, polut umpijäässä tai muistuttavat jäisiä vuoristopuroja ja kulkeminen on hankalaa tai mahdotonta. Normaalisti tunnissa kuljettavaan kierrokseen meni kaksi tuntia, kun eteneminen oli jokseenkin hidasta. Koiriakaan ei kiinnostanut poiketa polulta kun heti upposi sohjoon. Lenkin jälkeen koirat olivatkin yltä päältä märkiä ja rapaisia.

Ehdin pariksi tunniksi kotiin syömään ja lepuuttamaan ennen illan ohjelmaa. Koirakoulu TahtoTassut oli mainostanut koirien peli-iltaa ja ajattelin, että se voisi olla hauska virike kohta 14v täyttävälle Faunalle. Joopa. Fauna oli kuin korsolainen mummo eläkkeenmaksupäivänä RAY:n pelikoneilla parin kaljan jälkeen. Silmät vain pyöri päässä kun se järjestelmällisen kiihkeästi kävi läpi kaikki älypelit ja nuuskintatehtävät, joita koirakoulun tiloihin oli järjestetty. Hyvä ettei lähtiessään oksentanut eteiseen ahmittuaan niin paljon herkkuja nopeaan tahtiin. Kotimatkalla takakontista kuului vaativa vinkuna, että tätä tarvitaan lisää!

20190319_181234.jpg

20190319_182232.jpg

Peli-iltaan osallistui samaan aikaan Faunan lisäksi ainakin kolme labbista, beagle ja pieni musta karvainen pystykorva. Faunaa ei muut koirat kiinnostaneet kun oli parempaa tekemistä. Tällainen puuhatuokio olisi Florallekin kiva, harmi ettei sitä voi tuoda vieraiden koirien sekaan kun se tuskin osaisi käyttäytyä vaan haluaisi rähinöidä. Se myökkääminen ei ole kenellekään kivaa, vaikka koirat pidettiinkin hihnoissa ja pääasiassa erillään toisistaan.

20190319_182826.jpg

20190319_185036.jpg

Mä pelasin jo nämä kaikki! Missä lisää?20190319_190439.jpg

sunnuntai, 17. maaliskuu 2019

Kaikenkarvaisia kavereita

Miksu koirineen tuli käymään etelässä ja ei ollut vaikea houkutella häntä lähtemään keskiviikkona paimennustreeneihin lpk-teini Helkan kanssa. Lomailevat kaverit on loistava juttu, kun kerrankin saan keskellä arkipäivää seuraa! Nu-Pu oli tietysti messissä ja oli nyt seitsemättä kertaa lampailla. Sääkin suosi meitä, pari astetta pakkasta, auringonpaistetta ja kantava mutta ei liukas lumi. Helka oli oikein tomera pieni paimenkoiran alku. Nu-Pu sai ihmetellä vähän hakuja ja sitten siihen yritettiin taas asentaa malttia ja jotain pysähdyksen alkeiden tapaista (heikolla menestyksellä).

Lampailla on kova veto tuonne kuvassa näkyvälle portille. Pari pääsi livahtamaan jo karkuun kertaalleen, mutta ei hätää Mummo-Pusula hoitaa!

53591747_2127709950661047_13996359537813

53921396_397187394193265_542104948125466

Lopuksi paimenkoira laittaa lampaat ja ohjaajan häkkiin, siellä ne kaikki pysyvät tallessa seuraavaa käyttökertaa varten...

54514366_357975425059014_651943831868014

Paimentelun jälkeen mun piti kiirehtiä yövuoroon. Torstaina kävin Katlan kansas TahtoTassuilla nosework-treeneissä (kaksi sisätilaetsintää, yksi iso alue ja yksi hyvin pieni huone, kummassakin kolme piiloa. Vaikein oli ihmisen kädessä oleva haju). Perjantaina sitten treffasin taas Mitran. Ensin kävimme lenkillä, sitten kurvasin hakemaan pari hoitokoiraa autoon mukaan, ja sen jälkeen mulla oli vapaavuoro hallilla. Tein ralli-koirien kanssa vähän ratatreeniä ja Mitra heilui häiriönä ja avustajana.

54517613_420783752027909_728686618898071

Lenkkiporukkana oli mun porokoirat ja Malla-Kaarikka sekä Mitran porokoirat. Malluainen oli varsinainen rakkauden ammattilainen, joka sulatti jopa Kärtty-Siirin sydämen niin hyvin, että uskalsimme laittaa koko porukan samalle kivelle poseeraamaan kun karvainen rauhanturvaaja istui akkakoirien välissä ehkäisemässä verilöylyä.

Katla, Hekla, Malla-Kaarnikka, Siiri ja Helka20190315_173846.jpg

Valeraskaudessaan laamailevaa Heklaa ei tällä kertaa huvittanut leikittää Helkaa, mutta juniori juoksi kyllä ihan omin päinkin sillä välin kun tädit jolkottelivat nuuskimassa näreitä. Kivan päivän kruunasi vielä ravintolakäynti Mitran kanssa. Hyvä ruoka, parempi mieli. Eikä tarvitse olla edes niin kovin hyvä ruoka, kun on sitäkin parempi seura!

20190315_150751.jpg

Viikonlopun hoidokit olivat pieniä ja karvaisia hassuja pompahtelijoita. Nämä on olleet meillä ennenkin hoidossa, joten mun koirat suhtautui niihin aikalailla välinpitämättömästi. Sujuvasti ulkoilimme koko porukka yhtä aikaa pihalla, omat koirat irti ja kääpiö narussa, koska niistä toinen on kuuro ja toinen sokea ja molemmat ikivanhoja. Olisi noloa hukata hoidokki lumihankeen.

20190315_183634.jpg

Lauantaina meillä oli Nina Mannerin rallytokotreenit Agiliitäjät-hallilla. Minä yritin viritellä Malla-Kaarnikkaa ja Heklaa kisamoodiin ja Robin sai hömpätä vähän ylivireisen Katlan kanssa. Mun epätoivoni etenkin Heklan kanssa oli varmasti käsinkosketeltava. Hieman häiriöherkkä Pikkuheksu härvelsi eikä oikein muistanut keskittyä mihinkään. Tämähän ei tullut yllätyksenä, kun toi koira on lievästi ilmaistuna vilkas ja hyvä havainnoimaan ympäristöään ja olemme pääasiassa treenanneet ypöyksin. Omalla pihallakin häiriöiksi saan enintään Nummi-Pusulan ja huutelevan lehtopöllön. Kerran jopa ajoi auto tietä pitkin talon ohi kun treenasin! Viikko aikaa kisoihin. Olen aika varma, että olen päästäni vialla kun ryhdyin tähän.

 

sunnuntai, 10. maaliskuu 2019

Sysiväike-nosea ja rallytreeniä

Sysiväikeläisten nosework-kurssin toinen kerta sujui leppoisissa ja huvittavissa tunnelmissa. Alkeiskoirat kertasivat ensin edellisen kerran oppeja, tekivät vähän purkeilla hajuerottelua ja sitten etsivät kenkien ja hanskojen joukosta hajustettuja. Etenkin Haiku esitti tässä varsin omaperäisiä versioita ilmaisusta tekemällä 2on2off-kontakteja kouluttajan päälle samalla kun työnsi nenäänsä kenkään. Edes juoksuaikaisten herkkupeppujen Haikun ja Hämyn läsnäolo ei liikaa häirinnyt uroksia. Hyvä pojat!

Hanki oma Haiku ja sinulla on huumoriarvo aina kohdallaan!20190310_133023.jpg

Katlaa varten oli laitettu pihalle pysäköityihin autoihin kolme eri ikäistä (2h - 15min) piiloa, jotka se kävi liinassa etsimässä. Katlakin sai etsiä kenkien ja hanskojen seasta neljä (joiden sisällä oli hajulähde pienessä muovirasiassa). Lievää hysteriaa ja ylivirettä oli havaittavissa, mutta yhtään virheilmaisua ei tullut vaan oikeat löytyivät varmasti. Lopuksi Katlalle laitettiin keittiöön pari vähän korkeammalla (n. 1m) olevaa piiloa, jotka se poimi muutamassa sekunnissa ja ilmaisi istumalla.

Illalla olin ostanut hallivuoron minulle ja Annalle rally-tokotreeniä varten. Rakensimme yhdistetyn alo-avo-mes radan ja teimme kaikille rallykoirillemme vähän kisanomaista ratasuoritusta ja hinkuteltiin sitten joitain liikkeitä vähän enemmän. Olipa hauskaa treenata kaverin kanssa eikä aina vain kökkiä yksin hiirenhiljaisella hallilla! Mestiksiin on vajaa kaksi viikkoa aikaa ja kukaan koiristani ei vielä osaa edes kaikkia liikkeitä. Mitähän tästäkin taas tulee? Seuraavan viikon kalenterini näyttää työvuorojen, Nu-Pun paimennustreenin ja Oulusta vierailevan Mitran lisäksi joka päivälle paria RT-liikettä, jotka pitäisi ehtiä ja etenkin jaksaa treenata kaiken muun säätämisen ohessa. Loppuviikosta on vielä luvassa pari hoitokoiraakin, jotta ei vaan olisi tekemisen puutetta.