Ensimmäinen lähiviikonloppu
Syyskuussa oli tunnistusjälkikouluttajakoulutuksen ensimmäinen lähiviikonloppu Kaarinassa. Lähdin matkaan ilman koiraa, koska tarkoitukseni on alkaa kouluttaa Katlaa ja meille kotiin jäävää pentua tähän minulle uuteen lajiin. Pennut olivat kuitenkin viisiviikkoisina vielä liian nuoria, jotta olisin halunnut ottaa Katlaa kahdeksi päiväksi mukaani. Olikin hyvä ratkaisu lähteä koirattomana, koska pystyin keskittymään täysin muiden treeneihin ja kouluttajaharjoitteluun, kun ei tarvinnut sählätä oman koiran kanssa täysin uuden asian parissa.
Viikonlopun aikana kävimme läpi luentoina hajutunnistusetsinnän historiaa, teoriaa ja koulutusmenetelmiä. Parin demon jälkeen jakaannuimme ryhmiin tekemään ryhmäläisten koirille "koulutusharjoituksina" eri vaihteita hajuerotteluharjoittelusta, joka koirapiireissä kai nykyään tunnetaan purkkiratana. Viikonloppu oli tiivistä ohjelmaa, mutta kokonaisuus oli hyvin rakennettu, teoria ja käytännön harjoittelu tukivat toisiaan ja ainakin mulle syntyi jonkinlainen käsitys siitä, mitä mun pitäisi oikeastaan alkaa kotona ryhmäläisilleni kouluttamaan. Mukavaa oli myös saada vertaistukea muilta samalla tilanteessa olevilta, eli tulevilta kouluttajakolleegoilta, jotka lähtevät nyt kouluttamaan uutta lajia käytännössä aika nollatiedoilla. Sitähän sanotaan, että tekemällä oppii? Kirjoittelin käsin vihkooni 12 sivua muistiinpanoja viikonlopun aikana enkä todellakaan aio kaikkea sitä ajatuksenvirtaa siirtää sähköiseen muotoon. Muutama ajatus kuitenkin tähän selventämään satunnaiselle blogin seuraajalle mistä oikein on kyse.
Pelastuskoiraliiton järjestämä tunnistusjälkikouluttajakoulutus on pilottihanke, jonka tavoite on kouluttaa osaajia ja kouluttajia uuteen (pelastuskoiratoimintaa edistävään) lajiin. Toinen päätavoite on luoda pohja/ohjeistus koulutusjärjestelmälle sekä kehittää toteuttamiskelpoinen, koirakon osaamistasoa riittävän hyvin mittaava koejärjestelmä. Myöhemmin on tarkoitus pyrkiä tuomaan tunnistusetsintä yhdeksi viranomaisten hyväksymäksi pelastuskoiralajiksi, joka toimii koirakolle myös väylänä hälytysryhmään.
Tunnistusjälki ei ole mitään uutta, vaan sitä on käytetty koiratoiminnassa jo vuosisatoja. Jossain vaiheessa se kuitenkin painui taka-alalle, josta nyt tehdään uutta nousua. Myös poliisilla on käynnissä oma tunnistusjälkihanke taajamajäljestämistä varten. Pelastuskoiraliiton kurssin yksi vahvuus on, että mukana asiantuntijana on poliisikoiralaitoksen Ilkka Hormila, jolla on ajantasainen tieto ja kokemus myös viranomaistoiminnasta tunnistusetsinnässä. Uskon, että tässäkin asiassa saadaan hyviä tuloksia, kun viranomaiset ja vapaaehtoiset jakavat osaamistaan ja kokemuksiaan.
Tunnistusjälkikoira vai tunnistusetsintäkoira?
Itse päädyin ratkaisuun puhua tunnistusetsintäkoirasta ja tunnistusetsinnästä, eikä tunnistusjäljestämisestä. Minulle hyvä pelastuskoira on aina edustanut moniottelijaa, joka etsii kaikilla käytettävissä olevilla menetelmillä ja osaa oma-aloitteisesti vaihtaa toimintatapaansa päästäkseen lopputulokseen. Hyvä pelastuskoira siis toimii ilmavainulla, jäljestää, etsii maastossa, taajamassa, raunioilla tai rakennuksessa. Vaikka tämän koulutuksen tavoite on opettaa nimenomaan koiria tunnistusjäljestykseen, näen jo mahdollisuuden laajentaa hajutunnistuskoulutus myös ilmavainutyöskentelyyn tarvittaessa. Jatkossa kaikki tunnistusetsintään ja tähän koulutukseen ja oman koulutusryhmäni treeneihin liittyvät päivitykset löytyvätkin blogistani tagin tunnistusetsintä alta.
Tunnistusetsintäkoira eroaa monista muista hajuerottelukoirista siinä, että mitään hajuja ei opeteta koiralle pitkäkestoiseen muistiin. Koiralle annetaan jokaisen harjoituksen tai tositilanteen aluksi lähtöhaju, joka sen kuuluu juuri sillä kertaa etsiä. Vertailuksi vaikkapa räjähde- tai kanttarellikoirat opettelevat hajumuistiinsa tietyn hajun tai tiettyjä hajuja, joita ne alkavat etsiä aina käskyn saatuaan. Epäilen, että hajumuistiin opettaminen on helpompaa kuin saada koira tajuamaan lähtöhajun ja etsittävän kohteen yhteys ja onnistua opettaa koira myös hakemaan oikea informaatio lähtöhajun sisältämästä kokonaishajukuvasta. Tilannehan on vähän sama kuin opettaa koira noutamaan yksi tietty noutokapula aina käskyn saatuaan, tai kaikenlaisia noutokapuloita, verrattuna siihen että me näytämme koiralle parin sekunnin ajan aina erilaista noutokapulaa ja käskemme sen jälkeen jättämään huomiotta kaikki ympäriinsä lojuvat kymmenet tai sadat noutokapulat ja tuomaan vain sen tismalleen identtisen kapulan! Koiran kyky erotella hajuja on kyllä uskomaton ja koirien oppimiskykykin tuntuu rajoittuvan lähinnä ohjaajan kykyyn kouluttaa, joten hajuerottelu sinällään ei ole koiralle vaikea tehtävä. Haasteena on saada koira tajuamaan mitä siltä tarkalleen ottaen halutaan.
Ja siitä se sitten lähtee
Tunnistusetsintäkoulutus alkaa oikeastaan jo koiran ja ohjaajan suhteen rakentamisesta, kuten kaikki koirankoulutus. Teknisiin pohjataitoihin kuuluu koiran ehdollistaminen naksuttimeen ja ohjaajan ymmärrys operantin oppimisen perusasioista ja taita havainnoida koiran toimintaa ja naksuttaa oikea-aikaisesti. Koiralla tulisi olla myös perushallinta kunnossa ja etenkin vilkkaan koiran olisi hyvä osata rauhoittua harjoitustilanteeseen tultaessa. (Tässä kohtaa mulla nousi kylmä hiki - olenko oikeasti aloittamassa tätä luovutusikäisen pennun kanssa? Mikä mua vaivaa?) Ensimmäinen varsinainen koulutusvaihe on hajuerottelukoulutus purkkirataharjoitteluna. Sen jälkeen hajuerottelu siirretään pieniin esineisiin, joita kylvetään maahan ja kas, seuraavaksi niistä muodostuu jälki ja loppu onkin lastenleikkiä (tai ehkä ei). Teoriassa tämä kaikki kuulostaa täysin tehtävissä olevalta ja pidemmälle päässeiden kokemukset ovat rohkaisevia, mutta vuoden päästä olemme toivottavasti viisaampia ja ainakin satoja kokemuksia rikkaampia. Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että koulutuksen tulee olla hyvin sunnitteltua, edetä tasaisesti pienin askelin ja suurin syy miksi enemmän harjoitelleilla on ollut ongelmia, on ollut nimenomaan käytetyn koulutusmenetelmän epäjohdonmukaisuus tai koiran väärä viretila.
Omien koirieni harjoitusohjelmaksi ennen seuraavaa lähikoulutusviikonloppua muodostui aika vaatimaton, mutta jostain se on aloitettava. Juuri nyt elämääni hallitsee vielä tuohon seuraavaan viikonloppukurssiin asti neljän porokoirapenikan kasvattaminen kunnon pennuiksi ja lähettäminen maailmalle turvanaan hyvä varhaislapsuus, monipuolisia kokemuksia ja luottamus ihmisiin ja aikuisiin koiriin. Sen lisäksi jatkuu vielä muu pelastuskoiratreenikausi marraskuun puoliväliin asti ja tietysti koirien agilitytreenit (ja mun koulutusvuorot) uudella hallilla alkoivat, joten ihan hirveästi ei ole ylimääräistä aikaa käsillä. Taaskaan.
HEKLA:
1. Normaalia pikkupennun kokemusmaailman kasvattamista: autoilu, häkkiin rauhoittuminen, kontaktinoton vahvistaminen, erilaiset alustat, erilaiset ympäristöt, erottaminen sisaruksista lyhyiksi hetkiksi jne.
2. Ehdollistaminen naksuttimeen
3. Luopumisharjoittelu (namia ei saa kädestä hyppimällä ja repimällä, vaan istumalla ja ottamalla katsekontaktia)
4. JOS etenee hyvin, eka kohdetyöskentelyharjoittelu sheippaamalla (kosketuskeppi, kosketusalusta tms.) eli opetetaan pentua oppimaan sheippaamalla.
Hekla aloittaa varsinaisen hajutyöskentelytreenin kun on siihen valmis. Toistaiseksi se on vielä holtiton pikkupentu, mutta kunhan sisarukset lähtevät maailmalle, mulla on aikaa alkaa kehittää sen valmiuksia oppimiseen paremmin, treenata keskittymistä ja sheippaamista, joten varmaankin viimeistään kymmenenviikkoisena alkaa senkin kanssa ekat purkkitreenit.
KATLA:
1. Nuuskutus. Tekniikka, kesto. (1 purkki. Hajun ikä 1-3 vrk)
2. Nuuskutus + ohjaaja vie purkin telineeseen. (1 purkki. Hajun ikä 1vrk - 1 viikko)
3. Nuuskutus + haju valmiina telineessä. (2 purkkia. Hajun ikä 1vrk - 2 viikkoa)
4. Nuuskutus + haju + tyhjä purkki (3 purkkia. Hajun ikä 1vrk - 1 viikko)
Samanaikaisesti treenaan tietysti nuuskutukseen ja oikean purkin "ilmaisuun" kestoa. Etenenimen riippuu myös siitä, miten saan avustajaa naksuttamaan. Haasteellista on tietysti, että avustaja ei voi olla kuka tahansa, vaan pitäisi edes jotakuinkin osata noudattaa ohjeita ja ymmärtää miten tärkeää on naksuttaa oikeasta toiminnasta ja osata erottaa oikea toiminta väärästä. Onneksi mulla on huippu koulutusryhmä, joka on aktiivinen, innostunut ja maantieteellisestä hajaantumisesta huolimatta halukas kimppatreeneihin viikottaisen varsinaisen treenin lisäksi. Lisäksi olen vähän taivutellut ohjeita käyttämällä parilla treenikerralla apuna peiliä, jonka kautta näen mitä koira tarkalleen ottaen tekee purkkiradalla (siis sillä yhdellä purkilla siellä yhdessä telineessä - kirsun oikea sijainti suhteessa naksautukseen!), jotta olen välttänyt avustajan haalimisen jostakin.
Tällä hetkellä Hekla on treeneissään kohdassa 3. Sille on tehty kolmessa eri paikassa (Anun piharakennus, Sofian olkkari, meidän ulkovarasto) yhteensä viisi erillistä sessiota naksuttimeen ehdollistumista siirtyen aika nopeasti luopumis- ja kontaktitreeniin. Ehdollistuminen naksuttimeen varmistettiin kokeilemalla useamman kerran pennun reaktio naksuttimen ääneen, kun se puuhailee jotain omaansa kesken session. Kun se alkoi kääntyä naksuttajaa kohti ja tulla luokse äänestä, siirryin harjoituksessa eteenpäin. Myös Heklan sisko Tyyne on tehnyt samat treenit ja on samassa koulutusvaiheessa tällä hetkellä.
Katla on tehnyt treenit 1-3 kutakin pari kertaa. Se keskittyy hyvin, on rauhallinen ja hyvässä mielentilassa. Tällä viikolla teen vielä treeniä tyhjällä hajulla (kohta 4). Jännittävää, se on ensimmäinen hajuerotteluharjoitus! Tähän asti harjoittelu on ollut enemmän teknisten taitojen opettelua.
Koulutusviikonlopussa painotettiin, että treenipaikan tulisi olla aina sama ja rauhallinen tila, jossa koira ei muuten käy. Olosuhteet tosielämässä eivät aina vaan tue näitä ihanteita, joten Katla on tehnyt treeninsä Anun piharakennuksessa, meidän ulkovarastossa ja meidän olkkarissa. Ei tunnu vaikuttavan mitenkään sen toimintaan. Se on kyllä tottunut treenaamaan meidän olkkarissakin, muiden koirien kouhuttaessa portin takana ja kissojen sompaillessa treenin seassa. Olen opettanut varmaan suurimman osan sen perusvalmiuksista kaikkiin treenaamiimme lajeihin tässä pikkuruisessa olohuoneessa ennen ulos tai muille treenipaikoille siirtymistä.
Vasmin treenitila on taloyhtiön pannuhuone ja virallinen valvojakin on seinällä
Kuva: Jaana Haapalainen
Lyhyt katsaus maailman parhaaseen IDariryhmään
Meidän ryhmään kuuluu tietty ylettömän söpöt pienet tunnistusjälkioppilaat Hekla ja Tyyne, ikää tällä hetkellä 8 viikkoa, rotu lapinporokoira ja tyttöjä kumpikin. Koulutustausta jokseenkin olematon, kokemuksia maailmasta rajallisesti ja nenänkäyttöä on harjoiteltu lähinnä etsimällä kuivaruokaa pahvilaatikossa rutattujen papereiden seasta ja lattialta ripoteltuina. Hekla on mun tulevaisuudentoive, eli kunhan pupsi vähän kasvaa, toivon tunnistusetsinnästä Heklan päälajia.
Sisko Tyyne muuttaa huomenna omaan kotiinsa aikuisen porokoiranartun ja lapinkoirauroksen ja lapsiperheen iloksi/kauhuksi. Kumpikin pentu on perusluonteeltaan reipas, ahne ja keskittymiskykyinen, joten lähtökohdat koulutukselle on niin hyvät kuin 8-viikkoisen pennun kanssa nyt voi olla. Luvassa on varmasti opettavainen, ilon ja epätoivon hetkiä sisältä vuosi. Tyynen ohjaaja on Sofia, jolla on pelastuskoirakokemusta aiempien koiriensa kanssa. Lapinkoira Justus on siirtynyt muihin hommiin, mutta lapinporokoira Kielo on viittä vaille valmis hälykoira. Sofialla on kokemusta myös tokosta ja koulutusohjaajan hommista.
Mun kakkoskoirana - ja nyt alkuun tietysti enemmän treenaavana harjoituskappaleena - toimii pikkupentujen emä Katla, 7v. lapinporokoiranarttu, pelastuskoirana kaksivuotiaasta toiminut Maailman Paras Koira. Kattis on suorittanut myös rauniokokeet, osaa jonkun verran jäljestää (maastossa hyvin, taajamassa ei niinkään) ja kisaa agilityssä mun iloksi. Hajuerottelua tai kovanpinnanjälkeä ei olla tehty aiemmin.
Koska poro on parasta, on ryhmämme varsin porokoirapainotteinen. Tai sitten mun kavereilla on vain porokoiria, koska ne on mun kavereita, koska niillä on porokoira (ja halusin tietysti ryhmään vain hyviä tyyppejä), mutta se ja sama, joka tapauksessa ryhmässämme on epäyllättäen vielä lisää porokoiria, nimittäin miehisempää edustusta lapinporokoira Rhoo 5v. ja vielä miehisempää edustusta lapinporokoira Vasmi 10v. (anteeksi Rhoo). Rhoo on vähän erikoinen luonne, mutta hauska ja yritteliäs. Rhoo on myös hyvin häiriöherkkä ja reaktiivinen, mutta sillä on erittäin osaava ja koiransa tunteva ohjaaja Aikki, jolla on paljon koulutus- ja kouluttajakokemusta kolmen oman koiran lisäksi. Rhoo on treenannut hakua ja raunioita, jonkun verran jäljestämisen alkeita, mutta ei ole tehnyt aiemmin hajutunnistusta tai kovanpinnanjälkeä. Rhoota on sheipattu paljon ja kohdetyöskentely on sille tuttua.
Vasmi sai tunnistusjäljestä vanhalle herralle sopivan eläkeläislajin ja samalla ohjaaja Jaana opiskelee uuden lajin saloja (tietysti siinä toivossa, että Jaana joskus ottaa uuden pennun ja kouluttaa siitä sitten toimivan tunnistusetsintäkoiran hälytystasolle asti - ettäs tiedät, Jaana!). Vasmi on nuorempana treenaillut jonkun verran hakua, raunioita ja tottista, mutta varsinainen aktiiviharrastuskoira se ei ole ollut enää aikoihin, perheen nuoremman koiran hoitaessa sen puolen. Vasmi onkin ollut ihan pähkinöinä ensimmäisistä treeneistä ja innoissaan päästessään tekemään! Jaana opettelee nyt Vasmin kanssa oikea-aikaista naksuttamista ja koulutustekniikkaa kummallekin vähän uudemman koulutusmenetelmän myötä. Vasmi on ollut ihan loistava ekoissa harjoituksissa ja tuntuu tajuavan homman juonen heti.
Jokainen ryhmä tarvitsee outlierin, joten joukossa on mukana vielä 4-vuotias sekarotuinen luppakorva Naava ohjaajansa Virpin kanssa. Naava on treenannut hakua ja raunioita ja ryhmän ainoana Naavalla on vähän kokemusta hajuerottelutyöskentelystä (muilla kuin ihmishajuilla). Naava on melkoinen sähköjänis kuten ohjaajansakin (kaikella rakkaudella kumpaakin kohtaan), joten treenien haaste tulee aluksi koirakon mielentilan rentouttamisesta. Kumpikin on kyllä todistanut oppimiskykynsä vuosien varrella lukuisia kertoja ja Naavalla on uskomattoman tarkka nenä käytössään.
Virpi ja Naava treenaa teen hajulla pitkäkestoista nenäkosketusta
Kuva: Virpi Tuomen kotialbumi
Tähänastiset yhteistreenit
Tähän mennessä koko porukan yhteisiä treenejä on ollut:
la 4.10. teoria (meillä - pennut onneksi nukkui...)
la 11.10. rauhoittuminen, harjoitustilaan tuleminen, nuuskutus (Anulla)
ma 20.10. nuuskutus, yksi purkki radalle (Anulla)
Lisäksi kaikki ovat treenanneet kotona yksin tai kaverin kanssa ja pidämme yhteyttä homman etenemisestä feissarin kautta tai kun tapaamme muissa peko-treeneissä säännöllisesti. Itse olin sairaana nyt maanantaina, mutta onneksi olin ehtinyt näyttää Jaanalle ja Vasmille päivän treenin jo edellisellä viikolla meidän taloyhtiön ulkovarastossa (naapureiden ihmetykseksi - mitä hittoa ne puuhaa siellä ulkovarastossa iltaisin?) ja Jaana sai demota sitten muulle ryhmälle Aikin toimiessa sheippausvastaavana ja Sofian hakiessa pikkupennut multa mukaan treeneihin. Maailman paras idariryhmä on myös itseohjautuvaa mallia!
Koirakot ovat siis vähän eri vaiheissa. Pikkupennut vasta opettelevat naksun ja maksun pyhä yhteyttä. Pentujen seuraava vaihe on ensimmäinen kohdeharjoittelu jollain muulla tempulla.
Naava on treenannut paljon rauhoittumista (hyvällä menestyksellä!) ja nuuskutusta sekä yhdelle purkille menemistä (ohjaaja vie purkin). Naavan kotitehtävä on keston rakentaminen nuuskutukseen, rauhoittumisen ja mielentilan hiominen eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä yhdelle purkille meno ohjaajan lähettämänä. Lisäksi Naava tekee yhdelle purkille lähettämistä (avustaja).
Rhoo on hikari ja sillä on jo erittäin hyvä kesto nuuskutukseen. Se myös teki yhdelle purkille menemistä. Kotitehtävänä on vahvistaa purkille lähetystä (avustaja naksuttaa tai ohjaaja katsoo peilin kautta) ja kestoa purkin ilmaisemiseen. Rhoon maanantain treeneistä on myös vähän pimeät videot, mutta niistä näkee hyvin mitä koira on oppinut reilussa viikossa.
Rhoo ma 20.10. Nuuskutuksen kesto ja koiran rauhoittaminen oikeaan työskentelymoodiin
http://www.youtube.com/watch?v=_62SJY13aoc&feature=youtu.be
Rhoo ma 20.10. Nuuskutus ja ekaa kertaa purkki "radalla" eli maassa
http://www.youtube.com/watch?v=OaRiqiXyCJc&feature=youtu.be
Myös Vasmi ja Katla on tehnyt nuuskutusta ja yhdelle purkille lähettämistä. Kumpikin treenaa vielä kestoa nuuskutukseen ja purkin ilmaisuun ja vahvistaa jo opittua.
Kaikki aikuiset koirat siirtyvät varmaankin jo seuraavassa yhteisessä harjoituksessa tyhjän purkin lisäämiseen radalle. Parin koirakon kanssa taidan ehtiä treenaamaan vielä tällä viikolla, niin voimme mennä eteenpäin. Vielä on paljon tekemistä ennenkuin voimme sanoa koiriemme osaavan hajuerottelua, mutta ainakin alku on ollut lupaava.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.