Kiitos vuodatuksen joulukuussa tekemien "parannusten", en ole jaksanut enää ylläpitää blogia sitä vähääkään. Vuodatus kadotti muotoilut, bannerikuvan jne. ja uusien säätäminen on osoittautunut mahdottomaksi, koska yrityksen kaatuvan aina internal server erroriin. Bolgspot alkaa kummasti tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta, kyseltyäni kavereilta käyttäjäkokemuksia...

Flora on kasvanut kovasti on on miltei Faunan kokoinen jo. Paino keikkuu 12,5kg paikkeilla ja korkeutta on ehkä sentin vähemmän kuin Faunalle, eli selvästi jo enemmän kuin lappalaisilla. Aivoissa on tapahtunut jotain pieniä liikahduksia monenkin asian suhteen. Pääasiassa se on kyllä iloinen ja vilkas pikkupentu edelleen. Pääpaino sanalla "vilkas". Mörköikäkin kolkuttelee ja kaikki uusi on vähän epäilyttävää ja vieraat koirat suorastaan pelottavia, ainakin kunnes pääsee kunnolla tutustumaan. Ollaankin nyt käyty jokunen kerta koirapuistossa etsimässä sopivia leikkikavereita, jotta Flo ei ihan metsittyisi. Muuten ollaan leikitty mm. Sukka-beeceen kanssa, näillä kahdella tuntuu olevan yhteinen sävel aina.

Koulutuspuolella Flo on käynyt vähän hakuilemassa, siis etsimässä ruokavarkaita lumipenkoista ja pari kertaa rakennuksistakin. Hälyryhmän puolikkaissa pääsimme ABB:lle ja muutaman kerran ollaan käyty Lintuvaaran koululla. Flipflop on varsin etevä nenänkäyttäjä jo. Agipuolella ollaan käyty harvakseltaan hallilla tekemässä lähinnä vauhtia ja irtoavuutta. Niitä alkaakin löytyä. Kepit mennään ohjureilla ja uutena esteenä harjoittelimme eilen rengasta. Kontaktiesteet saavat vielä odottaa. Kunhan takapihalta sulaa lumet, askartelen harjoituslaudan terassin reunalle ja pääsen kotona treenaamaan kontaktit kuntoon ennenkuin yhdistän homman agiesteille. Toistaiseksi 2on2offia on harjoiteltu naksuttelemalla paksun aforismikirjan kanssa. Muuten penneli kasvaa villinä ja vapaana eikä osaa edes istua käskystä. Ehtiihän tuota opetella vähän myöhemminkin...

Katlan kanssa kävin Kerava Agility Teamin koetunnilla ja parhaillaan odotellaan vastausta kelpuutetaanko meidät seuraan. Ihan ei oltu parhaimmillamme, Kattis mm. juoksi päin seinää ja minä nyt sekoilin muuten vaan, mutta ei me ihan katastrofejakaan varmaan oltu. Kesäksi olen tuppautumassa mukaan myös Keravan Koiraharrastajien toko-valmennusrinkiin, saa nähdä mitä siitä seuraa.

Viime viikonloppuna oli lappalaisharrastajan joulu ja juhannus, kun oli poropaimennuskoe ja -kisa Tanhualla Manalaisenmaan aidalla. Sain hoideltua loman sopivasti, joten lähetimme vinttikoirat hoitopaikkoihin ja pakkasimme pystykorvat autoon ja kipaisimme tuhat kilometriä pohjoiseen. Menomatkalla Katastrofimatkailijat ry:n perinteiseen tapaan ennen Oulua kaivattiin taas eläinlääkärikonsultaatiota, kun Salka repi nenänsä auki ja auton takakontti peittyi vereen... kotikonstein selvittiin ja nyt nti Rupinenä alkaa olla ehjä taas. Yö nukuttiin surullisenkuuluisassa Rovamotellissa, joka on nähtävyys jo sinällään, mutta hyvällä paikalla, edullinen ja koiramyönteinen, joten miksipä ei? Kattis hieman intoili pihalla juoksentelevista kaneista taas, mutta vältyimme kuolonuhreilta. Viikonlopun majoitus oli ihan Lokan tekojärven rannassa oikein kivassa mökissä hyvässä seurassa, kiitokset vaan matkanjärjestäjällemme Jaanalle! Perjantaina aidassa oli mm. Katlan tytär Ksii ja sunnuntaina poika Chorru, kumpikin hyväksytysti läpi ja Chorrulle vielä KP. Nyt on Katlan ekan pentueen kaikki pennut poropaimennustestattu!

Katla oli mukana lauantain kisassa. Etukäteen vähän epäilin vaivautuuko laiskanpulskea tätikoira juuri mihinkään, mutta Kattis osoitti taas epäilykset turhiksi ja oli innolla hommissa. Eka aita meni loistavasti pistein 74, mutta tokassa aidassa Katlalla ilmeisesti vähän keuli liikaa ja ei ollut ihan ajatus mukana ja se kahdesti juoksi suoraan viimeisenä pienen välimatkan jälkeen tulevan poron eteen, jotenkin yhtään tajuamatta että eläimiä tulee vielä lisää. Vahinkoa ei sattunut eikä Kattis moisesta säikkynyt, mutta pisteitä ei oikein keräilty tällä pöljäilyllä. Yhteispisteiksi kahdesta aidasta jäi lopulta 60p joka riitti kuudenteen sijaan. Erityisesti kehuja tuli koiran hyvästä tottelevaisuudesta ja tasapainoisesta olemuksesta ja rauhallisuudesta kun odotti lupaa lähteä ajamaan. Kattis tekikin supernäyttävät pysähdykset täydestä laukasta lumi pölähtäen lukkojarrutukseen kun huusin "seis". Ei ole tokotreenit menneet hukkaan!

Huippuhauska reissu taas kerran ja toivottavasti pääsemme mukaan myös ensi vuonna, kun juhlitaan porokoirakerhon 20-vuotista taivalta!

Kuvia tulee kunhan jaksan ja ehdin ne käsitellä ja jos vuodatus antaa niitä ladata.