Lauantaina oltiin aamulla Taigan tokotreeneissä, ja myöskin eilenillalla oli treenit. Jostain syystä meidän kouluttaja alkaa aina nauramaan, kun hän ennen liikkeen suorittamista kysyy onko meillä jotain ongelmia ko. liikkeessä, ja mä aina vastaan samat sanat (arvaatteko?). No tietysti "se haukkuu!"

Tosiaan. Taigan herkkähaukkuisuus on meidän tokoilun pahin kompastuskivi. Taiga haukkuu, jos se on vähänkään epävarma mitä sen kuului tehdä. Se myös haukkuu, jos se on varma mitä sen piti tehdä, mutta sen mielestä minä en toimi oikein. Se haukkuu, jos se on ylivirittynyt ja liian innoissaan, ja se myös haukkuu jos sitä ei huvita ja minä silti käskytän tekemään. Oikeastaan se siis haukkuu ihan joka tapauksessa. Tää haukkuminen on ollut mulle suurin syy antaa tokoilun aikalailla olla, en ole vain jaksanut vääntää asian kanssa. Taiks on perustottelevainen ja osaa paljon juttuja, ja tarpeen vaatiessa tekee seuraamiset ja muut kyllä. Mitäs sitten, jos vähän haukkuu (sillä vaan ei tokokisoihin mennä, jos koira käskyttää vähän väliä).

Yllättäen me treenataan nyt paljon sitä, että tehdään juttuja haukkumatta. Tällä hetkellä tehokäsittelyssä on kaukokäskyt. Näitä katsottiin kouluttajan kanssa launataina ekaa kertaa, ja maanantaina uudestaan. Taigahan periaatteessa osaa asennonvaihdot myös parinkymmenen metrin etäisyydeltä, mutta se haukkuaräksyttää jokaisessa asennonvaihdossa vähintään sen kerran (muistattehan: istu-HAU!) Nyt alin tekemään treeniä ihan lyhyellä etäisyydellä, jotta  a) koiralla ei olisi tarvetta käskyttää kun namit on liian kaukana tai palkkaus liian hidasta b) mä ehdin palkata ennenkuin koira ehtii sanoa hau. Toimii vaihtelevasti, mutta voin kuvitella että jos treenaisimme noin kuusi vuotta, saisin sille jo äänettömän asennonvaihdot. Tietysti Taiga on kuuden vuoden päästä jo 14v. eikä ehkä enää ihan kisakunnossa sen puolesta, mutta... Aloitin myös uutena takapalkan käyttämisen kaukokäskyissä. Taiga hiffasi nopeasti mistä on kyse, ja onnistuimme treenien lopuksi tekemään pari istu-maahan-istu sarjaa haukkumatta. Jee! Tosin kun illalla kokeilin samaa keittiössä kissanruokien jämillä, oli palkka ilmeisesti liian hyvä (tai lattia liian liukas tai tähtien asento väärä), koska siitähän riemu repesi ja olen edelleen pahoillani naapureiden rauhallisen illan keskeytymisen puolesta. Tosin rähähdin sisällä haukkumisesta senn verran napakasti, että pienen säädön jälkeen tehtiin muutama hiljainen asennonvaihto. Mulle syttyi heti lamppu päähän asian suhteen: Taiga TIETÄÄ, että sisällä ei saa haukkua. Voisinkohan hyödyntää tätä kaukokäskyjen treenaamiseen...? Jos alkaisinkin harjoitella noita olkkarissa... Hmm...

Molemmilla kerroilla otettiin treenien alkuun otettiin luoksepäästävyys ja 3 min paikallaolo ohjaajat piilossa. Ei ongelmaa. Maanantaina otettiin vielä heti perään toinen, lyhyempi paikallaolo häiriöin kanssa, eli kouluttaja käveli koirien edestä ja takaa. Ei ongelmaa tässäkään.

Lauantaina otettiin jääviä liikkeitä, ja jatkoin niiden kanssa puuhastelua maanantaina aina omaa vuoroa odotellessa. Liikkeestä istumaanjäämisen Taiga on näemmä unohtanut kokonaan. Liikkeestä seisomaanjääminen sen sijaan onnistuu melko hyvin, ja liikkeestä maahan lähes varmasti.

Maanantaina kurssin uutena juttuna otettiin luoksetuloa. Eka luoksetulo liikkeenohjaajan käskytyksillä oli aika nappisuoritus, ainoastaan kun jätin koiran istumaan se käskytti mua pari kertaa. Muuten oli hiljaa, lähti liikkeelle napakasti, laukkasi koko matkan ja loppuasento (edessä) oli suora ja sopivan tiivis. Palkkasin siihen pyytämättä sivulle. Otettiin toinen toisto heti perään ja nyt näki, että Taigan mielestä tämä meni jo simputukseksi (se tiesi tehneensä ekan kerran täydellisesti), ja käskyttäminen lisääntyi ja myös luoksetulon muutaman vikan metrin Taiks haukkui minua ja siksi sen keskittyminen herpaantui ja loppuasento oli vino. Taiga on vähän liian fiksu siinä, että se ei siedä toistoja jos se teki jo edellisellä kerralla oikein. Jos se teki jonkun virheen, se kyllä parantaa suoritustaan toistoista, ja se jaksaa hioa keskeneräisiä liikkeitä vaikka tunnin. Mutta onnistunutta suoritusta ei pitäisi ikinä ottaa uudestaan, koska koirakin tietää tehneensä oikein ja hermostuu, kun minä vaadin tyhmiä. Mähän näytin jo että mä osaan, älä enää urputa vaan tehdään jotain muuta!

On se vaan sellainen väkkärä, tuo koira.