Ihanaa kun on tullut kevät! Kevään mukana on alkanut rauniokausi, haun viikkotreenit, agilityn ulkokenttäkausi... Katla ei osallistunut agilityn hallikauteen tämän vuoden puolella pentuilunsa vuoksi, ja "pitkän" mammalomansa aikana hakuilukin oli tauolla. Kun vielä yllättäen menetin rakkaan treenikaverini Taigan, olin pari kuukautta melkoisessa koiraharrastusvajauksessa. Nyt otetaan menetettyä treeniaikaa kiinni innolla. Jäljestämäänkin on jo ehditty, eikä talven jäljiltä ollut havaittavissa mitään haparointia. Koirissa ainakaan, ohjaajahan nyt aina on vähän jäljessä ainakin jäljellä...

Tänä vuonna rauniopäivä on maanantai, jolloin vedän Espyn raunioryhmää Oittaalla apunani näppärä apukouluttaja Petra. Katlan kauden treenitavoite on tunkeutumisharjoitukset, vaikeat tarkennukset häiriöiden kanssa ja loppukesästä loppukoe. Fauna käy vain huvittelemassa ja Salka on mukana maskottina.

Hakuilut hoidellaan pääasiassa sunnuntaisin Mikan ja Päivin vetämässä ryhmässä. Katlan hakuhommat on sen verran kivalla mallilla, että motivaation ja jaksamisen suhteen ei tarvitse juuri päätään vaivata, ilmaisutkin on kohdillaan ja maailmieskäytös on saatu talven tehotreenin kautta kuriin. Nyt täytyisi päättää mitä oikeastaan haluan vielä opettaa Katlalle maastossa. Ensimmäisenä ainakin yritän saada pistoihin enemmän suoruutta kuin pituutta (sitä pituutta nimittäin riittää) ja pienenä hullunhaaveena ehkä siintelee ajatus hakukokeeseenkin osallistumisesta. Siis sellaisen palveluskoirakokeeseen, eikä vain näihin meille tuttuihin pelastuskoirakokeisiin. Saa nähdä miten aika ja ohjaajan motivaatio riittää. Jos sunnuntaihakuilut ei riitä, käymme välillä arkihakuilemassa pienellä kaveriporukalla. Näissä hakuiluissa on mukana pentuenergiaa Katlan tyttären Haikun muodossa. Haikua on hauska seurata, koska se on monessa suhteessa oikea minikattis.

Agilityt osuvat taas tutustu lauantaiaamupäivään. Viime viikolla oli ensimmäinen ulkokenttävuoro Koivukylässä. Katla oli oma itsensä, kiitävä mustasurma jonka ainoa vika on jarruissa. Ohjaustehostin löytyy, samoin nopea vaihdelaatikko ja kiihtyvyyttä ihan testien kärkisijoille asti. Vielä kun ohjaaja osaisi, niin voisi mennä kisaamaankin.

Kunhan mun työkuviot selviää, pitää kesäksi keksiä vielä tottiskurssin tynkää. Eiköhän siinä sitten riitä puuhasteltavaa niin koirille kuin emännälle. Pitäähän sitä välillä ehtiä ihan vaan lenkillekin, ilman mitään harrasteita.