Kevät tulee ja lumi, tai no se vähäinen jota tänä talvena edes nähtiin, otti ja suli. Pari viikkoa käytin motivoimaan itseäni, että NYT alkaa jälkikausi! Alkuviikosta sain etsittyä jälkimerkit, epämääräisten esineiden pussukan ja muut tilpehöörit, jotka olivat hautautuneet jonnekin auton syvimpiin syövereihin. Muutaman päivän henkinen valmistautuminen ja TADAA - lauantaina satoi nilkkaa myöten lunta. Eipä alkanut jälkikausi vieläkään.

Kaiken treenaamisen vaikein osio on se ryhtyminen. Ihailen ihmisiä, jotka treenaavat montaa lajia säännöllisesti, pitävät yksityiskohtaista treenipäiväkirjaa tai pohdiskelevaa ja analyyttistä blogia, kisaavat ja käyvät kokeissa. Olen suorastaan kateellinen noille oman (koiraharrastuselämänsä) Supermarjoille. Mun treenailu on epämääräistä, silloin tällöin ja sunnuntaina, ilman järkevää suunnitelmallisuutta tai kovin selkeästi määritettyjä osatavoitteita. Treenipäiväkirjan pitämisen olen aloittanut ja lopettanut kymmeniä kertoja. Tähän astisista paras yritys on ollut viime kesäkauden ajan, kun pidin kirjaa melkein kaikista treeneistä. Vuoden vaiheessa päiväkirjan pito taas kerran lopahti.

Pelkkä treeniajatusten ja toteumien ylöskirjaaminen tosin ei hyödytä juurikaan, jos treenaaminen jää teoreettiselle tasolle. Jos treenaisin koiriani niin usein kuin ajattelen treenaamista, ne olisivat kaikki vähintään kova vastus rintintinille ja lassielle maailman tottelevaisin koira -kisassa. Mutta kun ei. Helpompaa on vanua kahvikupin kanssa sohvalla tai viedä piskit metsään ja heitellä kuivaruokaa pitkin näreikköä ja katsella kun ne touhottavat ruokaansa etsien. Ihan onnellisia koiria ne ovat varmasti kun pinkovat vapaana pitkin suota tai juoksevat narupallon perässä täyttömäellä, mutta niiden oppimiskäyrä näyttää suunnilleen samalta kuin zombie ekg:ssä. Käytän tekosyynä koirieni monikkomuotoa "ei voi treenata lenkillä kun näitä on niin monta!". Mitenhän se onkin niin vaikeaa kammeta se levenevä takapuoli irti sohvasta muutamaksi minuutiksi ja piipahtaa koiran, naksuttimen ja kuivaruokakasan kanssa edes parkkipaikalla tekemässä yksi paikallaolo tai kolme luoksetuloa?

Uuudenvuodenlupaukset on hylätty jo vuosikymmeniä sitten, mutta ehkä uuden treenikauden tavoite voisi olla kolme kotitreeniä viikossa jokaiselle koiralle. No ei tietenkään Salkalle, joka on vähän oma lukunsa jo olemassaolollaan. Eikä ehkä Faunallekaan, kun se ei nykyään ole mun treenattava enää päätettyään olla kepon koira kaikkinensa. Kattiskin voinee saada välillä vapaata, kun sen suhteen ei ole tavoitteita kuin agilityssä ja ylläpitoa ja hifistelyä peko-juttujen suhteen (niitä vaan on hankalampi yksin tai kotiparkkiksella treenata). Mutta jos vaikka VIHDOIN opettaisin tolle mun "pennulle" ne perustottiskuviot, jotka olisi pitänyt opettaa jo pikkupentuaikana, mutta joiden suhteen treenaamisen vaikeus on saanut musta yliotteen.

Joten tästä se kevätkausi lähtee (ja treenipäiväkirjankin kaivan esiin keittiön pöydällä olevan tavaravyöryn alta):

FLORA

Tottis: istu, maahan, paikka, seuraaminen

Jälki: alkuopetus ruutuina, esineilmaisun alkeet, kesän mittaan siirtyminen makupalajälkiin. Syksyllä voitaisiin olla n. parinsadan metrin helpoissa jäjissä hyvällä pohjalla, helpot kulmat ja pienten polkujen ylitykset, esineet mukaan jäljelle.

Haku: Syksyllä peruskokeeseen, jos saan tottiksen kasaan. Ilmaisun ja itseluottamuksen vahvistamista. Tarkistettavan alueen koon ja maaston vaikeuden lisääminen (nyt tehnyt n. 1ha / 15min suurimmat, syksyllä n. 3ha / 30min?)

Rauniot: käydään sen verran kun käydään. Voisin ottaa tavoitteeksi häiriönsiedon ja vieraan ohjaajan kanssa toimimisen.

Agility: Lähdössä odottaminen kuntoon. Kontaktiesteille varmuutta myös vauhdin kasvaessa. Keinun opettaminen. Vauhdin ylläpito. Keväällä hypärille ja syksyllä agiradoille kisaamaan.

KATLA

Tottis: no, onhan se kaunis ajatus että jotain joskus treenattaisiin. Ei kannata pidätellä henkeä odotellessa.

Jälki: Esineilmaisujen muistuttelu talven jäljiltä. Peruskoe jos saadaan koepaikka.

Haku: motivaation ylläpitoa hauskoilla pikkutreeneillä, pitkä treeni n. kerran kuukauteen, ilmaisujen ylläpitoa ja jotain pientä kikkailua kuten oudosti käyttäytyvät maalimiehet, esineet alueella, vaihtelevat treeniympäristöt jne. Taidontarkistuskoe.

Rauniot: käydään jos käydään. Motivaation ylläpitoa ja keskittymistä vaativia tarkennuksia, hajuerottelua yms. Ehkä koe jos kaikki ok.

Agility: oman ohjauksen treenaamista, sujuvuutta. Koiralle vauhtia, vauhtia ja vauhtia. Irtoamistreeniä. Kisataan aina kun ehditään.

 

Treenaan yleensä kummankin koiran samoissa treeneissä, joten pikaisesti laskettuna treenikäyntitavoitteeksi tuli viikkoon peko 2, agility 2, kotitreenit (tottis, esineilmaisut tms.) 3. Eihän se ole paljon, eihän? No ei ainakaan, jos toteuma ei lähesty tavoitetta...