tiistai, 16. tammikuu 2018

Aksapäivitys

Kävin Laina-Haikun kanssa kisaamassa. Kyllä kannattaa pitää parin kuukauden treenitauko, hakea koira yömyöhällä, käydä kerran hallilla vähän muistuttelemassa ja mennä sitten kisoihin. Meidän touhussa oli enemmän intoa kuin järkeä. Saatiin rävellettyä kaksi hylkyä ("oho se vähän irtosi!") ja agiradalta nolla, jonka sijoitus (2.) riitti ekaan luvaan kakkosista.

Laina-Haiku liitääHaikuRengas13012018-1.jpg

Sovin jo seuraavan haikulainan ja kisatkin on katsottu helmikuun alkuun. Jee!

Florakin kävi kokeilemassa kisaamista, mutta ei pysty ei kykene. Toissaviikolla treenien jälkeen verkkalenkillä irrallaan juossut airedalenterrieri kävi Floran päälle. Tai oikeastaan ärrieri kävi juoksu-Heksun päälle, siis yritti astua. Mulla oli viisi koiraa hihnoissa ja Flopalla meni kuppi nurin. Yritin siinä sitten hätistää irtokoiraa kauemmas, estää sitä astumasta Heklaa ja samalla pitää Flora rauhallisena ja pois hässäkästä, pudottamatta hihnoja tai solmiutumatta lopullisesti sotkuun narujen koirien jalkojen käsien kanssa. En onnistunut. Flora veti kilarit, puri irtokoiraa päästä, irtokoira ehti hypätä Heksun selkään (mutta toivottavasti ei sen enempää) ja mulla paloi pinna niin että karjuin koiran omistajalle kaikkea vähemmän hyvää ja kaunista. Täti ei luonnollisestikaan saanut koiraansa kiinni sitten niin mitenkään, joten lopulta pudotin kaikki hihnat käsistä, irrotin Floran airiksen päästä, airiksen Heksun selästä ja marssin irtokoiraa kaulapannasta taluttaen viemään sen omistajalleen suht painokkain saatesanoin.

Tämän rattoisan kohtaamisen jälkeen Flo on taas ollut ihan hermoheikko vieraiden koirien suhteen ja se näkyi kisoissakin. Se ei uskaltanut jäädä lähtöön odottamaan vaan lähti hiippailemaan, se ohitteli esteitä ja oli hidas. Kai nyt kun piti koko ajan varmistaa selustaa ja varmistaa, ettei mistään vaan yhtäkkiä ammu taas joku kimppuun. En tiedä jaksanko taas aloittaa alusta Flopan siedättämistä muihin koiriin ja kisatilanteeseen, vai oliko tämä nyt tässä. Käymme nyt kuitenkin treeneissä huvittelemassa, mutta en oikein jaksa enää uskoa sen palaavan vielä kisakentillekin.

Kun ei omien kanssa voi kisata, niin onneksi saan lainalla Haikua!

Tein uuden seinäkalenterin (jonka avulla yritämme epätoivoisesti pysyä suunnilleen selvillä siitä, milloin kumpikin on töissä ja milloin mikäkin koira on treeneissä, fyssarilla, kisoissa tai milloin kenties olemme koko porukka jossain reissussa - tai vain toinen meistä ja ehkä joku koira tai sitten ei) ja valitsin sitä varten viime vuodelta kuvia.

Nämä kuvat ovat kesäkuulta. Kesäkuulta! Toivottavasti tänä vuonna tulee sentään kunnollinen kesä, toisin kuin viime vuonna.

2helmikuu2.jpg

3maaliskuu1.jpg

4huhtikuu2.jpg

4huhtikuu1.jpg

Syliheksun kanssa Syötteellä keskiyön auringossa
8elokuu2.jpg

Nämä kuvat on otettu Somerolla varmaankin toukokuussa, kun Malluaisen turkkia ei vielä ole ajeltu nylkyksi kuten kesäkuvissa.

7hein%C3%A4kuu2.jpg

Ikävä pitää otteessaan
13tammikuu1.jpg

13tammikuu2.jpg

Toivottavasti pääsemme tänäkin vuonna jossain välissä pohjoiseen. Ehkä kaikki järjestyy.

 

dont%20worry.jpg

sunnuntai, 31. joulukuu 2017

Turva-Teppiksen ohjeet vuodenvaihteeseen

1. Pidä koirat ja alaikäiset tiukasti kaksipiste-kytkettyinä.
2. Käsittele räjähteitä vain selvinpäin ja suojalasit silmillä.
3. Koska kuitenkin otat, niin älä aja.
4. Pidä huolta kaverista. Edes Malla-Kaarnikan mielestä ei ole kiva simahtaa hankeen.
5. Hyvää ja turvallista uutta vuotta 2018 kaikille!

TurvallistaUuttaVuotta2018.jpg

lauantai, 23. joulukuu 2017

Malla-Kaarnikan ensimmäinen joulu

Malla-Kaarnikka voitti Hurttan http://www.hurtta.com/fi_fi/ Facebook-kilpailussa itselleen joululahjan. Se saattoi hyvinkin olla Malla-Kaarnikan elämän ensimmäinen joululahja. Jotenkin on vaikea kuvitella, että sen entisessä elämässä - tarhakoirana sadan muun koiran kanssa - olisi paketteja jaeltu.

Posti toi paketin torstaina ja päätimme avata sen heti. Miksi suotta odottaa jouluaattoa? Malluainen oli innokas tutkimaan paketin sisältöä. Se sai herkkuja, heijastinhuivin, kaulapannan ja heijastimellisen talutushihnan. Kiitos Hurtta hienosta lahjasta!

MK-joululahjat.jpg

Huomatkaa tökerö editointi. Mitään kuvankäsittelyohjelmaahan mulla ei ole, joten tämä on värkätty netin ilmaisohjelmalla, jonka rekisteörintipakon kiersin ottamalla kollaasista kuvan kännykällä. Tyylikästä, eikö? Kännykkäni kamera vetelee aivan viimeisiään, eikä tarkenna enää kunnolla, joten piti nyt jotenkin yrittää saada edes some-julkaisukelpoinen setti näistä. Ehkä mun täytyy harkita itselleni joululahjaksi uutta puhelinta tai sitä kuvankäsittelyohjelmaa. Ostin jo uudet talvirenkaat autoon (räjäytettyäni yhden motarilla). Oikeasti olisin halunnut paremman (lue: paksumman) makuualustan ja paremman (lue: kevyemmän) retkikeittimen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin... Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

sunnuntai, 17. joulukuu 2017

Ralliviikonloppu

Katla kaipaa tekemistä sen jäätyä eläkkeelle pelastuskoiratoiminnasta ja agilitystä. Olen yrittänyt viihdyttää sitä vapaavuoroilla tekemällä vähän tokoa ja silloin tällöin noseworkia, mutta ilman tavoitteita olen aika huono treenaamaan kovin järjestelmällisesti. Katlan pojan Ärjän omistaja osui hyvään saumaan ja yllytti ilmoittautumaan rally-tokokilpailuun joulukuun puolivälissä.

Kävin pari kertaa hallilla lukien kännykästä kylttien suoritusohjeita ja kokeillen treenikaverini Sofian kanssa miten tämä ratajuttu nyt oikein toimikaan. Näillä eväillä lähdimme kisaamaan.

Katlan suoritus ehkä tylsimmällä alokas-luokan radalla, jonka olen nettivideoita plaratessani nähnyt. Melkeinpä pelkään seuraamista! Katlan kanssa tämä oli ehkä hyväkin, eipä tullut mitään nostattavia juttuja, joista Rouva Poro olisi lähtenyt keulimaan. Nyt se lähinnä käveli hihnan päässä, joka tässä lajissa on ilmeisesti ihan suotava tapa suorittaa.

Katla sai täydet 100p ja sijoittui luokassaan toiseksi. Katlan poika Ärjä kisasi viimeisen avoimen luokan ratansa pistein 98 ja sa RTK2-tittelin. Ärjä sijoittui luokassaan toiseksi.

20171216_124524.jpg

Kai se täytyy ostaa lisenssi ensi vuodelle ja katselle jotain sopivia kisoja. Ja ehkä etsiytyä johonkin rallytoko-treeniryhmään, jotta joku kertoisi mulle mitä ihmettä nämä avo-voi-luokkien kyltit oikein tarkoittavat!

Kun kerta saimme Sallan ja Ärjän Oulusta etelään, vietimme samalla Sysiväikeen rally-tokoviikonloppua. Sekä lauantaina että sunnuntaina Salla piti kasvateilleni rallytokotreenit. Hauskaa oli ja aina on ihanaa nähdä kasvattejani omistajineen puuhailemassa yhdessä! Lauantaina meille tuli iltaa viettämään kahdeksan ihmistä ja kymmenen (yllättävän sopuisaa) koiraa. Jos tähän rallyhommaan kuuluu aina myös ystäviä ja kuohuviiniä, niin mä taidan tykätä tästä lajista.

20171217_105303.jpg

maanantai, 11. joulukuu 2017

Terveystarkkeja. Kuvauttakaa ne koirienne selät, jooko?

Vein nuorimman sijoistuskoirani Hämyn (Sysiväikeen Kaukainen Galaksi) PEVISA-tutkimuksiin. Lapinporokoirallahan on naurettavan löysä PEVISA. Yhden pentueen saat rekisteröityä koiralle ilman minkäänlaisia terveystutkimuksia. Toisen pentueen jälkeen vaaditaan voimassaoleva silmätarkastuslausunto. Tuloksella ei ole merkitystä. Jos haluaisi mennä siitä mistä aita matalin, pääsisi lapinporokoiria kasvattaessa todellakin helpolla. Valitettavasti jotkut myös käyttävät tätä rimanalitusmenetelmää. Minulle kasvattamieni koirien terveys on kuitenkin prioriteettina heti luonteen kanssa käsikädessä. Vaikka kukaan ei pysty takaamaan täysin terveitä pentuja, niin ainakin on hyvä tutkia, jotta tietää käyttämiensä yhdistelmien riskit ja voi sitten puntaroida millaisia riskejä on valmis ottamaan. Hämyltä siis tutkittiin silmät, polvet, lonkat, kyynärät, selkä ja otettiin näyte geenitestejä (prcd-PRA, degeneratiivinen myelopatia ja pompen-tauti) varten. Saman setin olen teettänyt muillekin jalostuskoirilleni.

Hyvältähän se kaikki näytti siihen selkäkuvaan asti. Jopa minä maallikkona näin, että nyt ei hyvä heilu. Ristinikama oli sakralisoitunut (osittain luutumaton) ja vino. Lopputulos olikin sitten LTV3 (välimuotoinen lanne-ristinikama). Muutenhan Hämyn tuloksissa ei ollut mitään vikaa, lonkat A, kyynärät 0, polvet 0, silmät terveet. Hämyn geenitestien tulokset ovat ilmeisesti kadonneet maailmalle, koska niitä ei tätä kirjoittaessani vieläkään ole tullut Pompen-tautia lukuunottamatta: sen suhteen Hämy on terve. [edit: loputkin testitulokset tulivat joulun jälkeen. DM terve, prcd-PRA terve]

Hämy taju kankaalla20171127_161434.jpg

Tästä selkälausunnosta kiinnostuneena plarasin Koiranetin ihanasta maailmasta (kyllä, oikeasti tykkään ja kovaa, että on julkinen, suhteellisen helppokäyttöinen tietokanta, josta löytyy koirien terveys-, koe- ja kilpailutuloksia) tähän asti virallisen selkäkuvalausunnon saaneet lapinporokoirat. Virallisia lausuntoja alettiin kirjaamaan vasta 2013 loppuvuodesta, jolloin vain kolme porokoiraa lausuttiin (terveitä kaikki). 2014 14 koiraa sai lausunnon, näistä neljällä oli joku LTV-muutos. 2015  luvut olivat 28/10, 2016 51/11 ja 2017 59/17. Positiivista tässä on, että kuvattujen koirien määrä vaikuttaisi olevan hienoisessa nousussa. Huonoa taas, että vain noin kolmasosa lonkkakuvatuista koirista päätyy myös selkäkuvaan, vaikka siinä samallahan se menisi. Ja vielä ikävämpää on, että 155:stä selkälausunnon saaneesta lapinporokoirasta 42 eli 27% on jollain tavalla epänormaali selältään ja saa LTV-lasunnon 1-4. Toki näistä suurin osa on LTV1, jota voidaan pitää koiran elämän kannalta aika harmittomana muutoksena, vaikka toki joidenkin LTV1-koirienkin tiedetään oireilleen. LTV2 oireilee "joskus" ja LTV3 "usein". LTV4 tuntuu olevan riippuvaisempi siitä onko kyseessä puuttuva vai ylimääräinen nikama: kuusinikamaiset koirat hyppäävät tai liikkuvat huonosti, kahdeksannikamaiset ovat normaaleita porskuttajia, olisi vahva mutu-tuntuma nettikeskustelujen perusteella.

Summa summarum: lapinporokoiria pitäisi saada enemmän virallisiin selkäkuviin, jotta voitaisiin 1) arvioida muutosten vaikutusta koiran elämään ja 2) muutosten periytyvyyttä.

Koiriahan on todellisuudessa kuvattu enemmän kuin nämä 155, koska monella on otettu epäviralliset kuvat. Etenkin agility- ja PK-harrastajien parissa koiria on kuvautettu jo pitkään. Omistakin jalostuskoiristani sekä Katla että Haiku on kuvattu vain epävirallisesti ja kuvannut eläinlääkäri on lausunut ne terveiksi. Näitä epävirallisia tuloksia voi pitää kuitenkin lähinnä suuntaa-antavina, kun niihin vaikuttaa kuvanneen lääkärin osaaminen, eikä jokainen peruselli ole radiologian tarkkasilmäinen taitaja.

Että kuvattakaa ne koirienne selät, jooko? Ja laittakaa kuvat kennelliittoon lausuttavaksi.

Toinen tarina on ne geenitestit. Kasvattini Nila (Sysiväikeen Tähtien Soturi) sai kyseenalaisen kunnian olla ensimmäinen lapinporokoira, joka testattiin kantajaksi degeneratiivisen myelopatian suhteen. Tässä kohtaa testattuja koiria oli kylläkin vain kourallinen tai kaksi (siis noin 20 rotujärjestön listan mukaan). Lapinporokoira on siis samassa tilanteessa nyt kuin suomenlapinkoira oli muutama vuosi sitten: ensimmäiset kantajat ovat löytyneet, mutta taudinkuvaa tai yleisyyttä ei vielä oikein tunneta. Pörröisillä serkuillamme niitä kantajia ja sittemmin myös sairausaltiita alkoi testauksen yleistyessä löytyä, ja yllättäen sitten niitä oireileviakin alkoi ilmaantua, kun tietoisuus sairauden oireista ja diagnosointimenetelmistä lisääntyi. Tässä kohtaa olisi tärkeää saada mahdollisimman laajasti erisukuisia lapinporokoira DM-testiin, jotta voitaisiin alkaa päätellä jotain siitä 1) miten yleinen DM on lapinporokoirakannassa ja 2) miten usein sairausaltis koira kehittää sairauden oireet elinaikanaan. Positiivista DM:n suhteen tuntuisi olevan, että oireet kehittyvät yleensä vasta veteraani-iässä, mutta eipä se silti naurata jos joudut kymmenenvuotiaan sessukan kuoppaamaan kun sen hermosto on rappeutunut käyttökelvottomaksi, etenkin kun sairaus olisi ollut estettävissä geenitestaamalla ja yhdistämällä vain terveitä tai terve ja kantaja (tai jopa terve ja sairausaltis). Geenitestin tulos ei siis mitenkään rajaa koiria pois jalostuskäytöstä, mutta antaa yhden työkalun lisää vältellä perinnöllisiä sairauksia ja koiran kärsimystä ja omistajan mielipahaa ja surua sitten myöhemmin.

Otatin DM-testit myös Haikusta (Pihlajamäen Kissimyyr, yllämainittujen Hämyn ja Nilan emä) sekä Heklasta. Kumpikin on DM-kantaja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mun pitää houkutella Heksun tuleva sulhanen selkäkuvien lisäksi geenitestiin ja todellakin toivoa parasta.