Perjantai-iltaa voi viettää viihteellä tai sitten kylmässä työmaakopissa pilkkopimeän raunioradan reunalla katsellen kun koirat työntävät nenää purkkiin. Minä (tietenkin) valitsin jälkimmäisen. Ryhmästä oli paikalla kaikki paitsi A ja Rhoo, joka saikkuilee. Rhoo onkin kotiharjoituksissa ryhmän priimus, joten se ei jää ryhmästä jälkeen vaikka pitäisikin pienen tauon. Oma fiilis lähteä vetämään treenejä oli kiireen, väsymyksen ja stressin takia aika pohjalukemissa, joten automatka meni itseä psyykatessa. Onneksi treeniporukka on niin tuttua, että käytimme ekan puoli tuntia russuttaen elämästä, juoden kahvia ja mättäen sokeria ja katsellen kun pennut vetivät rallia mudassa. Sen jälkeen pystyi jo vähän skarppaamaan treenaamiseenkin.

Teimme kaikille koirille trouble shooting -purkkiradan, eli ensin ohjaaja kertoi mitä on tehnyt kotona, millaisia ongelmia tai haasteita on ollut, ja suunnittelimme yhdessä sen perusteella treenin, jolla saisi ongelman esiin ja mietimme sitten miten sitä voisi korjata. Mitään suuria ongelmia ei kenelläkään kyllä ole. Haasteet on pääasiassa koiran mielentilan säätelyssä ja siinä, että koirat eivät tunnu tajuavan lähtöhajun ja kohdehajun yhteyttä, ne vain arvailevat ja tarjoavat kaikkien purkkien ilmaisua kunnes saavat naksun ja palkan oikeasta. Syy arvailuun on varmaan tässä vaiheessa vielä kohtuullisen pienet toistomäärät ja vähän yksinkertaiset koirat. Jatkamme treenejä siis kohdehajua vanhemmilla häiriöhajuilla ja niin, että lähtöhaju ja kohdehaju ovat samanikäiset. Ja sitten vain niitä toistoja, lyhyinä sarjoina. Vasmilla ja Naavalla vaikuttaisi jonkinlainen lamppu syttyneen, Katlalla ei niinkään.

Katlan treenissä jatkoin samaa teemaa häiriöiden suhteen, eli laitoin häiriöhajuksi hyvin tutun ihmisen, mun äidin. Tällä kertaa Katla ei jumittanut juuri äidin häiriöhajussa ollenkaan niin paljon kuin isäni hajussa edellisenä päivänä, eli ilmisesti se muisti, että tuttu ihminen ei ole oikea ratkaisu. Kohdehajuna oli täysin vieras ihminen ja tein 3+3 toistoa (tauko välillä niin, että koira kävi ulkona) ja lopuksi kaksi hajun etsimistä.

Hajun etsiminen on yksinkertaisuudessaan harjoitus, jossa koiralle annetaan lähtöhaju ja sen pitää etsiä sama kohdehaju sisältävä purkki pieneltä alueelta. Harjoituksessa ei käytetä häiriöhajuja purkeissa kuten purkkiradalla, mutta mikä tahansa ympäristö on tietysti täynnä monelaisia ihmisten hajuja. Katlan mielestä tämä purkinetsimisleikki on hauskaa ja se nuuskuttaa ihan vimmatusti. Hännän heilumisfrekvenssistä voi suoraan lukea koiran etäisyyden kohteesta.

Pennuille teimme nuuskutusta ja yhdelle purkille menoa, kummallekin ensimmäistä kertaa. Tyyne pieni hikaripentu tajusi heti ja teki täydellisesti, Hekla "mä en tajuu" Äitinsätyttö oli melko kuutamolla.

Hups oho, kuvakin meni kenolleen! No, kääntäkää päätänne.

20141107_205217.jpg

Toubleshootingin tärkeimmät havainnot olivat:
- arvioi koiran mielentilaa tarkasti: tee riittävän lyhyitä treenejä ja tauota jo ennen kuin koira kiihtyy
- opeta koiralle vahva oletuskäytös purkkien vaihtojen ym. ajaksi. (esim. paikallaolo, alustalla makaaminen, ulos tilasta vieminen). Selkeä tehtävä ja sen suorittaminen rauhoittaa koiraa. Mielentila koulutetaan jo oletuskäytöstä koulutettaessa (ilman mitään kiihdyttäviä kohta-pääsen-tekemään-jotain-kivaa -oletuksia).
- hyvä mielentila purkkirataharjoitteluun on rauhallinen, keskittynyt ja motivoitunut. Tasapainottele rauhallisuuden ja motivaation välillä! Koira saa olla innokas, mutta ei se saa säheltää. Tarvittaessa säädä myös palkan arvoa.
- pitäisi ehtiä treenaamaan useammin, lyhyillä sarjoilla, jotta saisi riittävästi toistoja, että koiralla olisi edes mahdollisuus tajuta mitä siltä halutaan?
- älä tee nuuskuttamisesta liian suurta numeroa. Koira ottaa uuden nuuskutettavan hajun ekalla kerralla aina parhaiten, sen jälkeen se lähinnä tsekkaa että ai joo edelleen sama. Neljättä tai kuudetta kertaa samaa hajua antaessa koira aivan varmasti tietää hajun jo niin hyvin, että sen tarvitsee vain "vilkaista" hajua. "Vilkaisua" on ihmisen vaikea edes havaita..
- Jos koira alkaa lipsua nuuskuttamisessa, vaihda lähtö- ja kohdehajua riittävän usein. Tee vain 1-2 toistoa samalla hajulla, sitten vaihto. Myös saman treenisession sisällä ja ilman, että välissä on purkkien vaihtamiseen välttämätöntä pidempää taukoa

Kotitehtäviksi ryhmäläiset saivat jatkaa purkkirataa kukin omalla tasollaan, jatkaa tarkkuusetsintätreenejä ohjaajan hajuisella pienellä metalliesineellä, tehdä satunnaisesti hajun etsimistä ja uutena harjoituksena esitellä koiralle uusia materiaaleja hajunkantajina.

Hajunkantajalla tarkoitetaan siis mitä tahansa esinettä, johon on otettu hajunäyte. Hajuerotteluharjoittelun alkuvaiheessa hajunkantajana käytetään esimerkiksi sideharsotaitoksia, jotka ovat kohtuullisen neutraali taustahaju ja niihin tarttuu hyvin ihmisen ominaishaju. Jatkossa koiran tulee tietenkin oppia ottamaan lähtöhaju mistä tahansa materiaalista ja osata verrata sitä eri materiaalissa olevaan, yleensä myös eri ikäiseen kohdehajuun. Harjoittelua varten tarvitaan siis hajunäytteitä pieneen esineisiin useita eri materiaaleja, kuten lasia, puuta, kangasta, nahkaa, muovia, pahvia jne. Ryhmäläiset saivatkin kotitehtäväksi jo edellisellä viikolla alkaa kerätä sopivia esineitä harjoittelua varten. Ensimmäiset uusien hajunkantajien esittelyt voi tehdä ihan yksinkertaisesti esittämällä koiralle lähtöhaju eri materiaalista kuin kohdehaju, ilman muita purkkeja. Myös purkkiratatreeneihin voi lisätä häiriöiksi "tyhjiä" eli hajustamattomia muita materiaaleja purkkeihin. Tästä pääsee nopeasti etenemään siihen, että kaikki hajut voivat milloin tahansa olla missä tahansa materiaalissa. Tosin niin kauan kuin koira ei varmuudella osaa hajuerottelua purkkiradalla, kannattaa pysyä helpossa materiaaleissa, joihin haju tarttuu hyvin ja joissa ei ole voimakasta taustahajua. Vaikeiksi materiaaleiksi on osaavillekin koirille osoittautunut mm. nahka ja kivi, helpommiksi taas kangas, puu ja pahvi. Eli hajuerottelua vielä hiovat jatkavat purkkiradalla sidetaitoksia (mutta häiriöksi voi lisätä muita kantajia) ja tehdä erikseen eri kantajiin tutustuttamista.

Äkkiseltään voisi todeta, että niin paljon treenattavaa, niin vähän aikaa! En todellakaan tiedä mistä aion repiä aikaa treenata kaikkea tarvittavaa. Onneksi arkielämässä tänä syksynä vallinnut kaaos pitäisi helpottaa parin viikon kuluttua.